Kaikki mitä pelaamiseen tarvitset

Erilaisia tietokonepelejä olen pelannut niiden alkuajoista lähtien. Ensimmäinen kokemus oli omatekoinen versio Pongista, tuosta alkeellisesta "tv-tenniksestä". Sittemmin hankin Intellivision-konsolin, jossa oli siihen aikaan upein grafiikka. (Nyt mennään jo konsolipeleissä: ehkä tästä vielä tulee jotakin...)

Kuusnepa ja Spectrum kuuluivat myöhempiin hankintoihin ja Amiga seurasi perässä. Kaikki nämä laitteet hankin pelaamista varten, kuusnepalla tuli tehtyä jonkun verran omiakin pelejä.

AT 286 olikin ensimmäinen tietokoneeni, jonka pääasiallisena hankkimisperusteena ei ollut pelaaminen. Tuon ajan PC:n pelien tason huomioon ottaen se ei ollut ihme. Tekstinkäsittely sen sijaan sujui PC:llä vaivattomasti alusta alkaen. Lieneekö kukaan muu kokeillutkaan palstanpitoa kuusnelosen Teksti 64:llä?

Sittemmin on konekantani vaihtunut muutamaan kertaan, joskaan koskaan en ole omistanut mitään megatehomyllyä, enkä ole kaivannutkaan. Käyttämäni ohjelmat pyörivät ihan riittävällä kierteellä nykyiselläkin kokoonpanolla. Paitsi pelit. Uusien pelien ostaminen on jäänyt minulle turhaksi toimenpiteeksi, koska laitteistoni ei riitä juuri minkään nykyisin markkinoille tulevan pelin pyörittämiseen. (Worms 2 taitaa olla viimeisin hankintani!)

Päätös

Perheessämme on minun lisäkseni kolme peli-ikäistä ja -haluista henkilöä, joten jonkinlaisen pelaamisen tarve on kytenyt koko ajan. Teknisen osaamattomuuteni ja laitteiston vaatimattomuuden vuoksi PC-pelien pelaaminen on jäänyt meillä hyvin vähiin. Niinpä ei olekaan ihme, että tein tässä vastikään Päätöksen. Sellaisen, jota olin toki joskus ennenkin harkinnut, mutta en vielä koskaan toteuttanut. Päätin ostaa pelikonsolin ja ehkä muutaman siihen sopivan konsolipelin. (Päästiinpä vihdoin itse asiaan!)

Yhtenä merkittävänä vaikuttajana tähän ennenkuulumattomaan toimenpiteeseen toimivat tämän lehden ensimmäiset numerot. Helsingistä palatessani selailin niitä junassa ihan ajankulukseni, kun pikku hiljaa minulle alkoikin muodostua selkeä kuva: Sony PlayStation kaikessa yksinkertaisuudessaan tuntui olevan juuri meille sopiva laite!

Varmistettuani vielä Päätökseni pitävyyden sekä lompakkoni rahatilanteen ryhdyin toteuttamaan projektia. Arvelin pääseväni alkuun paketilla, joka sisältää itse laitteen lisäksi kaksi dual shock -ohjainta, muistikortin ja pari peliä.

Kokemukset

Koska monen vuoden ajalta pelikokemukseni rajoittuvat PC:n peleihin, joudun vertaamaan PlayStation-kokemuksiani niihin. Vertailun tulos on minun osaltani selvä: pelikoneena Pleikkari hakkaa PC:n 6-1. Tuo yksi piste tietokoneelle tulee huippukoneiden grafiikasta, joka kieltämättä on parhaimmillaan parempaa kuin Pleikkarin. Tosin on hyvä muistaa, että parempi on tuollaisen koneen hintakin. Muuten pisteet menevätkin sitten Pleikkarille aika haipakkaa:Laite maksaa noin kymmenesosan PC-kokoonpanon hinnasta.Laite on käyttövalmis. Siihen ei tarvitse hankkia äänikorttia, kiihdyttimiä, suoria tai vääriä äksiä, voodoota sun muuta taikuutta pelien pelaamiseksi, ei myöskään työläitä asennuksia eikä ajureitten virittelyä.Pelien lataaminen ja romppujen käsittely on helpompaa ja sujuvampaa. Ei hentoja ja hajoavia kelkkoja eikä valikoiden selaamista.Peleissä on huomattavasti vähemmän bugeja eivätkä ne käytännöllisesti katsoen koskaan kaadu tai tilttaa.Pelejä ei tarvitse päivittää viikottain, ei edes kuukausittain. Ei koskaan!Pleikkari toimii tv:n kautta, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että käytössäsi on (yleensä) suurempi ruutu kuin PC:n monitori.Näiden kohtien lisäksi havaitsin, että Pleikkarin ohjain on kätevämpi kuin tavallinen PC:n joystick tai näppäimistö. Tämä on makuasia, mutta en olisi uskonut, kuinka hyvä tuollainen pieni ohjain on. Tatilla ja muutamalla napilla saa hoidettua kaikki tärkeät asiat, ja ennenkaikkea sujuvasti. Kyllähän PC:nkin saa vaikka millaisen ohjaimen, mutta se taas maksaa ja vaatii omat kommervenkkinsä.

Näin minä asian koen, eikä tämä tarkoita sitä että PC olisi mikään huono pelilaite. Tällaiselle bittejä vähemmän ymmärtävälle PlayStation vain sopii infernaalisen mainiosti. Kuten myös lapsille/naisille/vaareille, jotka eivät tietokoneen käyttöä osaa tai edes halua opetella. Koneisiin perehtyneille bittivirtuooseille PC koko ajan lisääntyvine laajentamis- ja virittelymahdollisuuksineen sopii varmasti hienosti, sen paremmin mitä laajempi lompakko löytyy.

Pelejä

Pelit valitsin mahdollisimman fiksusti. Toinen oli lehdissä hyvät arvostelut saanut ja varmasti perheen nuorimpia kiinnostava Spyro the Dragon. Toista peliä mietin hetkisen, loppukarsinnassa vastakkain olivat MediEvil ja Colin McRae Rally. Päädyin lopulta jälkimmäiseen lähinnä siksi, että se ainakin erosi Spyrosta riittävästi. Kumpikaan peli ei tuottanut pettymystä.

Spyro saavutti helposti koko perheen suosion: se on juuri riittävän helppo aloittaa ja oppia, mutta vaikeutuu sitten sopivasti pelin edetessä. Nuorimmatkin pääsevät siihen mukaan helposti ja pienen totuttelun jälkeen Spyro laukkaa jo aika kyytiä pahiksia kumoon puskien.

Skotti Colin McRae puolestaan on ehdottoman hieno ja vauhdikas rallipeli, jonka helpoksi mainittu ajokoulu tuotti jo ensimmäiset harmaat hiukset. Varsinainen kisa on realistisen tuntuista ja riittävän vaikeaa, ja kaksinpelimahdollisuus on tietysti pelin helmi. Peliin eläytymisen helppoudesta kertoo paljon se, että usein pelaamista seuraavana aamuna olen hyvin lähellä ajaa oman autoni kylki edellä ensimmäiseen risteykseen, ennenkuin havahdun todellisuuteen..

Urheilupuolen peleistä suosikkini on hiukan yllättävästi Everybody's Golf. Se ei ole kaikkein komein tai monipuolisin golfsimulaatio, mutta se toimii. Muutamia eri golfpelejä pelanneena arvostan nimenomaan helppokäyttöisyyttä ja nopeutta, eikä EG:n grafiikkakaan aivan pohjalta ole.

Sittemmin olen ehtinyt tutustua edellä mainittujen pelien lisäksi Resident Eviliin, World Cup Socceriin ja Gran Turismoon. Pleikkarin pelien taso tuntuu hyvältä ja kaikki toimii niin kuin pitääkin. Yksi ainoa pieni pettymys on tähän mennessä vastaani osunut: Resident Evilin ensivaikutelma oli hiukan kökköistä kulkemista ja liian lineaarinen juoni. Mutta olenkin vasta alkutaipaleella, joten tätä lukiessasi voin olla jo toista mieltä. Kakkososa onkin kuulemma monen mielestä parempi...

Jos ei mitään uutta ihmepeliä putkahda markkinoille, on seuraava hankintani todennäköisesti aiemmin mainitsemani MediEvil, niin kiinnostavan vaikutuksen pelin demo onnistui tekemään. Synkkä ja kammottava hautausmaa edestakaisin käppäilevine zombeineen ei voi olla kiinnostamatta. Ainakaan meikäläistä. Ja mistä voisikaan löytyä pääheebo Dan Fortesque'ta sympaattisempi hahmo!

Viisaat loppusanat

Monivuotisen ja hiukan aneemisen PC-pelaajataipaleeni katkaisi siis vihdoin PlayStation. Edellisestä pelikonsolin ostostani olikin yli viisitoista vuotta! Aika kuluu nopeasti ja grafiikka kehittyy, huomaan.

Kolmisen kuukautta laitteella pelanneena pidän yhä valintaani onnistuneena ja olen tyytyväinen PlayStationiin ja sen peleihin. Muutama hyvä roolipelityyppinen seikkailu vielä valikoimiin ja siinä se. Kaikki mitä pelaamiseen tarvitset.

Lisää aiheesta