Autoilua sisältäneen Jak 3:n jälkeen ei ollut vaikea ennustaa, että pelisarja korkkaa seuraavaksi autopelit. Ja mikä ettei, vaikka tasoloikkahahmojen siirtäminen auton rattiin ei ole järin tuore oivallus.

Jak X alkaa tunnelmallisesti kameran zoomatessa kohti Kras Cityn savuista tavernaa, jossa Daxter kolmen kaljan kumarassa kerskailee Jakin hurjilla saavutuksilla. Kapakkatappelu on lähellä, kunnes Jak rysäyttää paikalle huomiota herättämättömästi takaseinän läpi ja pelastaa hölösuisen kaverinsa. Alku viittaa villiin ja vapaaseen kaupunkirallatteluun a la Midnight Club, mutta Jak X paljastuu suht perinteiseksi kaahausilotteluksi.

Jak X:ssä kierretään cupia ja tavoitellaan mestaruutta. Sisällissotaa ei enää kaduilla käydä, mutta menoa ja melskettä riittää, siitä pitävät huolen radalta karttuvat aseet, ohjukset, miinat ja muu mukava. Vaihtelu ja meininki ovat päivän iskusanat.

Industriaalihumppa

Osa kisoista on puhdasta kaahaamista kohti maalilippua, jolloin sijoitus ratkaisee mitalit. Suurin osa mittelöistä käydään täysin eri säännöillä. Death Racessa on ammuttava säpäleiksi tyhjästä eteen materialisoituvat autot ja niitä riittää satamäärin. Välillä ajetaan vastaantulevan liikenteen sekaan, eikä ideana ole väisteleminen, vaan peltipusun päräyttäminen mahdollisimman monen vastaantulijan kanssa.

Seuraavaksi lennähdetään tuiki tuttuun deathmatchiin, jolloin päämääränä on tappaa tai tulla tapetuksi. Lopulta kerätään muinaisaarteita, joita joku mielipuoli pudottelee pitkin ja poikin areenaa ja jotka löytyvät kaukana siintävien valokeilojen kohdalta. Viime mainittu käy hauskasta takautumasta Jak 3:n tunnelmiin. Villiä pelikimaraa täydentävät lukuisat muut kisavaihtoehdot.

Tunnelma on hektinen, vauhtia on hillittömästi, räjähdykset ja muut efektit pursuavat ruudulle. Radat ovat mutkikkaita, pitkiä ja yllätyksellisiä, mutta Trackmania Sunrisen (Pelit 8/05, 90 pistettä) jälkeen muiden kaahauspelien radat tuntuvat oudon perinteisiltä. Ajotuntuma on huoleton ja arcadekaahaukseksi oiva. Sivuluisussa turboruuvi pohjassa paahtaminen on huiman tyydyttävää, etenkin, jos kurvin onnistuu selvittämään ilman reunakosketuksia. Eivätkä reunakosketukset edes vie tuhoon, ellei tujauta päätä pahkaa talon seinään. Silloin se on soromnoo, mutta vain hetkeksi: hidastetun peckinpah-räjähdyksen jälkeen uusi kärry on heti hyppysissä.

Mitalit avaavat uusia ratoja ja tehtäviä. Pronssikin vie aluksi eteenpäin, mutta cupin voittoon tarvitaan melkoinen liuta kultamitaleja. Itse mestaruussarja on neljän kupin kokoinen, ja cup koostuu kymmenistä osakilpailuista.

Ongelmia tai hiusten halkomista

Hienoiseksi ilonpilaajaksi äityy arcadekaahauksia toistuvasti vaivaava ongelma. Vaikka kaksi ensimmäistä kierrosta ajaisi ykkösenä, viimeisellä kierroksella niskaan tulee niin paljon ohjuksia ja muuta roinaa, että sijoitus romahtaa kertaheitolla joukon jälkipäähän. Vastaavasti kirikierrokselle voi lähteä ihan hyvin viimeisenä ja porhaltaa vielä voittoon. Sijoitukset ratkotaan kisan viime metreillä, joten ensimmäiset kierrokset ovat tylsää pakkopullaa. Mutta on pakkopullakin parempaa kuin pakkoruotsi.

Autoja voi virittää voittorahoilla ja koristella uusilla osilla. Talliin kertyvät autot ovat erinäköisiä ja -kokoisia, mutta muistuttavat ajotuntumalta liiaksi toisiaan. Moottorin ja vaihteiston virittely ei lisää tunnelmaa, koska vauhtia on muutoinkin tarpeeksi. Autotallissa vierailu jää turhan tuntuiseksi lisukkeeksi, mutta sen puutteesta taatusti kritisoisin tekijöitä.

Jak X on Naughty Dogin ensimmäinen nettipeli. Deathmatchit ja kipakat, hektiset kisat sopivat hyvin moninpelisessioihin. Nettipelin testaaminen jäi odottamaan kaupallista kiekkoa.

Tarinaniskentä

Onko kukaan ihmetellyt miksi Jak & Daxter on istutettu auton rattiin? Siis sen ilmiselvän bisnestaloudellisen logiikan lisäksi, jonka mukaan arcadekaahausta on huomattavasti helpompi markkinoida, jos sen nimi on tuttu.

Krew, Jakin vanha kehno vastus Jak II -ajoilta, on kutsunut lähipiirinsä Kras-cityyn kuulemaan testamenttiansa. Manan maille mennyt hologrammina heiluva hepunjäänne paljastuu autourheiluhulluksi, mutta on edelleen korkkiruuvin kiero, joten hän myrkyttää pöydän äärelle kokoontuneen porukan. Myrkky vaikuttaa onneksi hitaasti, ja kun mestarismiehelle on luvassa palkkiona pullollinen vastalääkettä, murhaavan looginen juonikuvio on valmis. Olisi kiinnostavaa tietää, paljonko käsikirjoittajalle on pulitettu dollareita kekseliäästä tarinaniskennästä.

Jak X on ontuvasta tarinastaan huolimatta viimeistelty kokonaisuus, jossa Naughty Dogin kokemus ja rautainen ammattitaito näkyvät. Se ei yllä Burnoutien ja Trackmanioiden hillittömään hekumaan, mutta on takuuvarmaa, hauskaa ja hilpeää viihdettä. Hyvänä välipalana Jak toimii, mutta on pääruoaksi liian perinteinen, tuttu ja turvallinen, eikä näillä mainesanoilla nousta ajopelien kuumimpaan kastiin. Kilpailu kaahauspelien kuninkuudesta on tänä päivänä armottoman kova.