Kämmäkourat tuhotöissä

Tällä palstalla käsitellään yleensä ihmisiä ja elokuvia, jotka ovat menestyneitä tai tunnettuja tai syystä tai toisesta kehumisen arvoisia.

Mutta showbisneksessä vaikuttaa myös iso joukko ihmisiä, jotka matkaavat flopista floppiin tai joiden kykyjensä perusteella pitäisi niin tehdä, mutta silti he jostakin kumman syystä menestyvät. Tässä heistä kymmenen aakkosjärjestyksessä todisteena siitä, että maailma ei ole oikeudenmukainen paikka.

Michael Bay

Ohjaaja, jonka töissä tiivistyy täydellisesti se, mikä Hollywoodissa on vikana. Bayn elokuvaa seuratessa katsoja voi luottaa siihen, että kaikki sisältö on poistettu kirurgimaisella tarkkuudella ja korvattu pelkällä pinnalla. Ei Bad Boysin, The Rockin, Armageddonin ja Pearl Harborin tekijä mikään ohjaaja edes ole, vaan teollinen muotoilija.

Mikäli Jerry Bruckheimer toimii tuottajana, Bayn elokuvissa saattaa olla lievää macho-ääliömäistä viehätystä, mutta ei silloinkaan Bayn ansiosta vaan hänestä huolimatta.

Sandra Bullock

Tuo tavallinen naapurintyttö, jollaista kenenkään naapurissa ei ole koskaan asunut. Tiedemiehet ovat jo 10 vuoden ajan tutkineet, miksi Bullock on kohtalaisen iso tähti Hollywoodin tähtitaivaalla. Tuloksetta. Ei Bullockia viitsi edes inhota, hän on siihen käyttöön liian mitäänsanomaton.

Jos Bullock olisi ruoka, hän olisi hattara. Nykyään Bullock myös tuottaa elokuvia. Näin hän pitää popcorn-teollisuutta pystyssä. Eikä Bullockin elokuvista muuta käteen jääkään kuin popcornin suolat.

Judi Dench

Veteraani ja Oscar-voittaja, joka on Iso-Britanniassa palvottu ikoni ja Hollywoodissa arvostettu luonnenäyttelijä. Hän on myös maailman yliarvostetuin naisnäyttelijä. Oli rooli mikä tahansa, aina tarjolla on sama yläluokkainen ja ärsyttävä, korkeasti koulutetun ihmisen aksentti. Tämä menee läpi kuningattaren ja James Bondin pomon rooleissa, mutta ei muulloin.

Arnold Schwarzenegger on samanlainen yhden selkeän aksentin näyttelijä, mutta häntä on siksi vain haukuttu. Missä logiikka?

Eddie Murphy

Parhaimmillaan hän on hauska mies. Hän on hyvin harvoin parhaimmillaan. Kun Murphylle tarjotaan elokuvaa, hän kysyy vain yhtä asiaa: Paljonko liksaa? Käsikirjoituksia hän ei vaivaudu lukemaan, sillä se olisi rasittavaa ja veisi aikaa. Miksi nähdä vaivaa, kun voi vetää show'n läpi automaattivaihde päällä?

Eddie Murphy on syvästi uskovainen ihminen. Hän uskoo niin sokeasti omaan luontaiseen lahjakkuuteensa, että uskoo sen riittävän katsojillekin. Murphy osoittaa ihailtavaa kykyä olla oppimatta virheistään.

Ere Kokkonen

Mies, joka on tehnyt elokuvia viidellä vuosikymmenellä oppimatta yhtään mitään. Tämä on jo tavallaan saavutus. Ei elokuvaohjaaja voi käytännössä perfektionisti olla, sillä elokuva on kompromissien taidetta, mutta Kokkonen takaa sen, että mikään ei ole edes vähän sinne päin.

Mies ihmettelee, miksi Kymmenen riivinrautaa (2002) ei menestynyt, vaikka käyttää musiikkia kuin yritysvideota tekisi ja ohjaa niin kömpelösti, että jopa Ed Wood Jr. kääntyy haudassaan.

Martin Lawrence

Mielelläni Yhdysvaltain mustalle kansanosalle omat idolit suon, mutta se, että yksi heistä on "koomikko" Martin Lawrence, kaivaa minusta esiin rasistin. Martin Lawrence, tuo jatkuvasti kännissä oleva, mustan miehen Eddie Murphy on todiste siitä, että kuka tahansa voi menestyä Hollywoodissa, sillä kuka tahansa on todellakin menestynyt. Miehen kyvyistä mainittakoon taito seisoa suhteellisen pystyssä ja...ja...

Jennifer Lopez

Joskus menestykseen vaaditaan vain yksinkertaisesti itsekritiikin puutetta ja kovaa tahtoa. Musiikissa Jennifer Lopez on vaihtoehto heille, joille Britney Spears on liian aito. Kun Lopez köyhäili romanttisessa komediassa Unelmien Manhattan (Maid in Manhattan, 2002), hän oli uskottava kuin Tony Halme yhtenä Lumikin seitsemästä kääpiöstä. Kieltämättä Lopez on tähti. Sen tietää siitä, että hän esittää jokaisessa elokuvaroolissaan Jennifer Lopezia, joka on tähti.

Madonna

Nainen, joka on hoitanut julkisuuspelinsä taidokkaasti ja pysynyt pinnalla halki vuosikymmenten. Ihailtavaa, mutta näyttelijää hänestä ei saa kirveelläkään. Tai ehkä kirveellä hänestä saisi uskottavan verisen ruumiin kauhuleffaan, mutta se olisi moraalitonta ja laitonta.

Hollywood-uran huippukohta oli musikaali Evita (1996), jossa Madonna esitti laulavaa vaateripustinta. Kummallista on, että joidenkin menestyneiden ihmisten on pakko näyttää kaikille, mitä he eivät osaa tehdä.

Adam Sandler

Maailmassa on virhe. Sen todistaa aukottomasti Adam Sandlerin suosio ja miehen palkkio: 20 miljoonaa dollaria per elokuva.

Sandler on antikoomikko, joka tekee antihuumoria. Huumori kun ei ole sitä, että ollaan julmia niin henkisesti ja fyysisestikin ja ylistetään keskenkasvuisuutta ja vastuuttomuutta. Se on vain surullista. Sandler ei tee pieruhuumoria siksi, että se on hänelle liian hienostunutta.

Sandler ei ole koomikko, vaan yhden miestyypin taudinkuva. Naiset, pysykää tästä porukasta kaukana.

Steven Seagal

Tämän hemmon haukkuminen on kieltämättä lyödyn lyömistä, sillä eihän Steven Seagalilla enää nykyään mitään uraa ole, joten pyydän anteeksi epäreiluuttani.

Väitetään, että ulkonäkö pettää ja ensivaikutelma on väärä. Se on silkkaa puppua. Tosiasiassa ihmiset ovat juuri sitä, mitä he 10 sekunnin tutustumisen perusteella vaikuttavatkin olevan. Eli Steven Seagal on huumorintajuton, kyvytön ja tehopyhä ihminen. Toki inhoan myös hänen elokuviaan, mutta selvästi enemmän inhoni on täysin henkilökohtaista.

Lisää aiheesta

  • Kino: Kevät koittaa Hitlerille


    Kino

    Kevät koittaa Hitlerille

    Huhtikuussa tähtilaiva on lastattu kuunatseilla.

    Saksalaiset kansallissosialistit sytyttivät noin 70 vuotta sitten Euroopan liekkeihin. Vaikka yleisesti uskotaan, natsivalta ei päättynyt Berliinin miehitykseen ja Hitlerin itsemurhaan. Tappion hetkellä osa…
  • Vanhan mestarin kädenjälki

    James Cameron osaa edelleen kertoa huikeita tarinoita, vaikka pääosassa olisi pitkiä sinisiä animehahmoja.

    Kuuluin siihen ensi-iltaa edeltävänä aikana vauhdilla kasvaneeseen joukkoon, jonka mielestä Cameronin 12 vuotta vääntämä Avatar-leffa oli näkemättä nolo. Ei ihme, sillä kaikki…
  • Terveisiä Nörttilästä

    Zombileffat ovat taas in. Zombieland vääntää maailmanlopun vitsiksi, mutta kieli on liikaa poskessa.

    Aivojen perässä kuolaaviksi zombeiksi muuttunut ihmiskunta on aihe, jossa teoriassa riittää materiaalia komediaan. Muiden dystopioiden tavoin asiassa on kuitenkin yksi paha kompastuskivi:…