Kun omenapiirakan vihollisista suurin, hullu kenraali Kilbaba, päästettiin päiviltä operaatio Aavikkoiskussa, piti Tähtilipun ja Kaiken Mitä Se Edustaa olla turvatut. Mutta toisin kävi, sillä Kilbaba ehti tekaista itselleen jälkikasvua ennen poismenoaan.
Kilbaba Junior, isäänsäkin kahjompi sotilaspäällikkö, vannoo nyt kostoa maailmanpoliiseille ja suunnittelee verilöylyä. Hänellä on jo ydinaseiden luomiseen tarvittava teknologia, mutta tuotantoa varten ei ole löytynyt tiloja, ja asekuljetukset ovat ongelma.
Ratkaisun avaimia pitää hallussaan Carlos Ortega, eteläamerikkalainen standardin mukainen huumelordi tyylikkäine viiksineen ja yksityisarmeijoineen. Hänkin kantaa kaunaa Budweiserin litkijöille, koska heidän tosielämää tehokkaammat huumeagenttinsa ovat jatkuvilla tehoiskuillaan vaarantaneet bisneksen.
Kun ynnätään yksi plus yksi, tuloksena on siis kaikkien aikojen uhka vapaata maailmaa kohtaan. Ortegan rahavirtojen turvaamiseksi ja Kilbaban suvun kunnian palauttamiseksi tarvitaan vain ydinisku Yhdysvaltoihin.
Suunnitelma on vasta aluillaan, kun Yhdysvaltain tiedustelupalvelut jo tuntevat sen pääpiirteet. Koeräjäytys Etelä-Amerikan rannikolla on viimeinen pisara: sotilaallinen väliintulo on välttämätön, ja kukapa sopisikaan siihen paremmin kuin Desert Striken veteraani.
Viidakon yössä
Jungle Strikessa pelaaja saa ohjattavakseen Gunship 2000:sta tutun AH-66A Comanche -helikopterin. Tämä lentävä linnoitus pystyy kantamaan mukanaan kunnioitettavan kokoista asearsenaalia, eivätkä kopterin lento-ominaisuudet ole heikoimmasta päästä.
Kopteria ei saa ohjattua yksin, vaan siihen tarvitaan lisäksi tietokoneen ohjaama kakkospilotti hoitamaan tähtäystä ja vinssin käyttöä. Vaikka pilotteja on kaksi, tarjoaa Jungle Strike vain yksinpelin, eli apumiehen hommat jäävät tietokoneen harteille. Vinssiä tarvitaan keräämään maasta lisäbensaa, suojia ja aseita sekä tehtäviin liittyviä erikoistarvikkeita. Myös vihollisen miehiä saa napattua vangeiksi ja omia pelastettua.
Pelin aikana saa kopterin lisäksi ohjata myös aseistettua ilmatyynyalusta, F-117A Stealth Fighteria (häivehävittäjä... iiks) ja erikoisjoukkojen hyökkäysprätkää. Moottoripyörällä ei tee käytännössä mitään, mutta sitä on pakko käyttää pelin keskivaiheilla. Stealth-koneessa on loputtomasti polttoainetta ja aseita, eli sillä on kiva tasoittaa vihollisleirejä. Mutta päälaite on siis Comanche, joka tuntuu huonommin ohjautuvalta kuin Desert Striken Apache: kylki edellä lentäminen nappi pohjassa puuttuu.
Pelissä on kahdeksan eri alueille sijoittuvaa kampanjaa sekä yksi bonusosio. Aluksi puhdistetaan Washington D.C:tä terroristeista, jotka ajelevat hippivolkswageneilla. Samalla pääsee muodinmukaisesti ammuskelemaan Valkoista Taloa. Sitten ollaan rannikkoympäristössä, harjoitusleireillä, viidakossa... Kaikki kampanjat noudattavat suunnilleen samaa kaavaa: ensin puhdistetaan aluetta liiasta viholliskalustosta, minkä jälkeen pelastetaan tai vangitaan muutama ukko ja lopuksi palataan omaan tukikohtaan.
Yötehtävät viidakossa ovat kivan näköisiä. Räjähdykset valaisevat maaston, ja pimeän taas laskeutuessa saa todellakin vähän aikaa siristellä silmiään nähdäkseen jotain.
Terroristien tehokkuutta ei voi kuin ihmetellä. He ovat onnistuneet kaappaamaan Apache-helikoptereita, venäläisen kenraalin, saksalaisia tiedemiehiä, Patriot- ja Tomahawk-ohjuksia, M1 Abrams -tankkeja... lista on loputon. Terroristeilla on omasta takaa hallussaan ydinsukellusveneitä, lentokonetehtaita, ohjustehtaita sun muuta. Paha kaksikko tämä Ortega & Kilbaba.
Kehityksen viimeinen sana?
Jungle Strike tuotti pettymyksen. Odotin messevää grafiikkaa, mahtavia ääniä ja muhkeita räjähdyksiä... mutta jostain käsittämättömästä syystä vanha Desert Strike A500:lla näyttää ja kuulostaa paremmalta kuin ViidakkoIsku A1200:lla! Kopterin levähtäessä graafinen efekti on kammottava, ja kaikista äänistä puuttuu potkua. Roottorin sätkätyskin kuulostaa huonosti sämplätyltä ruohonleikkurilta. Puhetta ei Jungle Strikessa ole, joten monesti jää varoitus kopterin heikosta kunnosta tai löpön loppumisesta huomaamatta.
Pelattavuus olisi mailin verran parempi, jos peli tukisi edes kaksinappisia joystickeja. Nyt joutuu läpsimään välilyöntiä vaihtaakseen aseita, mikä takaa paljon aiheettomia mokia tiukoissa tilanteissa. Aseistus tuntuu paljon tehokkaammalta kuin Desert Strikessa. Manuaalissa on virheitä, kopteriin mahtuu ohjuksia enemmän kuin olisi pitänyt, ja kuollessaan saa täydet lastit ilotulitteita.
Jos odotat elämystä, tulet pettymään. Jungle Strike on joka suhteessa heikompi kuin edeltäjänsä.
75
