Vetovoimainen tarina pelastaa sen, mitä pelastettavissa on. Käsikirjoitus ei kuitenkaan väistä moraalista ja henkistä umpikujaa, johon kostoretki johtaa.
Perhettään suojelevan Kanen asia on oikea, mutta hänen metodinsa ovat täysin vääriä. Pelin aikana surmataan niin tolkuttomat määrät poliiseja, vanginvartijoita ja muita täysin viattomia sivullisia, että tappamista on mahdoton katsoa ylevässä saati oikeutetussa valossa. Rakkaimmiltaan Kane saa vastineeksi vain katkeruutta ja halveksuntaa. Loppuratkaisussa pelaajalle jää musta pekka käteen, teki hän mitä hyvänsä.
Kane & Lynch on tunnelataukseltaan vahva, muttei kovin mieltäylentävä pelikokemus. Vaikka tarina potkii pelaajaa päähän, ilman sitä käteen jäisi kovin keskinkertainen räiskintäpeli. Jaetun ruudun kaksinpelinä Kane & Lynch on astetta pirteämpi kokemus, kun kakkospelaaja omaksuu latvakakkosen roolin.
Tanskalainen IO Interactive on päätynyt rohkeisiin ratkaisuihin Kane & Lynchin tarinassa. Samat ratkaisut tekevät pelaajan ja päähenkilön suhteesta ongelmallisen. Elokuvissa on helppo sietää epämiellyttäviäkin päähenkilöitä, sillä katsoja on lopulta pelkkä sivustaseuraaja. Peleissä henkinen panos on suurempi, sillä pelaaja omaksuu pelin pääroolin. Kaikki asiat väärin tekevän kusipään pelaaminen ei sittenkään ole kokemus, jota minä haen peleistä.
78
