Ranskalaisen Silmarilsin Ishar-sarja on saavuttanut sen verran suuren suosion roolipelikansan keskuudessa, että siihen on tehty jo kolmas osa. Toteutustapana on vanha tuttu Dungeon Master -tyyppinen 3D-näkökulma.
Ja tapahtui niinä päivinä...
Ishar 2:ssa seikkailijaryhmä tuhosi pahan munkki Shandarin, joka oli ottanut hallintaansa Zachin saaren. Kaupunki nimettiin uudelleen Koren Bahniriksi, ja sen asukkaat luulivat olevansa jälleen turvassa. Mutta Shandarin henki ei suostunutkaan siirtymään tuonpuoleiseen, vaan palasi vaeltelemaan kaupunkiin. Niinpä urheiden sankareiden apua tarvitaan jälleen.
Mikäli ei käytä edellisten osien seikkailijaseuruetta, täytyy sellainen luoda. Uutta ryhmää ei ole pakko luoda kokonaan, vaan tyhjät paikat voi täyttää pelin aikana majataloissa. Hahmonluonti noudattaa normaalikaavaa: jokaiselle hahmolle sirotellaan tietty määrä pisteitä eri ominaisuuksille ja valitaan nimi, rotu ja ammatti. Kaikkiaan seurueen maksimikoko on viisi.
Sitten matkaan
Hahmot aloittavat useimpien muiden roolipelien tapaan lähes alastomina, joten ensimmäinen tehtävä on varusteiden osto. Alkurahaa on jaettu valitettavan kitsaasti, joskin suorittamalla yksinkertaisen tavarankuljetustehtävän saa hieman lisäfyrkkaa. Siitä huolimatta ensimmäisissä hankinnoissa on yleensä tyydyttävä minimiaseistukseen ja -haarniskoihin, ja jätettävä loitsijat kokonaan ilman varusteita.
Koren Bahnirin kaupunki ei ole mikään kyläpahanen, minkä vuoksi jo sen tutkiminen kestää jonkin aikaa. Kaikeksi onneksi kaupungista on olemassa kartta, johon erilaiset liikkeet ja muut merkittävät rakennukset ilmestyvät sitä mukaa, kun pelaaja niissä käy. Valitettavasti kaikki kaupat merkitään samanvärisillä nuolilla, mikä aiheuttaa turhaa ravaamista, kun pitäisi muistaa mitä missäkin kaupassa myydään. Lisäksi nuolet ilmestyvät joissain kohdin hieman hämääviin paikkoihin, eli kaupan tai talon tarkka sijainti ei aina näy selvästi.
Kenen riveissä seisot?
Isharin ohjekirjassa korostetaan hahmojen yhteistyökyvyn tärkeyttä ja viitataan siihen, miten hyvin erilaiset hahmot sietävät toisiaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että joka kerta kun pelaaja haluaa värvätä uuden hahmon mukaansa majatalosta, on seurauksena äänestys, jossa seurueen jäsenet ratkaisevat, otetaanko kyseinen henkilö mukaan. Päätökseen vaikuttavat rotujen väliset sympatiat tai ennakkoluulot (örkit eivät ole haltioiden suosiossa jne.), sekä hahmon ryhmittäytyminen. Sama pätee hahmojen erottamiseen seurueesta. Lisäksi pelissä on mahdollisuus oman seurueen jäsenten salamurhaamiseen. Manuaali väittää tämän voivan johtaa siihen, että murhatun ystävät kostavat teon, mutta itse en tällaiseen törmännyt _ kukaan ei piitannut vaikka olisin fileerannut puoli ryhmää.
Itse kaupunkilaisiakin pelissä on läsnä, mutta yleisesti ottaen heillä ei tunnu olevan muuta virkaa kuin seistä torottaa kadunvarsilla. Jotkut saattavat innostua pakisemaan lauseen tai pari, mutta yleensä ohikulkijat toimivat vain koristeina. Poikkeuksia ovat tietenkin siellä täällä liikkuvat rosvojoukot, jotka tarjoavat aloittelevalle ryhmälle melkoisen vastuksen, mutta ovat työllä ja tuskalla voitettavissa. Rosmojen tappaminen luonnollisestikin lihottaa kukkaroa.
Pelin kuluessa pelaaja löytää kaupungista aikaportteja, jotka siirtävät ryhmän ajassa eteenpäin tai taaksepäin. Menneillä tapahtumilla voi luonnollisestikin olla vaikutusta tulevaan.
Miekkaa ja magiaa
Ishar kolmosessa taistellaan perinteikkääseen tapaan, eli kun pelaaja törmää vihollisiin, niitä lyödään klikkailemalla ruudun oikeassa reunassa näkyviä ikoneja, joissa on kunkin hahmon kädessään pitämä ase. Loitsiminen tapahtuu kunkin loitsumaakarin henkilökohtaisesta valikosta, jossa valinnanvara on alussa pieni, mutta voimavaroja löytyy kiitettävästi. Ahkera parannusloitsujen käyttö taistelussa pitää ryhmän hengissä varsin pitkään.
Tervetullut lisä taistelujärjestelmässä on mahdollisuus päättää itse, missä muodostelmassa ryhmä kulkee. Valmiiden vaihtoehtojen asemesta hahmot sijoitellaan 5x3-ruudukolle, joka mahdollistaa sen, että heikot taikurit voi jättää takariviin tai siirtää huonossa kunnossa olevan hahmon ryhmän viimeiseksi.
Taisteleminen kuluttaa hahmojen fyysisiä voimia ja loitsiminen henkisiä, ja ne palautuvat tuttuun tapaan syömällä ja lepäämällä majataloissa. Kaikki tietenkin maksaa rahaa. Ja paljon.
Hahmot kehittyvät monesta roolipelistä tutulla tasosysteemillä. Tasonnousu tapahtuu kuitenkin automaattisesti, kun tarpeellinen määrä kokemusta on koossa, koulutuskeskuksissa ei tarvitse ravata.
Mikä on saalis?
Graafisesti Ishar 3 on silmiä hivelevä _ säästellysti käytetyt animaatiot on tehty huolella ja kaupunkilaiset ovat aidon näköisiä. Äänipuoli vuorostaan on vankkaa keskitasoa. Ääniefektit ovat korahdusten ja rusahdusten lisäksi satunnaisia kaupungin ääniä, kellonlyöntejä, juoksuaskelia ja muuta sellaista. Musiikkia kuuluu alun lisäksi rakennuksissa, ja sen vääntää mieluiten pois päältä.
Pelillisestikään Ishar 3:sta ei voi sanoa huonoksi, mutta mitään lähtemätöntä vaikutusta se ei tehnyt _ suurimmaksi osaksi yleisvaikutelma oli "ihan kiva, mutta onhan tämä nähty ennenkin". Miinusta ropisee ennen kaikkea puutteellisesta ja epämääräisestä manuaalista, josta on jätetty paljon tarpeellista tietoa pois, sekä itse peliä vaivaavasta epätietoisuuden tunteesta. Pelin juoni on selitetty todellisessa pähkinänkuoressa, eikä alussa ole edes selkeää käsitystä siitä, mitä tarkkaan ottaen pitäisi tehdä. Niinpä alkupuolella kuluu melkoisesti aikaa pelkkään päämäärättömään hortoiluun Koren Bahnirin kaduilla.
Jonkinlainen mahdollisuus kommunikointiin kaupunkilaisten kanssa olisi piristänyt peliä, nyt kaduilla seisovat ihmiset tuntuvat vain päälleliimatuilta kulisseilta.
Tiivistettynä voi siis sanoa Ishar 3:n olevan teknisesti huolella toteutettu peli, josta olisi omaperäisemmällä toteutuksella voitu saada lajityyppinsä huippu. Tällaisenakin se kelpaa ajanvietteeksi, varsinkin, jos sille jaksaa uhrata mielenkiintoa.
84
