CD-ROMille lapioitujen softatekeleiden sarjassa on tällä kertaa vuorossa Software Sorcery meritaistelusimulaattorillaan. Ensimmäisen maailmansodan aikoihin sijoittuva Jutland sisältää aitoja filminpätkiä, CD-musiikkia, loistavaa grafiikkaa ja jytiseviä soundeja.
Perusideana pelin taisteluissa on tietystikin muuntaa vihollisen laivat sukellusveneiksi. Suoraviivaiset taistelut käydään täysin tyynellä ja äärettömällä ulapalla, maata ei näy eikä löydy. Ennen taistelua pelaaja voi valita oman arvonsa kapteenin ja amiraalin välillä, amiraali saa tietysti komentaa koko lössiä, kun kapteeni joutuu tyytymään oman laivansa lättäjalkojen äkseeraukseen.
Jutlandin grafiikkaa pyörittävä perusmoottori on yksinkertainen, laivat on toteutettu bittikarttoina SWOTL:in ja Wing Commanderien tapaan. Bittikarttagrafiikka toimii jokseenkin hyvin, vaikka onkin joskus hieman oudon näköistä kun kaksi risteilijää lipuu toistensa läpi tai taistelualus vilkkuu kahden asennon välillä.
Meren syliin
Juutinrauman äänet ovat rautaisia: tykinlaukaukset kuulostavat tykinlaukauksilta, vastapelaajan ampumat murkulat kuulee inhottavan repivinä vihellyksinä ja räjähdysäänet ovat harvinaisen aitoja. Puhutut kommentit ovat myös hyviä ja helpottavat ohjaamista ja ammunnan kohdistusta. Teufel sentään, kommentit ovat englanniksi myös saksalaisille, kaiuttimista saksankielisinä kaikuvat komennot olisivat olleet hieno lisä peliin.
Laivojen ulkopuolelle siirrettävä kamerakulma on näppärä lisä, esimerkiksi vihollisalusta on kiva tiirailla ja katsoa kuinka lähelle molskahtaa. Tarkka sihtaus palkitaan, sillä laivojen kuolinanimaatiot ovat todella messeviä, etenkin kun joku lopputaistelun mammuteista posahtaa tai saa torpedosta.
Animaatioihin on selvästi satsattu, sillä erilaisia laivanräjähdysanimaatioita löytyy runsaasti, yksi kullekin laivatyypille ja uppoamistavalle. Ja jos niin köpelösti käy, että omalle komentosillalle osuu vihollisen kranu, lohduttaa räjähtävää amiraalia komea animaatio hauskoilla jälkikuvilla.
Sähkömanuaali ei kelpaa edes saunan uuniin
Varsinaista manuskaa ei ole, vaan ohjelmasta päästään miltä tahansa ruudulta F5-näppäimen painalluksella elektroniseen manuaaliin. Elektronisessa muodossa olevasta manuaalista ei ole mitään hyötyä, etenkin kuin mitään erikoisominaisuuksia, kuten hypertekstiä tai muuta multimediointia, ei ole hyödynnetty. Manuaali-idea haiskahtaakin painokustannusten säästämiseltä _ painettu manuaali olisi sekä hauskempi että kätevämpi lukea.
Käyttöliittymä saa korkeintaan arvosanan tyydyttävä, sillä pieniä ja suurempiakin virheitä löytyy. Pahimpina mokina vahingossa painettu Ctrl-C tappaa koko ohjelman ja äärimmäisen hitaasti latautuvia alkufilmejä ei voi keskeyttää.
Aavan meren tuolla puolen jossakin on laiva
Amiraali komentaa laivojansa antamalla suunnan ja vauhdin, paitsi viimeisessä eli itse Juutinrauman meritaistelussa, jossa komennetaankin sitten jo laivaryhmiä. Käskettävä laiva valitaan skaalattavalta karttaruudulta, jossa näkyvät laivat symboleina. Jos tasogeometria on hanskassa, sujuu yksittäisten laivojen ohjailu yllättävän helposti. Sen sijaan laivojen tunnistaminen karttaruudulta on hidasta ja hankalaa, nimeä ja kuvaa saa erikseen pyytää ja ne ilmestyvät ruudulle kovin hitaasti. Laivat myös häviävät kartalta, minimipienennykselläkin saa eksyneitä ankanpoikasia haeskella pitkään.
Laivaryhmien käsittelyssä Jutlandista puuttuvat kaikki kätevät apuvälineet, joita esimerkiksi Task Force 1942:ssa oli. Laivaryhmään kuuluvat alukset ovat aina samoilla etäisyyksillä toisistaan eikä ryhmiä voi edes määritellä uudelleen. Näin vahingoittunut laiva hidastaa pakosti muun ryhmän etenemistä eikä sitä voi edes siirtää taaemmaksi siirtämättä kaikkia muita saman laivaryhmän laivoja. Eikä muiden omien laivojen kärsimiä vaurioita edes tiedä, sillä ainoa tapa saada se selville on tarkastella niitä visuaalisesti ulkokuvasta, "savuttaako vaiko eikö savuta" -menetelmällä.
Lisää natinaa: kartalla voisi laivojen suunnan näyttää portaattomasti, nyt suunnat näkyvät vain 45 asteen pykälissä. Kartalta aktiivista laivaa valittaessa olisi mukava päästä rullaamaan myös päinvastaiseen suuntaan. Oman laivan ohjaus on hankalaa puuhaa, menusta puuttuu esimerkiksi 90 asteen käännös. Parhaiten laivaa ohjaakin unohtamalla menun ja käyttämällä nuolinäppäimillä tykkitornin tulenjohtajan ruutua.
Salamakampanja
Jos ensimmäinen maailmansota itse venyi pitkäksi, sitä ei suinkaan tee kampanjamoodi. Koko merisota käydään läpi noin kymmenessä tehtävässä, joista puolet on samoja kuin varsinaiset taistelut, puolet taas täytteitä, joissa ammutaan enimmäkseen puolustuskyvyttömiä rahtilaivoja. Vaikka keskivertokampanja on pelattu läpi muutamassa tunnissa, olivat taistelut sinänsä ensimmäistä ja viimeistä lukuunottamatta kiinnostavia ja pelattavia.
Hyvänä ideana taistelumenestyksellä kerätään kansalta sotaobligaatioiden muodossa rahaa, joita voi käyttää laivojen rakentamiseen. Idean tappaa totaalisesti se, että itse ehtii rakentaa korkeintaan muutaman laivan ennen kampanjan päättymistä, joten niiden merkitys on käytännössä olematon.
Pelistä puuttuvat hävittäjät ja torpedoveneet, samoin sukellusveneet. Sukellusveneiden merkitys ensimmäisen maailmansodan meritaisteluissa oli varsin pieni, mutta muut pienemmät veneet olisi ilman muuta ollut pitänyt ottaa mukaan.
Promises, promises...
Jutland sekä ihastuttaa että lopuksi vihastuttaa. Kesken loppuva kampanja tyrmistyttää, samoin kuin puuttuvat laivaryhmäkomennot. Järkeväksi strategiapeliksi Jutland on liian kevyt ja hätäisesti tehty, toisaalta toimintapeliksi Jutland on liian pitkäpiimäinen ja kärsii käyttöliittymän puutteista. Miksi sitten näin paljon pisteitä? No, Jutlandin ammuskelu oli yllättävän hauskaa puuhaa ja pelin parissa viihtyi aikansa.
Silti, jos CD-peleistä rahastetaan enemmän, on pelaajilla oikeus vaatia myös vastinetta rahoilleen. Huippukalliita CD-pelejä selaillessa alkaa tulla mieleen ajatus, että koko idea onkin vain suurta fuulaa: paikkoversioiden asennus hankaloituu, CD-ROM:in mahdollisuuksia jätetään hyödyntämättä ja mikä pahinta, pelit eivät parane.
80
