Ihminen on ahne eikä muuksi muutu, paitsi ruusunpunaisessa Star Trek -universumissa. Gremlinin uutukaisessa pääsee toteuttamaan perusviettiään: ryöstämään sektorin K240 asteroidikenttiä tyhjäksi luonnonrikkauksista sekä kurittamaan alueella kaivostoimintaa harjoittavia muukalaisia.
K240:n edeltäjässä Utopiassa taistelu oli toissijaisessa asemassa, joten yhtenä pelielementtinä mukaan hiipi tylsyys. K240:ssä tätä ongelmaa ei ole, koska peli on itseasiassa strategiapeli, jossa "jumal"osuus, kaivoskolonioiden kaitseminen, on vain välttämätön paha raaka-aineiden tuottamiseksi.
Kunnian asteroidikentät
K240:n alkutilanteessa pitää rakentaa kaivoskolonia, jonka ruoan, veden, sähkön ja ilman tuotanto on kulutuksen tasolla. Täytyy rakentaa kaivoksia, asuntoja, varastoja et ceteraa, kunnes käsissä on mineraaleja ja aseita tuottava, itsenäisesti toimiva kompleksi. Asukkaiden käytöshäiriöt (lakkoilu, mellakointi) ratkaistaan ei oloja parantamalla, vaan turvallisuusjoukkoja vahvistamalla.
Tämän jälkeen on vuorossa tutkimus- ja laajentumisvaihe. Tutkimusalusten avulla kartoitetaan ympäröivää avaruutta ja uusia löytyneitä asteroideja asutetaan. Kaivosalueen laajentuessa törmätään vääjäämättä johonkin kuudesta sotimistavaltaan eroavasta muukalaisrodusta. Viimeistään silloin on aika huolehtia asteroidien puolustusjärjestelmät kuntoon ja alkaa rakentaa vakoilusatelliitteja, ohjuksia ja taistelualuksia.
Ja niin peli jatkuu. Imperiumin kuljetusalukset noutavat malmia kerran-pari vuodessa, pelaaja kehittää asteroidejaan ainaisen ohjushyökkäysten uhan alaisena rahapulaa varoen, ja koko ajan kivenmurikat vaihtavat omistajaa aseellisissa konflikteissa. Peli loppuu, kun jompikumpi osapuoli onnistuu poistamaan kiusallisen kilpailijan alueelta.
Isot panokset
Asteroidikentät eivät koskaan ole staattisia, vaan kivenjärkäleet liikkuvat vaihtelevilla nopeuksilla minne mikäkin, ja kahden asteroidin törmätessä jää niistä jäljelle vain pilvi tähtienvälistä pölyä. Pelissä on kaksi tapaa estää törmäykset: voi rakentaa painovoiman neutraloivan rakennuksen, tai lisätä asteroidiin moottorit ja siten kontrolloida sen paikkaa ja nopeutta. Tämä tuo peliin lisää mielenkiintoa, sillä jos raha ei tee tiukkaa, voi vaikka kaasutella jollain malmeista tyhjennetyllä murikallaan päin hyvinsuojattua opponenttiasteroidia. Mikään uhraus ole liian suuri Yhtiön hyväksi.
Satunnaiset tapahtumat aiheuttavat ylimääräistä päänvaivaa. Rahaa, piirustuksia ja aluksia varastetaan, meteorisateet harventavat kaupunkikomplekseja, lähiaurinko voi poksahtaa nostaen säteilyarvot tappavan korkeiksi tai pyrstötähti voi iskeytyä johonkin siirtokuntaan katastrofaalisin seurauksin. Vaan on siinä naurussa pitelemistä kun muukalaisrodun asteroidille käy samoin... Positiivisiakin yllätyksiä löytyy, Imperiumi esimerkiksi lahjoittaa välillä pelaajan käyttöön ilmaisia aluksia taatakseen metallintuottajansa tyytyväisyyden.
Päivän menu
Kaikki muukalaisrodut eivät mielellään aloita sotimista, mutta on turhaa alkaa hempeillä, bisnes on bisnestä.
Asearsenaalissa löytyy. Avaruusaluksia on seitsemän aina pienistä rynnäkköaluksista kookkaisiin taisteluristeilijöihin. Aluksissa on koosta riippuen tietty määrä hardpointteja, joihin voi asentaa suojia ja aseita.
Avaruusaluksien hallinnan helpottamiseksi aluksia voi yhdistää laivueiksi. Laivueiden komentaminen on helppoa. Niillä voi hyökätä vihollislaivueiden tai asteroidien kimppuun, tai ne voi laittaa vartioimaan asteroidejaan hyökkäyksen varalta. Suurimmat alukset voi rakentaa vain avaruustelakalla, jotka tarjoavat myös tehokkaan suojan asteroidille. Parin kolmen telakan rakentamiseen kannattaa panostaa.
Ohjukset tarjoavat nopean tavan kurittaa vihollista. Taistelukärkiä löytyy useisiin käyttötarkoituksiin: vihollisen asteroidin voi pysäyttää hetkeksi, saastuttaa haurastuttavalla viruksella tai jopa räjäyttää olemattomiin hunajaa maksavalla megaohjuksella. Tämä on äärimmäinen keino, jota ei kannata käyttää, jos kohdeasteroidilla on kallisarvoisia mineraaleja louhimatta.
Puolustusjärjestelmiä on luonnollisesti joka lähtöön, joten ennen vihollisasteroidille hyökkäystä kannattaa vakoilusatelliitilla tarkistaa, millaiset puolustukset sille on rakennettu.
Hinnalla millä hyvänsä
Kaikkia rakennuksia ja aluksia ei voi rakentaa heti pelin alussa, sen estää piirustusten puuttuminen sekä rahavarojen rajallisuus. Pelaajan vaurastuessa voi hän ostaa Sci-Tek-yhtiöltä piirustukset mitä mielikuvituksellisempien laitteiden rakentamista varten.
Osa laitteista muokkaa olemassaolevia laitoksia tehokkaammiksi, osa mahdollistaa kokonaan uusien valmistamisen. Muutama laite lisää karttaruudun toimivuutta näyttämällä asteroidien liikkumisnopeudet ja ohjusten osumistodennäköisyydet.
Hyödyllisin yksittäinen laite on malmiteleportteri, jolla voi sädettää malmia suoraan asteroidilta toiselle. Tällöin Imperiumin kuljetusaluksien vieraillessa niiden luo ehtii kuljettaa huomattavasti enemmän malmia myytäväksi kuin jos käyttäisi kuljetusaluksiaan, ja hyökkäysuhkan alla olevasta paikasta saa arvomineraalit turvaan.
Laitteista suuri osa on todella halpoja tarjoamaansa hyötyyn nähden, ja kalliimmat laitteet maksavat itsensä nopeasti takaisin. Jos laitteet joutuisi kehittämään itse Civilizationin tyyliin, kiinnostuskäyrä nousisi dramaattisesti.
Kökkökerroin kasvaa
Ohjelmointi on ensiluokkaista. Peli pyörii nopeasti eikä lataile kauan pienimmilläkään Amiga-kokoonpanoilla. Taustamusiikkia ei ole, eikä paljon ääniefektejäkään, mutta äänipuoli kuitenkin toimii. Perinteinen tietokonenaisääni kuiskii ahkerasti informaatiota pelaajan korvaan.
Narinalista on lyhyt, mutta sen sisältämät puutteet ovat perustavaa laatua. Pelialue on liian pieni ja aluksiin asennettavien ase- ja suojajärjestelmien hinnoissa on niin vähän eroja, että käytännössä kaikissa aluksissa on aina maksimivarustus. Erityyppisiä ohjuksia ja pommejakin on liikaa, sillä normaaleilla ydinohjuksilla, megaohjuksilla ja tavallisilla pommeilla selviää hyvin. Kuljetusaluksiakin tarvitsee yleensä vain kaksi uusien siirtokuntien perustamiseen, koska niiden hitauden vuoksi malmien kuljettaminen niillä on liian vaivalloista. Lisäksi kuljetusalusten rakentaminen on hidasta ja kallista.
K240 vahvistaa sen tosiasian, että nykyään kaikki pelisofta on bugista. Pelatessa sai koko ajan pelätä koneen yllättävää ja totaalista kaatumista. Tällä voi olla tekemistä bugisten laivueiden kanssa, joita pystyi muun muassa siirtelemään kartalla silmänräpäyksessä paikasta toiseen. Todella harmittavaa, sillä muuten K240:tä olisi ilo pelata loppuun asti ajatellun käyttöliittymän ansiosta. Korjaustiedosto tosin on jo ilmestynyt.
Tällaisenaan K240 tarjoaa hupia viikoksi, mutta sitten peli alkaa tuntua vähän köyhältä. Jos muuten pitää pelityypistä, kannattaa tsekata myös shareware-peli Colonial Conquest (II).
82
