Eräänä yönä suuri musta pantteri Bagheera löysi syvältä viidakosta pienen ihmislapsen. Poika, Mowgli, itki nälissään, eikä Bagheera voinut jättää häntä enää yksin, vaan kantoi pojan susiperheen luokse. Mowgli varttui sudenpennut sisaruksinaan ja eli onnellisena viidakossa, kunnes näki kauniin tytön ja rakastui.
Alun perin Rudyard Kiplingin satu on kaikille tuttu ainakin Disney-versiona. Juuri nyt tätä liki 30 vuotta vanhaa piirrettyä saa ostaa videona, joten jälleen uusi sukupolvi pääsee nauttimaan Mowglin seikkailuista.
Disney Software käyttää viimeistä kertaa Virginiä julkaisijanaan ja työntää markkinoille PC-version jo konsolit valloittaneesta tuttuakin tutumman tuntuisesta tasohyppelystä.
Hypi, heitä ja kerää
Mowgli liikkuu viidakossa sulavasti normaalilla tasohyppelykaavalla: väistä tai tapa viidakon asukkeja, kerää timantteja ja yritä päästä bonuskenttään pisteitä keräämään. Kyseessä on siis tavallinen, helppo tasohyppely, jossa ei uusia ideoita juuri ole.
Tasot, joita on yhteensä 12, ovat lyhyitä ja helppoja sekä varsin suoraviivaisia. Kunkin kentän lopussa odottaa joko kiltti Bagheera«MDNM» tai jokin viidakon ilkimyksistä, joka pitää tietysti nitistää.
Mowglin pitää kerätä kunkin kentän alussa ilmoitettu määrä punaisina välkkyviä jalokiviä. Viholliset talttuvat, kun niiden päälle hyppää tai niitä kohden heittää esimerkiksi banaaneja. Jokaisessa kentässä on maksimiaika, mutta ainakaan minulta ei kertaakaan loppunut aika kesken. Päätavoite on tietysti selvittää Mowglin tie viidakon läpi ihmisten pariin.
Kaunis katsella
Mowglin liikkeet on animoitu erittäin hyvin, ja ruudun vieritys on sulavaa. Liaaneissa roikkuminen todella tuntuu roikkumiselta Mowglin heiluessa puolelta toiselle ja kiivetessä käsivoimin ylös. Liian pitkään paikalla seisoessaan Mowgli pitkästyy vakuuttavan näköisesti: banaani nenän päälle ja taiteilemaan.
Hahmot ovat esikuviensa näköisiä, mitäpä muutakaan. Shere Khanin tunnistaa varmasti, samoin Kaan hypnotisoivine silmineen, sen sijaan muiden kuin Mowglin animoidut liikkeet eivät ole yhtä vakuuttavia: apinat osaavat vain raapia päätään, hypellä ja heittää pähkinöitä, Shere Khan ei kävele, ainoastaan seisoo ja kynsii. Apinakuningas Louie esiintyy vain rauniotason loppuhirviönä hypellen paikallaan ja syöksien tappavia ammuksia.
Valitettavasti peliä ei voi tallentaa. Alkukenttien, «MDNM»jotka ovat kyllä helppoja, mutta joissa helposti tekee kohtalokkaan virheen, junnaaminen yhä uudestaan ja uudestaan tylsistyttää. Mowgli ei onneksi kuitenkaan kuole heti ensimmäisestä osumasta, vaan menettää energiaansa vähitellen, lisäenergiaa saa punaisista sydämistä. Äkkikuolema tulee kuitenkin, jos tippuu rotkoon tai veteen: viidakon kasvatti ei jostain syystä osaa uida.
Äänitehosteet ovat melko mitäänsanomattomia: dong tai ping, kuoli tai sai pisteitä. Musiikin otti mielellään pois päältä, ainakin pelatessaan kymmenettä kertaa peliä alusta alkaen.
Liekö Virgin saanut palautetta Lion Kingin liiallisesta vaikeu«MDNM»desta ja tehnyt Jungle Bookista vähän liiankin helpon? Ainakin huomattavasti helpompi Mowglia on viidakon läpi ohjastaa kuin Simbaa.
Kaiken kaikkiaan Jungle Bookista jäi ihan kiva maku suuhun, pisteitä pudottavat liian lyhyet kentät ja tallennusmahdollisuuden puuttuminen. Kauniit taustat, hauskat ja osittain hyvin animoidut hahmot ansaitsevat kyllä sinänsä huippupisteet.
79
