Justice League Heroesissa supersankarit, kuten Teris, hengaavat yhdessä Lepakkomiehen tyylisten tavissankareiden kanssa. Voimat eivät ratkaise vaan viitta. Ja maailma pelastuu.
DC Comicsin sarjakuvaan perustuvassa pelissä ilkeät robotit ovat vallanneet Maan. Oikeutta puolustamaan saapuu seitsemän sankarin kopla, jossa suuren yleisön tuntemien supersankarien kanssa seikkailevat salamannopea yli-ihminen Flash, pahikset pupuiksi loihtiva taikurinainen Zatanna ja todellinen voimanpesä Martian Manhunter. Sarjakuvahahmot ovat uskollisia esikuvilleen, joten Teräsmiehen suusta irtoaa lähinnä korneja latteuksia ja Lepakkomies hauskuuttaa viileällä sarkasmillaan.
Tehtäviä kolutaan pareittain ensi alkuun koneen arpomissa kokoonpanoissa, mutta loppupelissä saa itse valita taisteluparit. Duon jäsenet täydentävät toisiaan: vahvempi turvautuu raakaan voimaan heikomman hyödyntäessä erityiskykyjään. Työnjako pääsee oikeuksiinsa vain kaksinpelissä, jolloin örmelöiden kaatamiseksi voi ja kannattaa suunnitella erilaisia taktiikoita. Yksin pelatessani valitsin yleensä supervoimaisemman hahmon, enkä juurikaan vaihtanut sankaria taistelun tiimellyksessä.
Robotit lakoavat tantereeseen kahden toimintanapin yhdistelmillä, kunhan vihulaisia on ensin pehmittänyt supervoimilla. Näyttävästi tuhoutuvaa ympäristöä saa käyttää hyväkseen, sillä pahiksia pamputetaan niin katulyhdyillä, kivenmurikoilla kuin kukkaruukuilla. Kaikki eivät jaksa kanniskella esimerkiksi autoja, mutta he paikkaavat puutteensa muilla kyvyillään.
Tekoäly tappelee pelaajan kaverina kohtalaisesti, mutta säännöllisin väliajoin joutuu vaihtamaan hahmoa, jotta kone ei pääse hengestään. Energia- ja supervoimapalkit hilataan täyteen hiipimällä kulman taakse vetämään hetken henkisauhut. Normaalilla vaikeustasolla vihulaiset odottelevat kiltisti kohtaloaan, eivätkä säntää karkuun juoksevien sankarien perään.
Hahmojen erityiskykyjä voi tehostaa pelin edetessä, mutta parhaan tuloksen saa keskittämällä kaikki pisteensä yhden kyvyn buustaamiseen ja valtaosa sankarien laajasta temppuarsenaalista jää hyödyntämättä. Painopiste on selvästi taistelemisessa, eikä kinkkisiä ongelmia tule juuri eteen. Vaikeustaso nousee ärsyttävästi lopussa turhankin jyrkästi, jolloin loppupään idioottimainen puzzle tuntui vain keinotekoiselta pitkittämiseltä. Loppupahikset eivät ole yli-inhimillisen vaikeita, mutta niiden kukistaminen edellyttää tarkan sotasuunnitelman laatimista.
Kameraa voi liikutella kolmelle eri korkeudelle, mutta lintuperspektiivistä näkyvyys jää heikoksi. Pahikset tupsahtavat eteen tyhjästä ja näköpiirin ulkopuolelta viuhuvat sankareita kohti luodit ja lasersäteet. Toisinaan robotit katoavat taustoihin, jolloin täytyy mätkiä kaikkea, mikä vähänkin näyttää liikkuvan. Kuvan piirtämisessä oli ajoittain suuria ongelmia, ja tiukoissa tilanteissa esiintyi häiritsevää nykimistä. Runsaat grafiikka- ja äänibugit sekä ylipitkät lataustauot saattoivat tosin johtua kämäisestä arvostelukappaleesta.
Justice League Heroes on mukiinmenevä toimintavälipala, mutta yksin pelatessa se alkaa nopeasti toistaa itseään. Jos kaveripiiriin kuuluu muitakin kuin sarjakuvasankareita, Justice Leaguesta irtoaa kimppakivaa useammaksi tunniksi.
77
