Ennen vanhaan kolikkopelit edustivat pelien huippua, nyt niihin suhtaudutaan vähättelevästi – ja syystä. Kolikkopelit ovat kriisissä, ja ovat olleet jo kauan.
Jokunen vuosi sitten Lontoon-reissu oli kolikkopeliluolien samoajalla huimaa aikaa. Viimeisimmät uutuudet ja vanhat klassikot seisoivat sulassa sovussa kabinettien viekoittelevissa riveissä. Sohon klassinen, Getaway-peleihin ikuistettu pelihalli Las Vegas imaisi ohikulkijan mukaansa, ja halvat hinnat tekivät paikasta peliharrastajan pakkopysäkin.
Las Vegas löytyy edelleen Wardour Streetiltä, mutta vain sen tuttu nuhruinen julkisivu muistuttaa suuruuden päivistä. Nykyisin sisällä seisoo yksikätisten synkkä rivi, eivätkä nekään ole klassisia yksikätisiä, vaan nykyajan kädettömiä (ja hampaattomia) versioita klassisesta hedelmäpelistä.
Pienen siristelyn ja ihmettelyn jälkeen etsivä löytää muutaman videopelin: pari mätkintää, kaksi Japanista importoitua autopeliä sekä pakollisen House of the Dead -pyssyttelyn. Initial D -ajopelin pelaaminen todensi kolikkopelien riemun päivät kaukaiseksi muistoksi. PSOne-tasoinen grafiikka ja hiturainen körryyttely tylsissä maisemissa pani heti haukottelemaan.
Ilman kolikkopelejä ei Lontoossa sentään tarvitse lomailla. Parin kivenheiton päässä on Trocaderon jättimäinen Funland-ajanvietekompleksi, josta löytyy ihmeteltävää sähköautoista hohtokeilaukseen. Valtaosan tilasta vievät erilaiset Funfair-ilottelut, kuten vaikkapa klassiset voimamiesmittelöt, joissa isketään lekalla kalikkaa tai nyrkillä palloa. Suurin osa pelaajista viihtyi juuri näiden ”mekaanisten” pelien luona.
Videopelejä on niitäkin moneen makuun, klassikoitakaan täysin unohtamatta. Suurin osa niistä on ajopelejä, Time Crisis -tyylistä pyssyttelyä sekä urheilua. Outoa muuten, että Trocaderossakin perusräiskinnän ilosanomaa julisti tylsähkö Raiden II. Ainoat vetoavat videopelit olivat tanssipelit ja Drummania. Yleisö kerääntyi jopa katsomaan japanilaista ihmerummuttajaa.
Kolikkopelien suosion laskun syyt ovat ilmeiset. Ne eivät enää ole pelitekniikan huippua ja harva yltää Xbox 360 -tasoiseen grafiikkaan. Yksi ja ainoa moottoripyöräpeli onnistui näyttämään siistiltä.
Kannettavat pelikoneet tyydyttävät lomalaisen pelitarpeen. Oma lomarillutteluni PSP:n Outrun Coast to Coast nopeutti pitkiä metrohuikaisuja merkittävästi. Vaikka samainen peli Outrun 2 SP -nimellä on kolikkopeliluolassa siistimmän näköinen, Outrunia pelasi ongelmitta PSP:n pienellä ruudulla. Kaiken lisäksi kämmenversio imuttaa kolikkopeliä paremmin, kiitos erinäisten lisukkeiden!
Ennen kolikkopeliluolaan koukuttaneet tanssimatot, kitarat ja rummut voi hankkia nykyisin kotiin, joten miksi mennä nolaamaan itsensä julkisesti? Erikoisohjaimia pystytään valmistamaan nykyisin halvalla ja riittävän laadukkaasti (on siitä globalisaatiosta hyötyäkin!). Parimetristä hevosohjainta ei sentään vielä kaupoista saa enkä sellaista edes haluaisi, enkä muuten rehellisyyden nimessä kokenut mitään pakottavaa tarvetta nousta humman selkään Trocaderossakaan. Kolikkopeliluolien tanssipelitkin taitavat olla nykyään kotona opittujen taitojen julkista esittelyä varten...
Merkittävimmät kolikkopelitiimit tekevät pelejä myös konsoleille. Esimerkiksi Segan klassinen AM2-tiimi julkaisee nykyisin myös konsolioriginaaleja, ja voimavarat keskitetään muutoinkin kolikkopelien kotikäännösten viimeistelyyn. Siellä luuraavat markkinat ja rahat. Aikojen alussa kolikkopeliluolia koristaneet innovaatiot kannattaa julkaista tänä päivänä mieluummin vaikkapa Nintendo DS:lle.
Kolikkopelien ansaitsemislogiikka on vihonviimeinen naula kolikkopelien arkkuun. Pelaajat haluavat peliltä nykyisin muutakin kuin parin minuutin hurmosta – ja sitä eivät kolikkopeliluolan omistajat hyväksy. Pelkkään kolikonkierrätykseen keskittyvät yksikätiset ovat loogisia videopelin korvaajia, koska niissä yhteen laakiin kuluu aikaa muutama sekunti! Siihen eivät kolikkopelit ikinä pysty.
Sopivalla porukalla pelisessio Trocaderon sokkeloissa saattaisi vielä olla hauskaa ajanvietettä, mutta yksin kolikkopeliluolassa tulee orpo olo, koti-ikävä ja kaipuu menneeseen. Ja sehän ei ole matkalaisen hyvinvoinnin kannalta järkevää se.
