Loistava ykkösosa saa usein kurjan, laskelmoidun jatko-osan. Mutta ei aina.
Moni kirjasarja alkaa komeasti. Ensimmäistä osaa on rakennettu rakkaudella, sen tekemiseen on uhrattu aikaa ja jälki on sen mukaista. Menestyksen myötä paineet kasvavat: kustantaja vaatii, lukijat odottavat, mutta kirjailijaparka on kenties jo syönyt eväänsä. Kakkososat ovat yleensä pitkänkin kirjasarjan heikoimpia lenkkejä.
Siksi katselen edessäni olevaa kirjapinoa lievästi pelonsekaisin tuntein – kakkososia kun ovat kaikki.
Scifi-kakkoset
Sillage-sarjan alku oli visuaalisesti komea, mutta juttu oli vielä huttua (Pelit 11/2009). Sarjan kakkososassa, nimeltään Yksityiskokoelma, meno on astetta parempaa. Viidakkoplaneetalta avaruuslaivaston koekaniiniksi napattu Navis-tyttö seikkailee henkensä edestä hieman kuuluisan ranskalaisedeltäjänsä Valerianin hengessä. Siinä missä Valerian-sarjan miehekäs päätähti sai loppua kohden tehdä tilaa kauniille ja älykkäälle Laurelinelle, Sillagessa Valerianit eli miessankarit on poistettu kokonaan tai korvattu robottipalvelijoilla. Hyvä niin, ne ovatkin mielenkiintoisempia.
Incal on ranskalaisen Moebiuksen legendaarinen kulttisarja, jonka Egmont taannoin julkaisi komeana kovakantisena koosteena (Pelit 1/2009). Nyt tulee jatko-osa, Edeltävien aikojen kirjat, joka loppuu siihen, mistä ensimmäinen osa alkaa, eli yksityisetsivä John Difool putoaa jälleen itsemurhakuiluun. Moebius ei ole itse kakkososan piirtopuikoissa, vaan piirrokset hoitaa Zoran Janjetov – ja hyvin hoitaakin. Alexandro Jodorowsky vastaa tässäkin osassa raa’an hauskasta tarinasta. Ei lasten käsiin, vaikka lapsuusmuistoja kirjassa onkin.
Kauhea, kauheampi
Shokki-sarjan koostaminen kirjoiksi jatkuu myös. Toiseen karmeaan kokoelmaan on saatu mahdutettua amerikkalaisen Creepy-sarjakuvalehden numerot 6–10, sieltä kaukaa 60-luvulta. Ja mikäli mahdollista, tässä kakkososassa on vielä herkullisempi kattaus kauhusarjakuvanovelleja kuin ammoin ylistämässäni ykkösessä (Pelit 9/2009). Sääli, että Ameriikassa uudelleen lämmitetty Creepy-lehti on veretön ja munaton näihin klassikoihin verrattuna. Maailman taidesarjakuva kun kaipaisi tuoretta suoneniskentää alakulttuurin kauhukammioista!
Sodassa jää toiseksi
Suuresta ja voitokkaasta isänmaallisesta sodasta kertova, ranskalaista alkuperää oleva Huuhkaja-sarjakin (Pelit 12/2009) on edennyt jo toiseen osaan. Toveri Lilja kertoo neuvostoilmavoimien naislentäjistä, jotka joutuvat kohtaamaan saksalaisten lentäjä-ässät syksyn 1944 ilmataisteluissa. Ja vähän maallakin. Tuolloin Saksan tappio alkoi olla jo sinettiä vailla, mutta sota ei ole ohi ennen kuin viimeinenkin laukaus on ammuttu. Albumin loppuhuipennus on yksi komeimmista näkemistäni.
Mutta mahtuu pinoon yksi huono kakkososakin. Pikon ja Fantasion uudet seikkailut -sarjan ensimmäinen Émile Bravon Piko: Nuoren sankarin päiväkirja oli komea alku uudelle albumisarjalle, joka valaisee kaikkien tunteman sarjakuvaparivaljakon nuoruuden tekosia. Vuoteen 1939 sijoittuva aloitus on loistavaa ajankuvaa ja koskettavia ihmiskohtaloita täynnä, mutta sarjan toinen osa, Schwartzin ja Yannin kynäilemä Tummanvihreä pikkolopoika on selvä floppi. Ensimmäisen osan elegantti ja aikuismainen lähestymistapa vaihtuu lapselliseen koheltamiseen. Sääli, sillä ehdin ensimmäisen osan perusteella odottaa sarjalta paljon.
– Morvan, Buchet: Sillage 2 – Yksityiskokoelma, Egmont 2010, 48 sivua, 15,95 euroa
– Jodorowsky, Janjetov: Incal – Edeltävien aikojen kirjat, Egmont 2010, 296 sivua, 39,90 euroa
– Shokki 2, Egmont 2010, 296 sivua, 39,90 euroa
– Yann, Hugault: Huuhkaja 2: Toveri Lilja, Apali 2010, 48 sivua, 15,90 euroa
– Schwartz, Yann: Pikon ja Fantasion uudet seikkailut 2 Tummanvihreä pikkolopoika, Egmont 2010, 64 sivua, 16,95 euroa
