Nightfiren konsoli-inkarnaatio eroaa PC-sisaruksestaan yllättävän paljon. Suurin ero on autoiluosuuksien mukanaolo. Niissä Bond joko kaahaa itse Aston Martinillaan tai istuu muiden menopelien pelkääjän paikalla vihollisia räiskimässä. Autoiluosuudet ovat edellisen Bond-pelin tapaan tylsän yksinkertaisia, mutta niiden ansiosta kokonaisuus tuntuu PC-versiota enemmän Bond-elokuvalta. Mielikuvitukselliset takaa-ajot kun ovat olennainen osa valkokangas-Bondin elämää.
Konsoliversion kentät eroavat hieman PC-tulkinnasta, yleensä yksinkertaisempaan suuntaan. Kun PC:llä Bond esimerkiksi joutuu kiipeämään johtoa pitkin muuten tavoittamattomissa olevaan huoneeseen, pääsee samaan huoneeseen PS2-versiossa yksinkertaisesti takaovesta.
Visuaalisesti erot ovat hyvin pieniä, mutta tehosyistä Bondin röntgenkatse on PS2:lla PC-versiota rumempi. Oudosti konsolilta myös puuttuu näkömoodeista kokonaan se kaikkein hyödyllisin eli infrapuna.
Kontrollit ovat padilla hieman hakusessa. Tatit ovat sen verran herkkiä, että tarkka tähtääminen on vaikeaa. Asiaa voi helpottaa automaattitähtäyksellä, mutta tällöin tehokkaammat pääosumat eivät onnistu.
Nightfiren konsoliversio on tunnelmaltaan PC-tulkintaa bondmaisempi, mutta pelattavuus on kiikkerien kontrollien takia hivenen heikompi. Vain latauskohdissa tallentuva peli aiheuttaa välillä harmaita hiuksia.
75
