Artikkeli avautuu myöhemmin.
13.10. ensi-iltansa Suomessa saa elokuva, jollaista ei ole ennen tehty. AJ. Annilan esikoisohjaus Jadesoturi on Suomen ensimmäinen martial arts -elokuva. Siinä wuxia yhdistyy Kalevalaan.
Jos ihan tarkkoja ollaan, Jadesoturi on suomalais-virolais-kiinalainen elokuva. Annila on suomalainen kuten myös muut luovat ihmiset ja tuotantoyhtiö. Myös jälkityöstä erikoistehosteita myöten vastaavat suomalaiset. Suomen elokuvasäätiön lisäksi tukea on antanut Viron vastaava laitos. Elokuva on kuvattu Suomen lisäksi osaksi Kiinassa ja Virossa.
Wuxia-sankari vannoo hyvän nimeen
2,75 miljoonan euron budjetti on suomalaisittain suuri. Sillä rahalla tekisi kaksi tavallista kotimaista valkokangasdraamaa. Hollywoodissa moinen pikkuraha katoaisi sohvatyynyn taakse eikä kukaan huomaisi mitään. Kiinassa elokuvan tekemisen hintataso on onneksi aivan toista luokkaa.
Wuxia-elokuvilla tarkoitetaan aasialaisia melodramaattisia historiallisia toimintaelokuvia, joiden sankarilla on korkeat moraaliperiaatteet ja ylevä suuri tehtävä. Rakkaus kuuluu kuvioihin lähes aina. Ilmiön toi länsimaisen suuren yleisön tietoisuuteen Ang Leen hitti Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (2000). Viime aikoina tyylilajin parhaista tuotoksista on vastannut Yimou Zhang sellaisilla näyttävillä suurelokuvilla kuin Hero (2002) ja Lentävien tikarien talo (2004).
Jadesoturin tekijät ovat ilmiselvästi ymmärtäneet tyylilajin vaatimukset. Jadesoturin ei esimerkiksi mainosteta olevan martial arts- ja toimintaelokuva, vaikka molemmat elementit ovat näkyvästi esillä. Muiden wuxia-leffojen lailla Jadesoturi on melodraama ja rakkaustarina, jossa on satsattu myös toimintakohtauksiin ja visuaaliseen näyttävyyteen.
Jadesoturi kertoo siitä ainoasta asiasta, josta wuxia voi kertoa: hyvän ja pahan välisestä taistelusta. Tapahtumat sijoittuvat sekä historialliseen Kiinaan että nykyajan Suomeen. Elokuva yhdistää sekä kiinalaista että suomalaista mytologiaa. Tagline antanee tarpeeksi vihjeitä juonen tarkemmasta sisällöstä: "Tao minulle Sampo, niin saat rakkaasi takaisin."
Miespääosassa nähdään Tommi Eronen, jolle Jadesoturi on jo kuudes täyspitkä elokuva. Naispääroolin kiinalainen tähti Zhang Jingchu saattaa hyvinkin olla tuleva suuri tähti. Pekingin kuuluisan draamakoulun kasvatti vasta aloittelee uraansa. Cv:stä löytyy muun muassa vuonna 2005 Berliinin elokuvajuhlilla hopeisella karhulla palkittu Peacock.
Suuri kysymys kuuluu, kuka kumma on ohjaaja AJ. Annila? Millä eväillä aloittelija lähtee tekemään (suomalaisittain) suurelokuvaa Kiinaan? Internet Movie Databasen tiedot eivät ainakaan vakuuta. Ainoa maininta pitkästä elokuvasta on kotimainen pyöräilydraama Cyclomania (2001). Siinäkin vuonna 1977 syntynyt Annila oli vasta työharjoittelija. Lisäksi mies on ohjannut lukuisia tv-mainoksia. Tarkempi tutkimus paljastaa Jadesoturin olevan Annilalle sangen luonnollinen askel.
Käsikirjoittaja poltti hihansa
AJ. Annila ei ole käynyt Helsingin hienoa elokuvakoulua, vaan on saanut kuvaajan opin Tampereen ammattikorkeakoulussa. Miehen lopputyö käsitteli hyvän toimintaleffan olemusta ja Hongkong-elokuvaa. Lapsena Antti-Jussi oli Tarzanin poika ja aikuisena hän haluaa ninjaksi, kertovat Jadesoturin viralliset nettisivut. Joten ainakin tiedollisesti ja aatteellisesti Annila on oikea mies tekemään Jadesoturin kaltaista teosta.
Annila keksi Jadesoturin idean vuonna 2000. Alun perin tarkoitus oli tehdä tunnin mittainen tv-elokuva työnimellä Munavala. Idean kaupittelu nopeasti kootun cd-levyn avulla ei kuitenkaan tuotantoyhtiöitä vakuuttanut. Kulutettuaan opintolainansa 10-minuuttiseen esittelypätkään homma alkoi pikkuhiljaa edetä.
Blind Spot -tuotantoyhtiö innostui projektista. Komediallinen tv-elokuva muuttui vähitellen täyspitkäksi toimintadraamaksi. Käsikirjoitus pantiin uusiksi monta kertaa, mikä ei saanut tuotantoyhtiötä ja rahoittajia huutamaan hurraata. Myös alkuperäinen käsikirjoittaja Iiro Küttner sanoutui irti tehtävästään kyllästyttyään jatkuvaan uusien versioiden vääntämiseen.
Alun perin Kiinaan sijoittuvat kohtaukset oli tarkoitus kuvata Norjan vuoristossa, kunnes joku teki nerokkaan oivalluksen: ne voitaisiin kuvata myös Kiinassa. Kiinan kuvausten työryhmästä 15 tuli Suomesta ja 57 oli asukkaita. Sepän pajan sisäkohtaukset kuvattiin porilaisessa teollisuushallissa, suurin osa Suomeen sijoittuvista ulko-otoksista Virossa.
Suomalaiselle elokuvalle epätyypillisesti Jadesoturi tavoittelee myös kansainvälisiä markkinoita, ja se onkin myyty jo yli 20 maahan. Yleensä jo kielimuuri on estänyt moisen. Jadesoturissa puhutaan suomea ja mandariinikiinaa, joten tässä suhteessa erikoinen tyylilaji on vain siunaus. Länsimaiset wuxia-fanit ovat tottuneet kiinankieleen jo entuudestaan ja he ymmärtävät suomea aivan yhtä hyvin/huonosti.
Marko Ahonen
* * * * *
Jotain aivan muuta
Jadesoturi (2006)
Ohjaus: Antti-Jussi Annila
Pääosissa: Tommi Eronen, Markku Peltola, Zhang Jingchu, Krista Kosonen, Dang Hao, Cheng Taishen, Elle Kull.
Ensi-ilta: 13.10.2006
Ikäraja: K11
Kung-fu on nykyään jokapäiväinen ilmiö länsimaisissa elokuvissa. Matrixin jälkeen sitä taitavat sekä nahkatakkipeelot että tiukkaan lateksiin pukeutuneet vampyyrit. Tuotokset ovat kuitenkin kaukana oikeasta wuxia-elokuvasta, kiinalaisen taisteludraaman perinteestä. Korkealentoisten vaijeritaisteluiden ja saippuaoopperan sekoitukset ovat vasta hiljattain lakanneet hihityttämästä muita kuin lajityyppiin vihkiytyneitä harrastajia.
Wuxia-elokuvat ovat eeppisiä rakkausdraamoja, joissa tarina etenee taisteluiden kautta. Moisen elokuvan tekeminen Suomessa kuulostaa puhtaalta scifiltä jo pelkkien kustannusten takia, mutta ihmeiden aika ei ole ohi. Lajityypin fani AJ. Annila sai vuosien yrittämisen jälkeen rahoittajat ylipuhuttua tukemaan jotain täysin käsittämätöntä: suomalaista wuxia-elokuvaa.
Tuotantoyhtiöt ovat luottaneet oikeaan mieheen. Elokuvateatterissa istuessaan täytyy aina välillä nipistää itseään ja muistuttaa, että kankaalla tosiaan pyörii kotimainen tuotanto. Teknisesti jälki on kansainvälistä tasoa, eivätkä näyttävät taistelukohtaukset häviä esikuvilleen. Taisteluiden koreografia, kuvaus ja leikkaus ovat kaikki huipputyötä. Wuxia-hengen mukaisesti toiminta on oikeaa, eikä sitä ole menty pilaamaan hyppivillä 3D-ukoilla.
Elokuvan paras kohtaus on puolivälin taistelu sankarin ja hänen rakastettunsa välillä. Siinä kaikki toimii: koreografia on näyttävää, taustalla on sopivasti merkitystä ja musiikki nostaa tunnelman parhaimpien wuxia-hehkutusten tasolle. Ohjaaja muistaa myös leikitellä suomella ja mandariinikiinalla, kun sankari töksäyttää kohtauksen huippukohdassa suomeksi "rakastaks sä mua vielä?". Tässä ei voi kuin hymyillä leveästi.
Muinaisen Kiinan ohella tarina etenee nyky-Suomessa, johon sankarit ovat vuosituhansien jälkeen syntyneet uudelleen. Näissä osuuksissa Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä -elokuvasta tuttu Markku Peltola varastaa show’n suvereenisti tutulla low key -näyttelyllään. Eleetön työ sopii Peltolan hahmoon kuin nenä päähän, ja miestä seuratessaan ei voi olla vetämättä yhtäläisyysviivoja Takeshi Kitanon lakoniseen mestarillisuuteen. Kaikki näyttelijät tekevät laatutyötä, mutta jäävät auttamatta Peltolan varjoon.
Jadesoturin kompastuskivi on liiallinen painottuminen nykysuomeen. Vaikka tämä sopii Kalevala-henkeen, ei se toimi elokuvassa täydellisesti. Nykypäivässä näytetään liikaa erityisesti sankarin ex-tyttöystävää Ronjaa. Kuvankaunista Krista Kososta jaksaisi katsella pitempäänkin, mutta kohtaukset eivät varsinaisesti anna tarinalle mitään tarpeellista. Myös turhat Kalevala-tutkimukset olisi voitu siistiä pois tilaa viemästä, nyt ne hidastavat tarinaa.
Nykypäivän kohtaukset syövät aikaa ytimessä olevalta draamalta, muinaisen sankarin ja tämän rakastetun väliseltä suhteelta. Vaikka juuri tämä rakkaus on koko elokuvan alulle paneva voima, jää Sintain ja Pin Yun tarina kovin ohueksi. Heidän välillään on vain pari kohtausta, muutama lisähehkutus olisi auttanut nostamaan elokuvan tunnelmaa huomattavasti. Nyt henki katkeilee aina välillä harmittavasti, vaikka välissä onkin upeita kohtauksia.
Käsikirjoitukseltaan Jadesoturi on mukavan nokkela. Kalevalan ja muinaisten kiinalaisten myyttien fuusio toimii. Lisäbonusta tulee myös siitä, että tarinassa on sisäistetty Kalevalan miesten karu kohtalo.
Suomea ja mandariinikiinaa vuorotellen puhuva Jadesoturi on kiistaton elämys ja ainutlaatuinen tienavaaja. Siitä jää uupumaan loistavuuteen tarvittava parhaimpien wuxia-elokuvien huikean eeppinen tunnelma, mutta tavallaan maanläheisempi, hiljaa osaansa tyytyvä tyyli kuvastaa elokuvan kotimaisuutta. Suomalaisen miehen osa on kärsiä.
*** (kolme tähteä)
Tapio Salminen
* * * * *
Tuhansien tekolehtien talo
Jadesoturia on wuxia-elokuvien perinteiden mukaisesti tehty pitkälti oikeilla stunteilla ja lavasteilla. Tämä ei silti tarkoita, ettei tietokonetehosteille olisi ollut runsaasti tarvetta. Elokuvan cgi-tehosteista vastaavat helsinkiläisen Frame Graphicsin Lasse Kilpiä ja Timo-Pekko Nieminen. He ovat ennen tehneet töitä televisioon ja mainoksiin, tämä oli molempien ensimmäinen täyspitkä elokuva.
"Elokuvamuotoon siirtyminen toi mukanaan muutamia yllätyksiä. Jadesoturi on kuvattu lähes täysin 16 millimetrin filmillä, jonka rakeisuus ja liikkuminen antoivat omia haasteitaan tehosteiden tekijöille. Kuvan vasen reuna pysyi paikoillaan, mutta oikea reuna saattoi liikkua jatkuvasti hiukan, sillä 16 millimetrin filmi on rei'itetty vain vasemmasta reunasta. Tämän takia tehosteiden ankkuroiminen kuvaan ei ollut aivan yksinkertaista", toteaa Nieminen.
"Joskus paras ratkaisu oli vain huijata ja ottaa taustaksi yksi filmiruutu. Silloin liikkeestä ei tarvinnut murehtia. Muissa tapauksissa ongelmaan täytyi keksiä luovempia ja aikaa vievempiä ratkaisuita."
Kokonaisuudessaan Jadesoturin tehosteiden tekoon kului noin seitsemän kuukautta ylipitkiä työpäiviä. Kilpiä ja Nieminen arvioivat itse tehneensä ruudulla näkyvästä työstä noin puolet, lopusta vastaa 16 palkattua työntekijää ja tukku työharjoittelijoita. "Työ on jaettu osiin, yksi henkilö vastasi esimerkiksi hahmojen kasvoilla lentelevistä herhiläisistä. Itse tein muun muassa taistelukohtauksissa ilmassa leijuvat lehdet, joita ei ilman tietokonegrafiikkaa olisi saatu näyttävästi aikaiseksi", sanoo Kilpiä.
"Kaunis ajatus oli tehdä mahdollisimman paljon työtä jo filmausten aikana. Työläimmät tehtävät kuitenkin keksittiin vasta leikkausvaiheessa. Olimme saada halvauksen, kun ohjaaja halusi laajentaa sepän pajasta päivällä otettua crane-otosta korkeammaksi. Meillä oli pajan malli valmiina toisesta kohtauksesta, mutta se oli suunniteltu yöotosta varten. Ympärillä näkyvän suon mallintaminen päivänvalossa ei ollut aivan helppo tai nopea tehtävä, mutta onnistuimme lopulta usean viikon puurtamisen jälkeen", muistelevat Kilpiä ja Nieminen hymyillen.
Joskus hienoin tehoste on sellainen, jota katsoja ei edes tajua. Tällaisia ovat tietenkin lukemattomat vaijerien poistot, mutta myös vähemmän selvät asiat. "Eräässä kohtauksessa sankari keskustelee pajassaan ex-tyttöystävänsa kanssa. Vasta leikkausvaiheessa ohjaaja tajusi, että kohtaus toimii paremmin monologina. Niinpä poistimme Ronjan kuvasta, mikä muutti kohtauksen tunnelman aivan toisenlaiseksi", toteaa Kilpiä.
Jadesoturissa ei ole monta kokonaan tietokoneella luotua otosta. Tällaiset ovat pääsiassa kamera-ajoja, joihin perinteinen tekniikka ei veny. Lavasteista tietokoneella luotiin kiinalainen suo, jonka näyttelijät ja pari rakennelmaa kuvattiin virolaisessa teollisuushallissa vihreää kangasta vasten. Loput tehtiin tietokoneella näyttävää sumua myöten. "Kohtauksessa on hienoja yksityiskohtia, kuten etualalla hiljalleen kasvavat oksat", kehaisee Kilpiä.
Molemmat tekijät toivovat Jadesoturin toimivan tienavaajana vastaaville tuotannoille. "Annilan seuraavasta projektista emme vielä voi sanoa mitään, mutta se on taas jotain täysin erilaista ja ennen näkemätöntä", lopettaa kaksikko salaperäisesti.
Tapio Salminen
