Passiivisen vastarinnan aika on ohi. Ketjuilla runkoon lukittautumisen sijasta Jagged Alliancessa suojellaan puita rynnäkkökiväärit kourassa.
Nintendo DS on mainio esimerkki siitä, että peliteollisuudessa on viimein opittu käyttämään alan kolmelle vuosikymmenelle venynyttä historiaa. Käsikonsolille on ilmestynyt useita 90-luvun retrohelmiä, mutta PC-jääräkin kohotti kiinnostuneena kulmakarvojaan, kun julkaisuvuorossa oli Jagged Alliance (Pelit 5/95, 87 p). Taktinen roolipeli on edelleen pelikelpoinen ajattoman vuoropohjaisen systeeminsä ja erinomaisten hahmojensa ansiosta.
AIM-yhtiön palkkasotureilla on kehittyvät ominaisuudet ja taidot (ampuminen, ensiapu, räjähteet, tekniikka), mutta ennen kaikkea luonne, joka luodaan liki puhumattomille, intiaanimaisen salaviisaille hahmoille pienen pienillä detaljeilla. Psykopaatti Reuban ei vihollisen nähtyään suostu liikkumaan askeltakaan ennen kuin vastustaja makaa raatona, ihanainen Fox ei anna pakkeja anteeksi, ja narkkari Larry unohtaa saamansa käskyt kadoten aina, jos miehelle erehtyy antamaan rahaa.
Reilunkaupan lääkkeet
Atomikoe Metaviran saarella muutti Fallow-puiden mahlan superlääkkeeksi, jonka omistamisesta taistellaan. Valtaamalla lisää alueita avautuu uusia sivutehtäviä, mutta ennen kaikkea tulot kasvavat ja alkupelin sunnuntaisotilaiden tilalle voi palkata huippuammattilaisia. Pelikaava on itseään toistava, mutta jatkuvan etenemisen tunteen takia palkitseva.
Taistelut käydään vuoropohjaisina. Vaikeustaso kannattaa suosiolla nostaa hardiin, sillä perustasolla tekoälyvartijat vain haahuilevat passiivisina ympyrää. Tyypillisessä tehtävässä porukka hiipii ensin puskasta toiseen näkösuojassa kohti taloa, huomaa kaksi vartijaa puiden siimeksessä, heittää kiven keskelle aukeaa, jotta tekoälyttömät miehet menevät katsomaan, mistä metakka syntyi.
Avomaastoon miehet on helppo suolata suojattomina, vaikka tupakkakin tappaa tehokkaammin kuin Jagged Alliancen aseet. Kevlariin sonnustautuneeseen mieheen pitää tyhjentää pari lippaallista ennen kuin uhri lakkaa korisemasta. Onneksi kiväärikokoiset aseet heittävät vastustajan osumasta selälleen, vaikka henki ei lähtisikään, jolloin muut tiimiläiset voivat siirtyä lähemmäs hyviin ampuma-asemiin.
Ärsyttävästi Metaviralla ei ole asekauppaa, vaan kaikki tarvikkeet pitää kerätä maastosta. Ongelmien välttämiseksi asevalikoima pidetään pienenä, jotta miehillä ei olisi laatikkokaupalla yhteenkään mutkaan sopimattomia panoksia. Keräyssysteemi lisää mikromanagerointia, sillä taisteluiden jälkeen tutkitaan vastustajien varastolaatikoita ja siirretään löytyneitä varusteita palkkikselta toiselle.
Cypron Studiosilla ei selvästikään pelata Nintendo DS:llä, sillä käyttöliittymä ei noudata yhtäkään vakiintuneista standardeista. Esimerkiksi hahmosta toiseen vaihdetaan selectillä, mikä ei oikeakätiseltä stylus kädessä onnistu sujuvasti. Kummallisimpana ideana käytetään tuplaklikkausta ja kynän pitämistä paikallaan, mikä avaa PC-tyylisen pudotusvalikon. Huono käyttöliittymä tekee pelaamisesta tarpeettoman kankeaa, mutta ei onneksi riitä tuhoamaan kokonaisuutta.
Pelin julkaissut Empire ehti mennä Amerikan ja Euroopan ilmestymispäivien välissä nurin, mutta Atari onneksi osti oikeudet konkurssipesästä. Euroopan-Atari tosin muuttui Namco-Bandaiksi, joten Jagged Alliance menetti eurojulkaisijansa kahteen kertaan, mikä on varmasti alan ennätys. Herkku on siis tilattava pohjoisamerikkalaisesta nettikaupasta.
Jagged Alliance DS-versio on liki yksi yhteen sama kuin vuoden 1995 alkuperäinen PC-peli: grafiikka on DS-skaalallakin rumaa ja musiikki pornoleffamaista kolmen tahdin jumputusta. Metaviralla työskentelee edelleen Ernest Hemingway apunaan Lauren Bacall, vaikka ajattelin, ettei moinen yhdennäköisyyden lisenssiaikoina enää kävisi.
Jagged Allianceen tiivistyy retropelaamisen idea. Peli on klassikko, jollaisia ei enää tehdä. Historia on myös suurin vastus, sillä vasta Jagged Alliance 2 jalosti ykkösosan lupauksen timantinkovaksi kokonaisuudeksi. Asiasta valittaessa olo on kuin moittisi seksin olleen huonoa: ei moista ole kuin naisten todellisuudessa.
81
