Kantapään kautta

PC täytti tänä vuonna kaksikymmentä vuotta. Uskomatonta miten niin vanha tekniikka edes toimii. Vai toimiiko?

Kun koneiden kanssa räveltää päivittäin, unohtuu helposti, etteivät PC:n kummallisuudet ole suinkaan mitään itsestäänselvyyksiä. Paluu maan pinnalle tapahtui minun osaltani kun eräs tuttu, kutsuttakoon häntä vaikka Jussiksi, pyysi apua koneen hankinnassa. Asiahan ei tietenkään jäänyt siihen.

Jussin tarina

Jussi ei tiennyt tietokoneista tuon taivaallista, mutta oli päättänyt, että firman paperit ja maksuliikenne pannaan tietokoneella järjestykseen. Samalla pääsisi vähän pelaamaankin ja perheen pienet pääsisivät kotona harjoittelemaan tietotekniikkaa.

Sain suostuteltua kaverini hankkimaan koneen räätälöitynä erikoisliikkeestä. Siinäkin oli tekemistä, sillä suuri ja mainostettu merkki tuntui kuulemma turvallisemmalta. Ihan mihinkään nyrkkipajaan hän ei halunnut viedä rahojaan, joten ostopaikaksi valittiin kohtalaisen suuri mikroja kasaava ja myyvä liike.

Kun kone parin viikon päästä saapui kotiin alkoi piuhasotkun ihmettely. Menin suosiolla hätiin ja tuikkasin koneen käyttökuntoon. Kaikki hyvin.

Muutaman päivän kuluttua kaverini soitti hädissään, ettei kone toimi. Ihmetteli, miten liki kymppitonnin maksanut kone toimii vain puoli tuntia kerrallaan. Eikun paikalle tutkimaan tilanne ja toteamaan, että kone kaatuu ilman mitään järkevää syytä ja riippumatta siitä mitä sillä tekee.

Ajurit olivat ajan tasalla ja Windows edelleen niin kuosissa kuin se ylipäätään voi olla. Mikään ei auttanut. Alkoi pitkä ja hikinen iltapäivä.

Jussi ei hyväksynyt sitä, että olisin avannut kopan ja alkanut osa kerrallaan vaihtamalla paikantamaan vikaa. Hänen mielestään takuut ovat sitä varten, että vialliset laitteet vaihdetaan, eikä kenenkään pitäisi joutua availemaan konetta. Asennehan on aivan oikea, vaikka itse olisinkin herkästi lähtenyt ronkkimaan sisuskaluja. Se vaan on minulle itsestäänselvyys, koska olin tottunut siihen, että koneita joutuu rukkaamaan jatkuvasti.

Kone pakettiin ja takaisin liikkeeseen. Liikkeessä myyjä pisti 3DMarkin pyörimään koneeseen ja selitti samalla, miten se on niin rankka testiohjelma, että vian on pakko löytyä. Jos sellaista nyt alunperin edes oli. Toisin sanoen, asenne oli valmiiksi jo sellainen, että vika on näppäimistön ja tuolin välissä.

Kun 3DMark oli pyörähtänyt kerran, totesi myyjä ettei koneessa ole mitään vikaa. Jussi ihmetteli ymmällään, pitääkö myyjä häntä tyhmänä vai valehtelijana. Hän ei kuitenkaan uskaltanut avata suutaan, koska pelkäsi sanovansa jotain tyhmää ja joutuvansa vielä enemmän naurun alaiseksi. Myyjä ilmeisesti huomasi epäröinnin, katseli vielä konetta ja totesi että Windows on asennettu väärin. Sehän sattui olemaan sopivasti ainoa asia, jota ei oltu tehty liikkeessä ja josta heidän ei tarvinnut ottaa vastuuta! Asia selvä: Kone takaisin pakettiin. Kiitos ja näkemiin.

Jussi palasi häntä koipien välissä kotiin ja ihmetteli miten tuli hankittua hemmetin kallista romurautaa.

Palvelu maksaa

Jussin tarina ei varmasti ole ainutlaatuinen. Me olemme vain unohtaneet, miten kinkkinen laite PC on, ellei sen kanssa ole tottunut elämään. Me hyväksymme epäyhteensopivat laitteet, sekoilevan käyttöjärjestelmän, jatkuvan ajureiden, pelien ja käyttiksen päivittämisen ikään kuin ne olisivat itsestään selviä asioita, vaikkeivät ne saisi sitä olla. Miten ihmeessä Jussi osaisi pitää koneensa kuosissa, jos ei edes tiedä mikä ajuri on ja mistä sellaisen saisi?

Tietokoneita myydään ties missä jääkaappikaupoissa ilman, että sen enempää myyjät kuin mainoksetkaan kertoisivat muuta kuin ruusuisia tarinoita. Myyjillä ei useinkaan ole joko halua tai taitoa opastaa asiakkaita ja toisaalta asiakkaat eivät osaa kysyä. Tavalliset ihmiset olettavat saavansa laitteen joka toimii kuin mikä tahansa kodinkone, koska sellaisena se on heille myyty.

Suomessa on hirveä määrä tietokonelehtiä, joista osa väittää olevansa aloittelijoille suunnattuja, mutta ei niissäkään anneta selkeitä, käytännöllisiä neuvoja ihmisille, jotka eivät halua uhrata koko elämäänsä koneen ääressä.

Syy ei ole pelkästään kauppiaissa ja valmistajissa. Ihmiset ovat ostoksille lähtiessään vain ja ainoastaan kiinnostuneita hinnasta. Kaikenlaiset nettisivujen hintaseurannat ovat hyvä työkalu niille, jotka tietävät mitä tekevät. Katastrofi on valmis, kun tavallinen tumpelo tekee hankintansa samoilla periaatteilla. Hintaseurannat kun eivät ota lainkaan kantaa siihen, missä liikkeissä saa palvelua ja missä asiakkaasta ollaan kiinnostuneita myös sen jälkeen kun kaupat on jo tehty.

Kovan kilpailun takia myyntikatteet ovat kutistuneet niin pieniksi, ettei kauppiaita paljon kiinnosta hoidella asiakkaiden ongelmia. Vähänkin jälkihoitoa vaativa kauppa tietää armotta persnettoa. Niistä harvoista myyjistä jotka kyselevät, kuuntelevat ja osaavat sen jälkeen opastaa kannattaa pitää kiinni silläkin uhalla, että palvelusta joutuu maksamaan muutaman markan enemmän.

Älkää ymmärtäkö väärin. Minusta PC on upea kone. Se sopii juuri kaltaiselleni säätäjälle, eikä se yritä kertoa mitä minä haluan. PC syntyi paljon nykyistä idealistisempina aikoina. Siitä tehtiin laite, jonka voi räätälöidä käyttäjän tarpeiden mukaan ja jonka voima on sen muokattavuudessa ja monipuolisuudessa. Ei kukaan osannut edes kuvitella, että siitä tulisi joskus nykyisen kaltainen joka kodin yleiskone. Jos PC tehtäisiin nyt, ei sinne voisi vaihtaa ensimmäistäkään osaa, eikä käyttäjä taatusti pääsisi edes ajureihin käsiksi. Vaikea sellaistakaan tulevaisuutta on toivoa.

Pitäisikö PC sitten päästää päiviltään? Vaihtoehdot ovat aika vähissä. Maccia hehkutetaan luovan ihmisen helppona koneena, mutta siitä ilosta saa maksaa itsensä kipeäksi ja koneet ovat hintaan nähden onnettoman tehottomia. Windows XP tuo hieman lisää varmuutta PC:n toimintaan, koska se yksinkertaisesti on vakaampi käyttöjärjestelmä kuin Windows 95, 98 ja ME, eikä se välttämättä päästä käyttäjää pistämään konettaan solmuun ihan yhtä helposti.

Kaipaan rehellisyyttä sekä PC-koneiden myyntiin että markkinointiin. Kerrotaan ihmisille avoimesti, ettei PC toimi kuin mikä tahansa kodinkone. Jonkun pitäisi myös tehdä selkeät kansantajuiset oppaat PC:n peruskäyttöön. Sekin tietysti vaatisi että ihmiset opettelisivat lukemaan. Lopetanpa tuulimyllyjä vastaan taistelemisen tähän.

Lisää aiheesta

  • Pitkä lento

    Kaj Laaksonen oli Pelit-lehden pitkäaikainen, legendaarinen toimittaja, jonka toinen rakkaus, äänen- ja kuvantoisto, vei toimittajaksi Hifi-lehteen ja MikroBittiin.  Nyt onnenpoika saa pelata mitä haluaa ja ilman deadlinea.

    * * * * *

    Kymmenen vuoden aikana Pelit-lehdessä ehti tapahtua…
  • Ei huvita

    Pari kuukautta sitten rehvastelin kolumnissani ryntääväni ensimmäisten joukossa jonottamaan Xbox 360:tta.
    En jonottanut enkä ollut ensimmäisten joukossa. Sain ensihuumani taltutettua toimituksen testiboxilla, jolla pääsin tutustumaan rauhassa julkaisupeleihin. Ihan hyviä, mutta yksikään…
  • Audiovisuaalinen sekoilu

    Kyyninen toimittajanretkukaan ei ole immuuni hypetykselle, sillä kun eräs tuotepäällikkö piti esitelmän siitä, miten PC:stä voi tehdä kotiteatterin keskuksen, päätin kokeilla, miten moinen onnistuu.
    Leffojen katselu tietokonemonitorilta kuuluu sarjaan älyttömät ideat. Käyn paljon…