Uusia vempaimia ilmestyy kauppoihin jatkuvasti. Osalla niistä voi tehdä melkein mitä vain, osa on räätälöity johonkin tiettyyn tarpeeseen. Jokainen laite päivittyy vähintään vuoden välein, jottei elämä käy tylsäksi. Tervetuloa gadget-helvettiin!
Kerron tarinan elävästä elämästä. Eräs henkilö päättää lähteä reissuun ja pieteetillä hankittu viihde-elektroniikka on tietenkin otettava mukaan.
Yhteen taskuun livahtaa N-Gage, toiseen taskuun almanakan virkaa hoitava PocketPC. Ilman musiikkia matka käy tylsäksi, ja iPod sujahtaa povitaskuun. Mukaan on otettava Sony PSP ja Nintendo DS, koska matkanteko on laatuaikaa kannettavalle pelikoneelle. PSP:n ahtaminen talvitakin povitaskuun käy työstä, mutta sinne se lopulta väkivallalla menee. Pisteenä ii:n päälle paidan rintataskuun pujahtaa vielä Sony T9 -pikkukamera. Ja arvatkaas mitä matkalaukku pullistelee? Latureita. Mahtavaa.
Tuo henkilö on, tadaa ja yllätys, tietenkin minä. Varmasti samassa tilanteessa elää joku toinenkin. Hilavitkuttimet on pakko ottaa mukaan, koska mukana kuljetettaviksi ne on hankittu. Listaan voisi lisätä GPS-paikantimen, digikuvapankin, Archoksen kannettavan digi-tv-kiintolevyboksin tai Nokian tablet-nettiselaimen. Eivätkä härpättimet tähän lopu.
Ja rokki soi
Hauskinta on, että melkein jokaisella näistä elektroniikan ihmeistä voi pelata ja kuunnella musiikkia. Jokainen tietää, että toisen laitteen pelit eivät toimi toisessa laitteessa, ja onhan musiikinkuuntelussakin omat ongelmansa. iTunes-kaupasta ostettua musiikkia voi kuunnella vain iPodilla vaikka Ranskan hallitus on tästä eri mieltä.
iPod ei ole pelikoneena kummoinen, mutta erä pasianssia tai Blockout-kloonittamista sujuu tarvittaessa silläkin. Jopa Archoksen digitallentimiin voi ostaa pelejä. Konvergenssi kuitenkin ontuu, koska parhaat pelit tehdään Nintendo DS:lle ja PSP:lle.
Olisi vallan maukasta, jos laitteita ei tarvitsisi olla mukana näin monta. PSP:llä voi pelaamisen lisäksi kuunnella musiikkia, katsoa elokuvia ja surfata netissä. Itse vain odotin siitä vielä makeampaa yleislelua. Bluetooth ja kiintolevy puuttuvat, eikä siihen voi ilman kikkakolmosia ladata ohjelmia netistä, joten käytännössä PSP:n käyttö ontuu. Nintendo DS on saamassa Opera-nettiselaimen, mutta muuten sitä vainoavat samat huolet kuin PSP:täkin.
Teeskennelty Origami
Microsoftin uusi Origami-konsepti kuulosti ensi alkuun mielenkiintoiselta. Vaikka huhuttua uutta käsikonsolia ei suoranaisesti saatukaan, on laite kokonaisuutena samanaikaisesti sekä mielenkiintoinen että hieman tylsä. Kyseessä kun on tavallinen tablet-PC kutistetussa koossa.
Kosketusnäyttö ja kiintolevy kuuluvat standardiin, samoin bluetooth ja wifi. Kookkaalla näytöllä pystyy tekemään kaikenlaista, pelien lataaminen netistä onnistuu, laitetta voi käyttää digikuvapankkina, sillä voi surfata netissä ja iTunes-biisitkin soivat. Kunnollinen kamera puuttuu, ja kännykkä on oltava erikseen.
Origami-laitteiden ongelmana ovat hinta, koko ja akkukesto. Vempain ei sovi tavalliseen taskuun eikä virta riitä oikein mihinkään. Peleistä ei ole virallista tietoa, vaikka markkinointivideossa Haloa pelataankin. Jonkinlainen 3D-kortti koneessa saisi olla, mutta sellainen ei kuulu laitteen minimispekseihin. Tosin laitevalmistaja saa päättää laitteen ominaisuuksista itse.
Sony yrittää vastata haasteeseen. PSP:stä julkaistaan pikkukiintolevyllä varustettu malli, johon voi asentaa ainakin multimediaa, ehkä ohjelmiakin. Kotikutoisia hyötyohjelmia, sanakirjoja olisi jo olemassa, emulaattoreista puhumattakaan, mutta ne ovat vain harvojen ulottuvilla. Sonyn pakolliset firmware-päivitykset tekevät harrastelijaohjelmien eli homebrewin asentamisen turhauttavan hankalaksi.
Origami-laitteisiin voi sen sijaan asentaa sielunsa kyllyydestä ihan mitä mieleen tulee ja mitä kiintolevylle sopii. Sonyn tiukan neuroottinen asenne ei ole kilpailuetu pitkällä aikajänteellä. Minä ainakin haluan kuljettaa mukanani laitetta, jolla voi tehdä lähes kaikkea kivaa, sekä hupia että hyötyä.
Taskuista se on kiinni
Oikeaoppisen gadget-friikin on turha yrittää järkeillä. Jokainen uusi ja mukamas hyödyllinen vempain on kokeiltava, hankittava ja otettava reissuun mukaan. Se on tuttu ja turvallinen gadget-helvetin ainoa voimassa oleva laki. Jos meillä olisi vain yksi superkonvergenssin kiteytymä, jolla voisi tehdä ihan mitä vaan, elämä olisi lopulta kumman tylsää. Mitäs me sitten odotettaisiin ja ostettaisiin?
Kaiken lisäksi laitevalmistajien välinen kilpailu ja samoilla apajilla hyöriminen pitävät hinnat kurissa ja pakottavat kehittävään laitteiden ominaisuuksia.
Täytyy kai hankkia isommat taskut.
