Jak and Daxter on tasohyppyfanin unelma. Viimeksi vastaavaa vapautta ja fiiliksiä irtosi Nintendon lajityyppiä uudistaneesta Super Mario 64:stä.
Suippokorvaiset kaverukset Jak ja Daxter matkustavat vastoin tietäjä Samosin ohjeita kielletylle Sumusaarelle. Tutkimusretken aikana kömpelö Daxter molskahtaa mystiseen altaaseen, jossa velloo pimeää ecoa.
Maaginen mönjä muuttaa Daxterin näätämäiseksi pikkuotukseksi ja ainoa apu pulmaan on pimeän econ asiantuntija Gol Acheron. Gol on kuitekin todellisuutta vääristävän econ lumoissa ja aikoo vääntää koko maailman kieroon. Jak ja Daxter lähtevät purkamaan visaista vyyhtiä Samosin opastuksella. Tehtävässä auttaa myös tietäjän teknisesti näppärä ja näpsän näköinen tytär Kiera.
Parivaljakko toikkaroi kauniissa ja tyylikkäissä, mutta kliseisissä ympäristöissä. Jak taapertaa rehevissä viidakoissa, trooppisilla rannoilla, lumisilla vuorilla, synkillä kalliosaarilla ja mukana ovat myös pakolliset muinaisten edeltäjien rakentamat scifi-kentät. Tutut miljööt eivät liiemmin kiusaa, sillä huikean näkyvyyden ja yksityiskohtaisen viimeistelyn myötä maisemat ovat upeita. Korkean vuoren laelta näkee koko maailman.
Seikkailun rakenne on avoin. Golin linnoitusta lukuunottamatta alueet on jaettu kolmeen ryppääseen, jotka on yhdistetty kanjoneilla. Teleporteilla ja muilla härveleillä mantereen toisen laidan tavoittaa muutamassa minuutissa. Tosin pikamatkailu vaatii, että teleportit on ensin etsitty jalkapatikassa.
Ruohonjuuritasolla liikutaan vapaasti, mutta seinät, kalliot ja muut läpitunkemattomat esteet rajoittavat etenemistä. Jak osaa uida, mutta syvissä vesissä vaanivat pedot estävät naapurisaarelle kroolaamisen.
Yhdellä alueella on enintään kahdeksan tehtävää, jotka saa läpäistä missä järjestyksessä tahansa. Keikat palkitaan edeltäjien voimapalloilla, joilla avataan uusia alueita. Kaikkia tehtäviä ei ole pakko ratkaista, joten kiinnostavat loukot saa koluta lattiasta kattoon ja tylsät maastot voi ravata läpi.
Maailma pyörii ecolla
Jak osaa hyppiä, kyyristyä, potkia, lyödä ja liikkeitä voi yhdistellä vapaasti. Tuplahyppy on helpoin nakki, mutta korkea ja pitkä loikka vaativat kyykky- ja juoksukomboja. Tuntuma on välitön ja napakka.
Hupaisan hirmuisia hirviöitä nokitetaan useimmiten navakalla oikealla suoralla ja hyrräpotkulla. Hypyn jälkeen Jak voi syöksyä kanuunankuulaniitillä vihollisen niskaan. Väliaikaisia lisäkykyjä, kuten supernopeuden tai energia-ammuksia saa värikkäistä ecolähteistä. Järeitä pomopahiksia rökitetäänkin lähinnä supervoimilla.
Paikoitellen paahdetaan Kieran kiiturilla ja chocobomaisella flut flut -linnulla. Kiituriin liittyy liuta vauhdikkaita kilpa-ajotyyppisiä alipelejä.
Laajakuvaa tukeva grafiikka on kautta linjan nättiä ja pyörii pääosin sujuvasti. Pientä hyytymistä on havaittavissa muutamissa täyteen ahdetuissa paikoissa, mutta ruudunpäivityksen muutamat notkahdukset eivät haittaa toimintaa. Kamera pyörii vapaasti vaakatasossa ja maisemia saa tarkastella myös Jakin silmistä.
Maisemia, hirviöitä ja sankareita ei ole upotettu ällösöpöyden tomusokeriin, vaan sakissa on sopivasti särmää ja luonnetta. Sulavat animaatiot ovat mainioita, vain laiska Daxter roikkuu Jakin olkapäällä kuin saali ja herää kunnolla henkiin vain välianimaatioiden aikana. Monipuoliset ääniefektit säestävät toimintaa pirteästi ilman erityisiä huippukohtia, ääninäyttelijät ovat siedettäviä ja musiikki on etupäässä ilmavaa tunnelmapoppia.
Nätti pala kakkua
Vaikeustaso nousee tasaisesti. Alussa voimakuulia irtoaa vaivatta, mutta toilailun edistyessä vastassa on kiperänpuoleisiakin kenttiä. Ongelmien kiristyessä vanhojen kenttien huolellinen koluaminen on yleensä vikkelin tie eteenpäin. Loputtomien elämien turvin koko pelin jauhaa läpi alle viikossa. Touhu sopii myös perheen naperokaartille, sillä suurin osa tehtävistä hoituu ilman kielitaitoa.
Valtaosa matkasta taittuu letkeästi, mutta loppumetreillä tekijöiden tyylitaju on pettänyt ja meininkiin tunkee mukaan tasoloikkatoilailujen perusongelmia. Eteen tuupataan suoraviivaista kenttäsuunnittelua, tylsiä maisemia, kelvottomia kamerakulmia ja lukuisia äkkikuolemapaikkoja. Kuluneilla keinoilla kiristetään vaikeustasoa väkisin, mutta viimeisen kentän virheet eivät ehdi pilaamaan mainiota kokonaisuutta.
Jak and Daxter on herkkua, sillä avoimen rakenteen, kauniin grafiikan ja napakoiden kontrollien ansiosta padia ei malta millään jättää rauhaan. Jak and Daxter on Sonyn masiinoiden paras tasoloikka.
93
