Nikon piti kirjoittaa jotain ihan muuta kuin kuivaa bisneslätinää, mutta bisnes heitti liian hyvän vieheen.
* * * * * *
Jos naurat mainoksia, joissa kissalle kelpaa vain paras, naurat itsellesi.
Normipelaaja lukee lehtiä, joissa on kuuden sivun ennakkohehkutuksia kuumimmasta AAA-pelistä. Sen jälkeen hän menee nettiin, missä hän kyttää lisää näkemyksiä ja videoita siitä samasta huippupelistä. Mekanismi on ikivanha ja aikaisemmin lähinnä ärsyttävä: vaikka Pelit filtteröi arvosteluista kakan ja kiinnostamattoman, silti moni sanoo ”ei ollut mielenkiintoisia pelejä”.
Nyt tämä riesamekanismi uhkaa tappaa konsolipelibisneksen, sillä juurimätä jättää vain latvan henkiin.
Turhaa työtä, herra Lincoln
Olipa kerran konsolipelibisnes, jonka kehitti Nintendo. Siinä konsolifirma vaati (kalliin) lisenssimaksun per peli, sillä oli pitkä ja vaivalloinen hyväksymisprosessi ja oikeus puuttua sisältöön. Vastapainoksi orjasopimuksesta pelifirma sai miljoonamyyntiä ja älyttömästi rahaa. Kun markkinat alkoivat hyytyä, hei presto, lanseerataan uusi konsolisukupolvi.
Jatkossa kuviot pysyivät samana, mutta mentiin sen mukaan, kenen orjasoppari oli paras, Nintendiktatuuriin kyllästyneet hyppäsivät vauhdilla Sonyn kevyempiin kultakahleisiin. PlayStation 2 oli konsolibisneksen kultakautta: valtava konekanta takasi, että vaikka teki melkein mitä vaan, sitä ostettiin tarpeeksi. Mikä tärkeintä, kehityskulut olivat kohtuulliset.
Sitten saapui nykysukupolvi ja HD Ready -grafiikka. PS3 ja Xbox 360 myyvät vallan mainiosti, hittipelit voivat myydä kymmeniä miljoonia, iloiset, yksinkertaiset pelaajat julistavat, että konsolit ovat voittaneet, ja peliala pohtii vakavissaan, kuinka konsolibisneksen lähestyvä kuolema voidaan välttää. Mitä ihmettä tapahtui?
Paha raha
Kultakausi päättyi. Nykykonsolit ovat kaukana PS2:n myyntiluvuista, eivätkä niihin ikinä enää pääse. Samalla kehityskulut ovat karanneet käsistä ennennäkemättömällä tavalla. AAA-peli maksaa markkinoinnin kanssa kymmeniä miljoonia taaloja. THQ:n Homefront vaatii 2 miljoonan myynnin ennen kuin se alkaa tehdä voittoa. Loppuvuoden suurmatsi CoDin vuosipäivitys vastaan Battlefield 3 saa tuekseen kummaltakin pelifirmalta noin 100 miljoonan dollarin markkinointibudjetin. Pelinkehityksen päälle.
Japanissa, jossa pelaaminen tasaisesti menee pois muodista, ei pystytä enää tekemään PlayStation 3:lle AAA-peliä, jota myytäisiin kotimaassa tarpeeksi. Länsimaisen myynnin lisäksi firmat joutuvat turvautumaan länsimaiseen liukuhihnatuotantoon, ja poks! japanilaiset primadonna-pelintekijät ottavat pitkät.
”Tehdään halvempia pelejä”? No ei.
AAA-luokan pelinsyöjille
Kohtalokkaaksi tämän ovat muuttaneet nirpp... laatutietoiset konsolipelaajat. He ostavat enää vain ja ainoastaan sitä kapeinta, kalleinta AAA-kärkeä (ja latauspalveluiden pikkupelejä, mutta se sataa indiepelinkehittäjien laariin). Demon’s Souls on se poikkeus, joka vahvistaa säännön.
A-pelit, kuten Alan Wake, eivät enää kelpaa ja jäävät noin omilleen tai tappiolle, monien vuosien kehitystyön jälkeen. Tuurilla ekan pelin keräämä pelaajatietoisuus saadaan tuloutettua kakkososalla, mutta onhan se vähän kallista ja riskaabelia sekin. PC-puolella niche- ja A/B-pelit elävät, koska niitä ei myydä kaupoissa.
Pelibisneksen perinteinen rakenne on hajonnut. Laajapohjainen peligenrevalikoima kutistuu yhteen, kahteen megabrändiin, joiden on menestyttävä, ja joka kierroksella panos nousee. Entistä pienemmälle pelaajakunnalle myydään entistä vähemmän pelejä, joiden tekeminen maksaa huimasti entistä enemmän.
Vihreämpää halparuohoa
Tämäkään ei olisi vielä niin vaarallista, mutta kun aidan toisella puolella kasvaa taalanvihreää ruohoa, ja se kasvaa uskomattomalla vauhdilla.
Mörpit, free2play-pelit, iOS- ja mobiilipelit, sosiaaliset pelit, jopa digitaalisessa nousukiidossa olevat PC-pelit (mutta eivät tietysti AAA-julkaisut) alkavat olla paitsi riskeiltään terve, mutta myös tarpeeksi rahaa tuottava vaihtoehto. Ne haastavat konsoleiden all-in, let’s pray -bisneksen kuukausi kuukaudelta yhä houkuttelevammin.
Ei lisenssimaksuja, ei kallista, aikaavievää hyväksyttämisprosessia, vain ihanaa, halpaa kymmenien pelien julkaisua!
Ei merkkiäkään!
Teoriassa konsoleiden näivetyskuolema siis kuulostaa mahdolliselta, vaan saapas nähdä. Toistaiseksi fakta on se, että jos konsolipeleissä riskit ovat valtavat, ne mahdolliset voitotkin ovat valtavat. Sijoittajat pitävät huolen siitä, että hilut lyödään jatkossakin keskelle.
Mutta jos oletetaan, että pelibisnes tietää mistä puhuu, konsolibisneksen näivetystauti on oikea sairaus eikä teoreettista hysteriaa, miten käy?
Seuraukset ovat aluksi näkymättömät. Julkaistujen konsolipelien määrä laskee, ja kas, nyt se on vähäisin kuuteen vuoteen. Vaan eipä kukaan huomaa tai välitä, koska tasan AAA-pelit rekisteröityvät tutkalla.
Sijoittajat pidetään tyytyväisinä kiitos pelistä, mutta se oli tässä -irtisanomisilla plus heikommin menestyneiden pelien ja pelisarjojen torppaamisella, kuten peliuutisista jatkuvasti luemme. Nähdään myös yrityksiä kutistaa konsolipelin kustannuksia. Mistä Movessa ja Kinectissä on oikeasti kysymys? Katsokaa niitä pelejä: Sony ja Microsoft yrittävät luoda huippukalliille corepelikehitykselle wiimäistä vaihtoehtoa, jossa tehdään halvalla ja nopeasti paljon pelejä.
Peli vuodessa, kaksi parhaassa. Hauta on lähellä vasta kun PS3 ja Xbox 360 tulevat elinkaarensa päähän. ”Mutta silloin taas lanseerataan uusi sukupolvi, eikö?” Ehkäpä ei.
Raggari potkii lasitaloa
Piti lanseerata jo, mutta kukaan (paitsi Ubisoft) ei missään tapauksessa halua uutta konsolisukupolvea. Jostain syystä vielä paljon kalliimpien pelien tekeminen vielä paljon pienemmälle ostajakunnalle ei iske. Brändikuningas Rockstar varmaan siihen pystyisi, Sonyn ja Microsoftin olisi pakko.
Mitä niin vallankumouksellista uusi sukupolvi voisi tarjota kuluttajalle, että rahvas avaa taas lompakkoaan? Ei mitään tarpeeksi merkittävää. Pelinkehittäjien Gamasutralla kolumnisti Kamruz Moslemi ehdotti kirjoituksessaan ”The home console business needs a new strategy” ihan tosissaan, että ainoa ratkaisu tulevaan tuhoon on lopettaa konsolievoluutio ja yrittää vain tiristää nykysukupolvea mahdollisimman kauan.
Ikävä kyllä Wiin tiimalasista on hiekka loppunut ja uusi Nintendo tulee 2012, ilmeisesti merkittävästi tehokkaampana kuin PS3 ja Xbox 360. Päinvastoin kuin nämä, Nintendo ei tarvitse muita pelinkehittäjiä kuin itsensä. Mutta voivatko Sony ja Microsoft antaa Nipalle etumatkaa, entäpä imagotappio?
Tästä taitaa alkaa uusi konsolisota, jossa tarjolla on vain katkeria Pyrrhoksen voittoja.
