Jeremy McGrathin nimeä kantava motocrossipeli lupaa tarjota pelaavalle kansalle vihdoinkin kunnollisen päristelyn. Kilpailut ajetaan kuulemma mudan maku suussa ja toimintaa on jopa kehaistu todenmukaiseksi. Pieniä valkoisia valheita esittää Acclaim Sports.
Motocross on tapahtumarikas urheilumuoto, kuvaan kuuluvat vauhdikkaat hypyt, runsaat ohitukset ja paljon kuravettä päälle. Motoraceria lukuunottamatta ei PlayStationin pelivalikoimasta asiallista prätkäpeliä löydy, joten Supercross 98:n piti korjata asia. Ajotuntuman lisäksi vauhtipeli kuitenkin vaatii sujuvaa ja nopeaa ruudunpäivitystä.
Born to be wild
Kisoja kaasutellaan sisä- ja ulkotiloissa. Kilparatoja on seitsemän, joskin pelin alussa valittavia kilpailuita on vain kolme. Menestys mestaruuskisoissa tuo tasaisesti lisää ratoja. Maisemat vaihtelevat talvisen liukkaista ja jäisistä tunnelmista hallikilpailuihin ja perinteisemmistä crossiareenoista erikoisempiin vuoristoreitteihin. Radat ovat kiitettävästi suunniteltuja, esimerkiksi hallikilpailun mutkat ja mannut muistuttavat tarkasti esikuviaan. Mukana on myös runsaasti vesiesteitä ja ratojen laidat ovat todenmukaisesti mainoskylteillä ja heinäpehmusteilla kyllästettyjä.
Ennen kilpailua valitaan sopiva menopeli, eikä ylitarjonnasta kannata huolestua. Valittavia pyöriä on kaksi, joista toinen on 250-kuutioinen. Se toinen on piikkiluokan hurjimus, joka on syytä jättää rauhaan. Ajokkien nopeutta ja pitoa voi muuttaa paremmin ajettavan radan ominaisuuksia vastaavaksi, mutta sen lisäksi ei viriteltävää juuri ole. Onnettomimmat motoristit voivat tosin säätää valikoista prätkän käyttäytymisen enemmän virheitä sallivaksi.
Mukana on täysi kilpailukausi, yksittäinen kisa ja pakollinen kaksinpeli. Haamut saa nauhoitettua muistikortille, ja aika-ajot saavat uutta puhtia haamukuskin pyyhältäessä pientareilla tuhatta ja sataa. Bonuksena on toimiva rataeditori, jonka tuotokset voi tallentaa muistikortille. Sonyn viralliselle kortille mahtuu lähes 30 omaa rataa.
Kuten useissa muissakin peleissä, kisa kaveria vastaan jaetulla ruudulla on mielekkäin pelimuoto. Harmi vain, ettei muita kilpailijoita saa ruudulle kaksinpelin aikana.
Kurahaukat tositoimissa
Tietokonevastustajat antavat täysin vääränlaisen vastuksen. Pelaaja pääsee kärkeen vaivattomasti ja ajelee siellä helposti ylhäisessä yksinäisyydessään yli puolet kisasta, kunnes tekee yhden pienen virheen. Sitten jo usein kuumana käyvä pelaaja ihmettelee, kuinka kaikki kilpailijat ehtivät hänestä ohi noin kolmessa sekunnissa. Kilpailijat Gustafsson, Nilsson ja Jonsson ajavat kaikki tiiviissä paketissa, eivätkä jää pelaajan onnistuneista suorituksista huolimatta tarpeeksi kauas taakse.
Kaikki kilpailut ovat kuitenkin voitettavissa, kunhan oppii tuntemaan keinotekoisen vaikeutuksen kiemurat. Yksi toimivimmista taktiikoista on ajella hiljakseen kärjen läheisyydessä ja painaista viimeisissä mutkissa kaikista ohi.
Pyörät käyttäytyvät perinteisen toimintarällästyksen oppikirjan mukaisesti eli kohtuullisen vakaasti ja ovat helposti ohjattavia. Pelaaja voi tietenkin esittää hienoja stunttihyppyjä ja ajella prätkällään vaikkapa satulassa seisten. Huonoista ajosuorituksista ja epäonnistuneista tempuista rankaistaan ikävän näköisellä kompuroinnilla, jossa pyörä ja kuski saavat kyytiä. Matkaa pääsee jatkamaan noin kolmen sekunnin päästä.
Vauhtia saa lisättyä hetkeksi keulimalla (inhottavimmat kanssakilpailijat voi muuten keulia kumoon) ja ajokeissa on etu- ja takapyörän jarrut. Viisas jarrutteleminen onkin opittava, koska sivuttaisliikkeiden hallinta on kaikilla radoilla äärimmäisen tärkeää. Harmittavana yksityiskohtana esteiden, kuten betonipaalujen ja hidasteiden, läpi voi joskus huristella ilman ongelmia.
Analogisella ohjaimella pyörän hallinta on hitusen tarkempaa, joskaan ero ei ole suuri. Kamerakulma on sijoitettu tutusti hieman pelaajan taakse, josta toimintaa on kiva seurata.
Toimivat kontrollit menevät hukkaan, sillä Jeremy McGrath Supercross 98 on teknisesti täysin epäonnistunut. Vaikka karkeat ja hieman yksitoikkoiset maisemat eivät vielä peliä upota, ratkaisevan iskun tarjoilee horkkatautinen grafiikkarunko. Toiminta hidastuu paikoin täysin epäpelattavaksi ilman mitään näkyvää syytä ja juuri tällöin on vaikeaa hahmottaa mutkien ajolinjoja tai ohituspaikkoja. Onneksi kaksinpeli pystysuuntaan jaetulla ruudulla toimii aavistuksen nopeammin ja on ehdottoman hauskaa.
250-kuutioisten moottoripyörien ääni on todellisuudessa melkoista vinguntaa. Supercrossissa pyörien ääni kuulostaa varsin aidolta, mutta tällä kertaa tunnelman pilaa kuuluttaja, jonka hilpeän rennot kommentit eivät jaksa huvittaa. Taustalla pauhaa lisäksi yksitoikkoinen rock-painotteinen musiikkiraita.
Jeremy McGrath Supercross 98 on kaikesta marinasta huolimatta kelvollinen motocrossi, varsinkin kahden pelaajan kesken. Ajotuntumaltaan ja radoiltaan se on kaikin puolin toimiva, muttei oleellisten teknisten puutteidensa vuoksi pysty vakuuttamaan vaativimpia vauhtipelifaneja.
71