Anna lantion pyörii, huuda vou-ou-ou, kaikki murheet poistaa kunnon discojytäshow.
Asenteen ei tarvitse olla rock, discokin piisaa pitkälle. Tanssipeli Just Dance ammentaa voimansa nykynuorison suosikkitansseista discosta, jytästä ja beatista. Liikkeissä ei käytetä tanssimattopelien tapaan jalkoja vaan koko kroppa otetaan mukaan.
Diskojytän tahdissa heilumista ohjaa ruudun keskellä tanssiva kirkas neonvärihahmo. Virtuaali-Åke ei päästä rapakuntoista helpolla: kädet heiluvat, lantio keinuu ja jalat polkevat tahtia. Sutjakoista elkeistä päätellen esitanssijoiden liikemallinnus on napattu ammattilaisilta. Liikkeiden ennakointia autetaan ruudun alareunassa sivuttain vierivillä piktogrammeilla. Pikkukuvat kertovat, minkä tyyppinen liike on seuraavaksi vuorossa, mutta tarkka suoritustapa selviää vasta neonhahmon perusteella.
Biisiarsenaalin runko pureutuu tiukasti kasarin ja ysärin taitteeseen. Technotronicin Pump Up the Jam, Deee-Liten Groove is in the Heart ja MC Hammerin U Can’t Touch This nostivat mieleen monia teinixmuistoja, mutta en mene nyt niihin.
Hiukan tuoreempia arpia repivät auki Calvin Harrisin Acceptable in the 80s ja Britneyn Womanizerin cover-versio. Vanhukset saattavat muistaa Anita Wardin Ring My Bellin, Chicin Le Freakin ja Famen coverin. Jokaisesta 32 kappaleesta on täyspitkät ja sohvapotuille lyhennetyt versiot. Ruudulla rullaavat kipaleiden säkenöivät sanoitukset, joten katsomo voi kailottaa artistien mukana.
Liike lähtee lanteesta
Just Dance ei olisi peli, jos liikkeiden valvominen jäisi vain omantunnon varaan. Vaativaan tehtävään valjastetaan yksi Wiimote per tanssija ja ohjainta pidetään oikeassa kädessä. Liikkeiden seuranta on suurpiirteistä. Ohjain tarkkailee lähinnä rytmiä ja nopeutta, joita verrataan ammattitanssijoiden dataan.
Jokainen tanssiliike arvostellaan hylsy–ok–hyvä-akselilla. Arvosanat tuntuivat satunnaisilta, sillä tärkein kriteeri näyttää olevan oikea-aikaisuus. Huolimattomien huitaisuiden valvonta jää kanssapelaajien vastuulle, joiden tehtävänä on toimia tyylituomareina ja ruoskia suusanallisesti pelaajia parempaan. Kimppapelissä moinen ei ole pelkästään virhe.
Moninpeli on Just Dancen ominta osaamista. Joukossa fiilis tiivistyy ja silloin ei ole niin väliä, rekisteröityvätkö kaikki liikkeet juuri oikein kunhan volaa piisaa ja kaikki heittäytyvät mukaan. Peruskisassa 2–4 tanssijaa kilpailee korkeimmista pisteistä, strike a posessa jäykistytään välillä patsaaksi ja last one standingissa virheet vähentävät elämäpisteitä. Voi sitä naurun ja myötähäpeän määrää, kun sopivasti asennoitunut (känninen) porukka kokoontuu tahkoamaan Just Dancea.
Bileiden ohjelmanumeron ohella Just Dance on zumbamaiseen tapaan hyvää hikitreeniä, jos yrittää tosissaan seurata ruudun tapahtumia. Varsinaista treenipelimuotoa tai summittaista kalorilaskuria ei ole, mutta lämmittelyohjelma löytyy ja biisien valinta on nopeaa ja helppoa.
Just Dance on pelinä lyhytikäinen viritys, mutta liikuntaa ja hauskanpitoa edistävänä exertainment-tuotteena siinä on ideaa. Liikkeiden seuranta saisi olla pykälän tai pari tarkempaa, joten toivotaan, että miljoonahitiksi nousseen Just Dancen jatko-osa tukee Motion Plussaa. Sitä odotellessa ei muuta kuin föönillä tukka hiuspilveksi, sifonkihuivi kaulaan ja stop! Hammertime!
80
