Viime syksynä kun olin Lontoossa teetättämässä mieleistäni snooker-keppiä huomasin Marble Archin Virgin Megastoren ikkunassa julisteen, jossa oli Englannin Robin Hullin eli Jimmy Whiten kuva. Ihastuin peliin, mutta myynnissä oli vain ST- ja Amiga-versio. Pelikonsulentti lupaili PC-versiota lähiaikoina, mutta vuosihan siinä vierähti. Odottaminen kuitenkin kannatti, sillä Jimmy on paras niin pöydällä kuin tietokoneessakin, ainakin verrattuna vuonna -86 ilmestyneeseen Alex Higgins Snookeriin.
Mutta onko snooker sama asia luonnossa kuin koneella pelaten? Ei ole. Tietokone-snooker on jotakuinkin samaa kuin pelaisi poolia, eli niin kutsuttua kasipalloa snookerin sijaan. Asiaa valottavia vertailupareja ovat esimerkiksi miesten permantovoimistelu vastaan olympiakisojen mäkihypyn isonmäen kilpailu tai Spede vastaan Monty Python. Snooker on siis parasta livenä.
Snooker on biljardipeleistä paras ja monimutkaisin. Säännöt kannattaa hakea paikallisesta salista, sillä ohjekirjasta ne puuttuvat, mikä kuvastanee sitä, että peli on tarkoitettu snookeria muutenkin pelaaville ja säännöt tunteville.
Itse pelaaminen on helppoa hiirellä ja näppäimistöllä, joita myös pelin tekijä Arthur Maclean suosittelee. Ideana on pyöritellä pöytää horisontaalisesti ja vertikaalisesti, eivätkä vaihtoehdot eri tähtäys- ja tarkastelukulmista kesken lopu.
Tilannetta voi tarkastella miten vain mistä vain, ylhäältä makrotasolta lineaarisesti alaspäin aina aivan valkoisen pallon taakse. Tähtääminen on teknisesti helppoa mutta muuten vaikeaa. Itse en pysty kunnolla hahmottamaan oikeaa tähtäyspistettä, ja sama ongelma on ollut myös muilla snookeria pelaavilla tutuillani. Luonnossa silmät nimittäin rekisteröivät monia asioita sekunnin murto-osissa ja tähtäämisessä käytetään omia individuaalisia koordinaatteja, mikä JWWS:ssa ei onnistu. Onnistuneeseen pussitukseen tarvittavan informaation kerääminen on huomattavassa määrin hitaampaa kuin salilla. Tarkka simulointi on tässä tapauksessa kääntynyt itseään vastaan.
Lyöntikulmia on 23 040 kappaletta. Kun tämä luku kerrotaan 88:lla lyöntivoimakkuuden vaihtoehdolla ja 81:llä mahdollisella kohdalla, johon voidaan valkoista palloa lyödä, saadaan huimat 164 miljoonaa lyöntivaihtoehtoa! Lyönninvoimakkuus valitaan miellyttävästi valintataulukosta.
Kaikki oleellinen voidaan valita joko valintataulukosta tai suoraan pöydästä hiirtä liikuttamalla. Esimerkiksi karkea tähtäyspisteen etsiminen kannattaa suorittaa pöytää liikuttamalla ja vain hienosäätö viritellä valintataulukosta.
Animaatio on parhaimmillaan kierrelyönneissä. Alakierre puraisee nautittivan kauniisti, eikä pito-ongelmia ole kun muistaa hieraista hartsiliitua (kitsiä) kepin nahkaan. Vaativissa kierrelyönneissä liitua pitää hieraista kolme kertaa. Kierteitä lyötäessä on tietenkin osattava arvioida, miten lyöntipallo käyttäytyy: lyömällä vasenta sivukierrettä (tsiippaa, tsybää, tsebaa) lyöntipallo puskee lyönnin alussa oikealle ja päinvastoin. Kierrepeli on kuitenkin vaikeudestaan huolimatta välttämätön osa snookeria, sillä ilman kierteitä ei pitkien sarjojen tekeminen onnistu. Harjoittelu Trickshot-moodissa kannattaa, jolloin tietokone kertoo haluttaessa peliteknisesti parhaan lyönnin.
Yksinpelinä JWWS on parhaimmillaan. Tietokonevastustajat vaihtelevat mopo-Tomista itse Jimmyyn, joka tekee rutiininomaisesti yli sadan pisteen sarjoja eli snookerslangilla breikkejä (brekoja). Pitkät sarjat, pelit ja itse tehdyt trikkilyönnit voi tallentaa ja esitellä asiantuntevalle kaveripiirille myöhemmin.
Äänet ovat ihan jees, esimerkiksi ääni, joka tulee kitsin pistämisestä kepin päähän on hauska keksintö. Sen sijaan yleisön ylitsevuotava aplodeeraus onnistuneen lyönnin jälkeen on turhaa, sillä harkitummin käytettynä efekti olisi vaikuttavampi. Grafiikka ja animointi ovat onnistuneita, ja nuhapumpun (286) omistajana pelin ripeä toimivuus ja scrollauksen pehmeys ilahduttaa.
Jimmy Whites' Whirlwind Snooker on kaiken kaikkiaan mahtava snookersimulaatio. Snooker on aina vaikeaa oli kysymyksessä aito peli tai tietokonepeli, mutta luonnossa snooker tuntuu silti vähän helpommalta. Minä jopa väitän, että teen normaalissa snookerissa yli sadan sarjan ennen kuin esimerkiksi Robin Hull tietokoneella.
92
