Uutta Jagged Alliancea on vuoron perään huhuttu, toivottu ja pelätty. Back in Action palauttaa tutut palkkasotilaat töihin ja vieläpä Arulcoon.
Jagged Alliance – Back in Actionin tekijät ovat rohkeita. He ottaneet käsittelyynsä 90-luvun lopun kirkkaimpiin pelihelmiin lukeutuvan Jagged Alliance 2:n (Pelit 9/1999, 93 p).
Jagged 2 oli timanttinen roolipeli, jossa Arulcon saarivaltakunta piti vapauttaa hirmuhallitsija Deidrannasta. Tehtävään palkattiin tiimillinen palkkasotilaita, jotka puhdistivat Arulcon vihollisjoukoista sektori kerrallaan. Hienointa Jaggedissa oli loistavasti toteutettu vuoropohjainen taistelu, persoonalliset palkkikset ja vapaa liikkuminen valtakunnassa, joka oli täynnä yllätyksiä.
Sir-Techin mestariteoksen aikalaisista samaan roolipelien eliittiin nousevat ainoastaan alkuperäiset Falloutit, Baldur’s Gatet ja Planescape: Torment. Eikä Jagged Alliance 2 ole menettänyt tehoaan vieläkään: ysäriulkoasusta huolimatta se on edelleen vuoropohjaista huumetta. Asensin pelin muistinvirkistykseksi, mutta jumituin monitorin ääreen tuntikausiksi.
Kuinka hyvin saksalaisen BitComposer Gamesin Back in Action onnistuu täyttämään legendan valtavat saappaat?
Ristiriitainen tapaus
Back in Action käynnistyy tismalleen samoin kuin kakkos-Jagged. Arulcon entinen hallitsija antaa palkkasoturijoukon komentajalle starttirahan, jolla saa palkattua pari kolme solttua. 40 palkkiksen joukko on sama kuin alkuperäisessä Jaggedissa. Magicin tai Gusin palkkaamiseen eivät rahat tietenkään riitä, mutta hassusti myös osa edullisista märkäkorvista kieltäytyy aluksi komennukselta. Buns vaatii minulta näyttöjä johtajuudesta? Jo on aikoihin eletty!
Uudistuksena sotilaat palkataan kertasuorituksella koko komennuksen ajaksi. Samalla on häipynyt mahdollisuus tehdä oma palkkasotilas, mikä vähentää rooliin heittäytymistä valitettavan paljon. Uusien sotilaiden palkkaaminen ja varustaminen rahoitetaan valtaamalla strategisesti tärkeät sektorit, kuten kaivokset, ja muuttamalla sotasaalis riihikuivaksi.
Hauskinta Jagged 2:ssa oli vuoropohjainen taistelu, jossa vaadittiin oveluutta ja kokonaistilanteen hahmottamista. Back in Action vie taistelua uusille urille, sillä vuoropohjaisuus ja toimintapisteet on uhrattu reaaliaikaisuuden ja tauotuksen epäpyhällä alttarilla. Kompromissi toimii kohtalaisesti.
Täysin reaaliaikaisena Back in Actionia ei pelaisi Erkki eikä Erkin veli Pertti, mutta onneksi toiminnan voi pysäyttää välilyöntiä napauttamalla. Käskyjä on helppo ketjuttaa ja iskuryhmänsä voi komentaa muun muassa avaamaan tulen samanaikaisesti. Taukotilassa näkee lisäksi vihollisten näkökentän, todennäköisyyden osua eri ruumiinosiin ja oletetun vahingon määrän.
Käyttöliittymässä on parannettavaa. Perustoiminnot kuten kranaattien heittäminen, asennon muuttaminen, haavoittuneiden paikkaaminen ja aseiden korjaaminen onnistuu kätevästi, mutta typeryyksiäkin löytyy. Tavaranvaihtoon on avattava erillinen ikkuna, räjähteet voi asentaa ainoastaan vihreänä hohtaviin seiniin ja käteen otettu ase on ladattava aina uudestaan, vaikka se olisi ladattu sekunti sitten. Toisinaan oma palkkis ei suostu ampumaan vihollista ikkunan läpi tai ottaa kiltisti nekkuun viereen juosseelta kirvesmieheltä.
Ylivoimaisesti hölmöin uudistus on fog of warin poistaminen. Uudelle sektorille astuessaan näkee heti vihollisten määrän ja sijainnin, jolloin taistelusta katoaa yllätyselementti. Tämä ei olisi hirmuinen ongelma, jos pelin tekoäly olisi timanttia, mutta liian usein Deidrannan kätyrit haluavat juosta suojistaan suoraan kohti hyökkääjiä. Täysin päättömästi ei voi ryntäillä itsekään, sillä henki lähtee puolin ja toisin parista tarkasti tähdätystä laukauksesta. Ensiapupakkaus on syytä pitää mukana, muuten haavoittuneet palkkikset vuotavat kuiviin.
Pelitapahtumia ja toistensa tekemisiä kommentoineet palkkasotilaat olivat tärkeä osa alkuperäistä Jaggedia, Back in Actionissa palkkikset ovat persoonattomampia. Palkkiksia vaivaa pahvinaamaisuus ja uudet ääninäyttelijät onnistuvat korkeintaan mukiinmenevästi, vaikka kommentit on kopioitu suoraan kakkos-Jaggedista. Ryhmäkokoonpano ja taistelumenestys vaikuttaa edelleen solttujen moraaliin, mutta ei niihin velikultiin silti synny samanlaista tunnesidettä kuin kakkos-Jaggedissa.
Modeilla uusi elämä?
Uudessa Jaggiksessa on valituksesta huolimatta oma viehätyksensä. Moninkertaisen vihollismäärän niputtaminen, paremman varustuksen kerääminen ja tasoissa nouseminen tuottaa mielihyvää. Suu vääntyy väkisin hymyyn, kun kouraan saa äänenvaimennetun VSS Vintorezin ja silmille pimeänäkölasit. Musiikit onnistuvat tunnelman rakentamisessa ja pelin ulkoasu istuu Jagged-henkeen. Arulco on sopivan ränsistynyt ja likainen takapajula, joka eroaa alkuperäisestä siinä määrin, ettei koskaan voi olla varma, mitä seuraavasta sektorista löytää.
Pienillä parannuksilla ja/tai modien voimalla Back in Action voi nousta aivan uuteen kukoistukseen. Fog of warin lisäys parantaisi taistelua arvaamattomuudella, käyttöliittymän hiominen sujuvoittaisi hahmojen hallintaa ja vähentäisi ärräpäiden lentelyä.
Ei uusi Jagged huono ole, se on vain valitettavan keskinkertainen.
Chyort voz’mi! sanoisi Ivan.
76
