Otetaan hyppysellinen GTA:ta, kourallinen ylivedettyä latinoasennetta ja sekoitetaan yhteen isossa saaristossa. Lopputulos on joka suuntaan räiskyvä virtuaalimatka.

Ruotsalainen Avalanche panostaa pinta-alaan. Just Causessa pelaajan leikkikenttä on yli tuhannen neliökilometrin laajuinen San Esperiton banaanitasavalta. Trooppista paratiisia pitää rautaisessa otteessaan paha diktaattori. Hän onnistuu suututtamaan Yhdysvaltojen hallituksen, jolloin paikalle lähetetään CIA:n superagentti Rico Rodriguez. Ricon erikoisalaa on vallankumouksien käynnistäminen.

Rodriguezin seikkailuissa on keskitytty vapaaseen liikkumiseen. San Esperitossa voi kulkea niin maassa, merellä kuin ilmassa oman mielensä mukaan. Skaala vaihtuu vaivatta taivaan lakeuksista pikkukylän ulkohuussin taakse ilman lataustaukoja. Ainoastaan rakennuksiin ei pääse sisälle, kaikkialle muualle voi nenänsä tunkea.

Rytmi veressä

Just Causessa tärkeintä on asenne ja jatkuva liike. Tekijöiden taukotilan televisiossa on varmasti pyörinyt non-stoppina Desperado (jonka ohjaajaan nimi on kuin onkin Rodriguez). Itse sankari on enemmän Antonio Banderas kuin Banderas itse, ainakaan mahdollisen elokuvaversion pääosan esittäjää ei tarvitse kauaa etsiä.

Kuumalle latinoasenteelle naureskeleva henki toimii mainiosti. Rodriguez on rankkaakin rankempi jätkä, autot ovat nopeita ja naiset kauniita. Niin ja räjähdykset ovat isoja ja niitä on paljon. Kaiken näyttämönä toimii hikinen tropiikki.

Hektinen meno ei hillitä hetkeksikään. Maailmassa voi liikkua mitä moninaisimmilla kulkuvälineillä ja kaikista voi hyppiä ulos koska tahansa. Jos maahan on paljon matkaa, voi Rodriguez avata liitovarjonsa, jolla leijaillaan alas vuorenrinteeltä tai sillalta. Vaijeripyssyn kanssa sankari voi harrastaa varjoliitoa haluamiensa ajoneuvojen perässä.

Vaikuttavimmillaan peli on lentokoneesta hypättäessä. Kentältä kaapatun Cessnan voi hylätä korkealla taivaan sinessä ja syöksyä vapaassa pudotuksessa kohti saaristoa. Silmänkantamattomiin levittäytyvä maisema on komeaa katseltavaa ja hommaan on todella saatu mukaan vapauden tuntu. Tässä kohtaa elokuvareferensseistä mieleen tulee Point Breakin hyppykohtauksen energia ja adrenaliini.

Kylä kerrallaan

San Esperito väännetään diktaattorin otteesta asutuskeskus kerrallaan. Juonitehtävät avaavat uusia alueita vapautettaviksi, minkä jälkeen jokaisen paikan voi vallata kapinallisten kanssa. Paikkojen koot vaihtelevat pienistä hökkelikylistä suurempiin kaupunkeihin. Valtauksessa tuhotaan asteittain vastustajan katusulkuja ja lopulta vaihdetaan el presidenten lippu kapinallisten punatähteen.

Juonitehtävien ja valtausten lisäksi maailmasta löytyy lukemattomia pieniä sivutehtäviä. Tekemistä on todella paljon, mutta valitettavasti toiminta alkaa nopeasti toistaa itseään. Tehtävissä pääsääntöisesti vain kaahaillaan paikasta toiseen, tapetaan tai tuhotaan kohteita ja kaasutellaan takaisin työnantajan luokse. Työkaluja voi vaihdella mielensä mukaan, mutta lopputulos on aina sama.

Toiston takia Just Cause alkaa pian tuntua liian pitkältä lomamatkalta: kotiin olisi jo kiva päästä. Massiivisen pelialueen tutkiminen jaksaa pitää mielenkiintoa yllä jonkin aikaa, mutta lopulta kokonaisuus on vain isossa hiekkalaatikossa leikkimistä. Virtuaalimatkailu viihdyttää pienissä pätkissä, mutta en usko kovin monen tosissaan jaksavan vääntää peliä loppuun asti.

Postikortti paratiisista

San Esperiton saaristo on upeaa katseltavaa koneella kuin koneella, ja piirtoetäisyyttä riittää myös PS2:lla. Iso osa pelin viehätyksestä tulee juuri näyttävästä ulosannista. Xbox 360:llä mukana on pieniä herkkuja, jotka on keinotekoisesti jätetty pois PC-versiosta. Maasto on 360:llä hivenen monipuolisempaa, ajoneuvot kaatuilevat aidommin ja grafiikkaa on viilattu pienillä lisätehosteilla. Äänimaailma on kaikilla koneilla hieno ja sopivan energinen latinomusiikki panee vibaa punttiin.

Räiskintä ja autoilu toimivat hyvin konsoleilla, PC kärsii pienestä kankeudesta. PC:llä kohteen lukitseminen ei onnistu, mikä tekee räiskinnästä välillä haja-ammuntaa, ja jokaisella kulkuneuvolla tuntuu turhauttavasti olevan hiukan erilaiset kontrollit.

Just Cause on kieli poskessa tehty hiekkalaatikkoleikki, joka luottaa liikaa omaan erinomaisuuteensa. Tehtävät alkavat toistaa itseään aivan liian nopeasti, mutta pienissä otoksissa San Esperitossa jaksaa vierailla yhä uudelleen ja uudelleen.