Nettiräiskintää viidakossa. Erikoisjoukkoja ja terroristeja. Miten ne jaksaa?

Novalogicin mielestä hyvin. Black Hawk Down tipahti kuten esikuvansa, mutta sen runko on kierrätetty jatkamaan Delta Forcen kunniakkaita perinteitä. Deltat olivat ensimmäisiä todella suuren luokan nettisotapelejä, ja Jointissa kaikki ylimääräinen on unohdettu ja keskitytty tekemään nettipelistä massiivisempi kuin kilpailijoilla. Tähtäin on kohdistettu tiiviisti Battlefieldin suuntaan.

Joint Operations ei ole täysimittaista sotaa, vaan kevyiden joukkojen sissikähinää vaikeissa olosuhteissa. Tantereena on viidakkoinen ja vuoristoinen Indonesia. Puna-aatetta tunnustavat separatistit on oikaistava ojennukseen, ja siksi paikallisen armeijan tueksi on lähetetty länsiliittoutuneiden erikoisjoukkoja.

Sissisotaa viidakossa

Linja on puolirealistinen ja suosii varovaista etenemistä ja piilosta ammuskelua. Ensimmäinen tai viimeistään toinen osuma tappaa.

Delta Force -sarjan massiivisuus on vahvasti läsnä. Kartat ovat valtavia ja näkyvyyttä riittää pitkälle horisonttiin. Syytä onkin, sillä enimmillään samaan taisteluun mahtuu mahtipontiset 150 pelaajaa.

Vaikka väkeä on paljon, ei toiminta lässähdä massiivisilla kentillä harhailuksi. Tappomatsit ja kukkulan kuningas eivät ketään oikeasti kiinnosta, pelatuin on Etene ja varmista. Siinä vallataan tukikohtia yksi kerrallaan, kunnes toinen puolisko on ottanut jokaisen omakseen tai aika loppuu. Toiminta pysyy nipussa, koska vihollisen tukikohdista pystyy valtaamaan vain lähimmän, joten suurimmillakin kentillä kaikki tapahtuu suhteellisen pienellä alueella kerrallaan. Koskaan ei ole epäselvää, mitä vaaditaan.

Tukikohta vaihtaa omistajaa sen mukaan, kumman puolen sotilaita on tukikohdan alueella enemmän. Kymmenkertaisella ylivoimalla valta vaihtuu hyvinkin äkäisesti. Mitä tasaväkisemmin porukkaa on paikalla, sitä nihkeämpää on valtaus. Kiistanalaisen tukikohdan valtasuhteen näkee kätevästi ruudulta, samoin sen, kuinka nopeasti valta on vaihtumassa. Kriittistä kahakkaa ei koskaan tarvitse etsiä.

Kun luoti rikkoo ja kuolo korjaa, lääkintämies palauttaa suoraan takaisin taistoon. Ilman apua on valittava, herääkö henkiin lähimmästä omasta tukikohdasta ja tyytyy kevyempään kalustoon, vai lähteekö liikkeelle omasta päämajasta, jossa ovat yleensä parhaat sotakoneet: veneet, autot, kuljetusvaunut ja helikopterit.

Yksinpeli jää pelkkään harjoitusosuuteen, mutta co-op -tehtävät kavereiden kanssa konetta vastaan osoittautuivat pienellä porukalla yllättävän hauskaksi, joskaan ei kovin pitkäikäiseksi viihteeksi.

Paljon kättä pidempää

Rooleja on viisi. Rynkky on kaikille yhteinen, mutta vain kiväärimies saa pultattua siihen kranaatinheittimen ja olalleen singon. Tulitukimiehiä ei usein näe, vaikka vain ne saavat mukaansa pitkää sarjaa ampuvat kevyet konekiväärit.

Lääkintämies parantelee haavoittuneet ja virvoittaa kaatuneet. Pioneeri on pilotin kauhu lämpöhakeutuvilla ilmatorjuntaohjuksillaan ja jakaa kuolemaa kaukaa horisontin takaa korkeissa kaarissa ampuvalla kranaatinheittimellä, tosin tarkasti vain kun parina on tulenjohtaja merkkaamassa kohteita. Telttailua harrastavia tarkka-ampujia vihaavat yksimielisesti kaikki.

Jotta touhu ei olisi pelkkää tetsausta, paikasta toiseen siirrytään monenlaisilla menopeleillä. Näyttävimpiä, mutta myös haavoittuvimpia ovat kopterit. Niitä on kevyistä, joko gatling-konekiväärein tai raketein aseistetuista pikkupörriäisistä kymmeniä miehiä ja jeeppejä kantaviin kuljetuskoptereihin. Oikeasti kiikkeriä koptereita pystyy lentämään kuka tahansa kädettäjä. Hintana helppoudesta ovat turhan kulmikkaan tuntuiset kontrollit, eikä mitään vähänkään erikoisempia peliohjaimia edes tueta.

Maata pitkin viiletetään jeepeillä tai madellaan panssaroiduin kuljetusvaunuin, joista näkee huonosti ulos, mutta joiden pikatykit tekevät pahaa jälkeä.

Vesiliikenne hoituu nopeimmin kumiveneellä, mutta hulppeinta meno on kranaatinheittimiä ja konekivääreitä pursuavilla partioveneillä. Jos on tarvis siirtää kalustoa paikasta toiseen, alle otetaan iso ilmatyynyalus tai lossi. Ajopelit ovat enemmän työmatkailua kuin taistelua varten, eivätkä varasta pääosaa kuten Battlefieldissä.

Sosiaalisten eläinten temmellyskenttä

Nettipeleissä tasapainon säilyttäminen on sitä vaikeampaa mitä enemmän mukana on erilaista roinaa ja valintoja. Joint Opsissa pahimmat sudenkuopat on vältetty. Tosin osa hienoista keksinnöistä, kuten ajoneuvojen vaihteet tai vapaaehtoinen komentajiin ja alaisiin jakautuminen ja käskyttäminen, kuulostavat hyvältä mutta jäävät vaille käyttöä.

Vertailua Battlefieldiin ei voi välttää, jolloin nimenomaan tasapainossa Joint Ops vie voiton. Pisteitä saa muustakin kuin tapoista ja valtauksista. Hyvä lääkintämies saattaa komeilla tilastojen kärjessä ampumatta laukaustakaan.

Kerrassaan nerokkaana ideana ajoneuvojen kuskit saavat osan kyyditettäviensä pisteistä, mutta vain, jos ne selviävät hengissä riittävän pitkään poistuttuaan kyydistä. Jos kyyditettävät kuolevat välittömästi, kuski menettää pisteitä. Tämä rohkaisee ottamaan väkeä kyytiin ja jopa miettimään, mihin täyteen lastatun menopelinsä ajaa. Pisteet Novalogicille yrityksestä rohkaista tiimipelaamiseen.

Harmi, ettei tasapainotusta ja palkitsemista ole viety loppuun asti. Jos pisteitä jaetaan, miksei niille ole käyttöä? Missä pisteiden perusteella jaettavat sotilasarvot, niiden myötä paremmat aseet ja oikeus komentaa? Olisi edes Counter-Strikesta tuttu tapa ostaa pisteillä aseita.

Saako sodasta nauttia?

Hajoavaa ympäristöä en kymmenien neliökilometrien kokoisilla ja toista sataa pelaajaa kattavilla kentillä uskalla vaatia, mutta fysiikka tuntuu pahasti vanhentuneelta. Ajoneuvot jäävät hajotessaan niille sijoilleen, eikä minkään sortin räsynukkeja näy.

Mutta sotimisen meininki on niin armoton, että kaikki muu unohtuu. Isommilla servereillä ilma on niin mustanaan murkulaa ja koptereita, että heikkohermoisempaa hirvittää. Silti touhu ei ole aivotonta rävellystä, vaan se puoli voittaa, joka osaa edes vähän koordinoida tekemisiään. Ei tiimipeliä sentään itsekseen synny, mutta jo parin puheyhteyksien päässä olevan kaverin kanssa saa aikaan hyvää jälkeä ja pääsee dominoimaan pistetilastoja.

Teknisesti Joint Ops ei ole mikään mestariteos sen enempää grafiikan kuin äänienkään suhteen. Toimivaa, muttei säväyttävää. Silmäkarkit joutui säätämään pienemmälle kuin oletin ja mitä suuremmille servereille pyrkii, sitä rajummin rautaa koetellaan.

Kaikki muu paitsi mahtava pelaajamäärä samalla serverillä on nähty ennenkin, mutta Joint Opsissa on löydetty niin hyvä tasapaino ja sujuva pelattavuus, että riippuvuus syntyy kuin varkain. Vaikkei suomalaisia servereitä ole näkynyt, Euroopassa pelaajia ja hyviä servereitä pienten pingien päässä piisaa riittämiin.

Novalogicin aiempien pelien tavoin Joint Opsin pitkäikäisyys kärsii modikulttuurin puutteesta. Mutta tässä ja nyt Joint Ops on nautittava ja helposti lähestyttävä nettisotapeli, jonka pelaajakuntakin vaikuttaa tavallista sivistyneemmältä. Se riittää minulle.