Karaoke Stage 2 (PS2) (nettiarvostelu) – Lauantaitanssit

Karaoke Stage 2 yhdistää sekä tanssin että laulun ja heittää sekaan vielä pikkaisen silmäpeliä.

Jostain kumman syystä päädyn aina arvostelemaan karaoke-pelejä, vaikka olen varma siitä, että minua huonompaa laulajaa ei lehden avustajista löydy. Ehkä se johtuu siitä, että minusta on siitä huolimatta mukava laulaa. Joka tapauksessa kannattaa muistaa onneton laulutaitoni ja suhteuttaa kommentit vaikeustasosta tähän tosiseikkaan.

Ilman oikeita artisteja pyristelevän karaoke-pelin on pakko yrittää pysytellä ideoillaan kilpailijoittensa edellä. Kankeat piirretyt ja aneemiset coverit eivät helli aisteja, joten Konami pyrkii kompensoimaan grafiikan puutteita kaikella mahdollisella mitä karaokepeliin voi virkistykseksi viritellä. Tuttuja kikkoja ovat hahmojen säätämiset halutun näköisiksi, samoin pelin salaiset ominaisuudet, jotka avautuvat kunhan osaa ja jaksaa laulaa luikautella nuotilleen.

Jee! Uusi idea, ja toinen

EyeToyta Karaoke Stage 2 ei vielä käytä kuin oman naaman visualisoimiseksi kuvaruudulle. On ihan kivaa katsella itseään virtuaaliscreeniltä piirroshahmojen lomasta tai kasvojaan piirretyn kropan koristeena, mutta mitään muuta pelillistä iloa laitteesta ei ole. Ehkäpä EyeToy saa tulevissa päivityksissä suuremman roolin, mene ja tiedä.

Uutta ja kiinnostavaa on tanssimaton ja mikrofonin samanaikainen hallinta tai sellaisen yritys. Vähän vieraampien laulujen sanoja on pakko seurata ruudulta, jolloin samanaikainen liikkuvien nuolien kyttääminen ja matolla pomppiminen on käsittämättömän vaikeaa helpoimmalla vaikeustasolla. Harvakseltaan esille putkahtelevat nuolet liikkuvat todella hitaasti, mutta niin vain jalka sohaisee väärää kohtaa matosta. Jos taas yrittää keskittyä tanssimiseen laulaminen kärsii sanojen unohtelun takia. Samanaikainen molemmissa lajeissa menestyminen vaatii ensin biisien perusteellisen opettelun ja tanssin lisäämisen repertuaariin vasta sitten.

Toinen uutuus ovat äänellä kontrolloitavat minipelit. Äänenkorkeutta muuttamalla saa liikutettua vaikkapa omaa rantalentopallojoukkiota, joka pitäisi saada palauttamaan pallo vastapuolen kentälle. Minipelien idea on hassu, mutta niiden pelailuun kyllästyy liian pian, jotta niistä olisi oikeasti iloa.

Erilaisten pelivaihtoehtojen määrä on häkellyttävä. Laulaa voi yksin, kaksin kuorossa sulassa sovussa tai taistellen, joukkueina ja joukolla aina kahdeksaan osanottajaan asti. Biisit voi laulaa kokonaan, kipalekimaroina (laulunpätkät voi valita itse), tanssin kera taikka ilman, tai näitä kaikkia sortteja yhdistellen.

Arvosteluperusteet ovat ne perinteiset eli oikeassa äänenkorkeudessa ja sanojen rytmissä pysyminen. Vaikeustasoja on neljä, ja helpoin niistä on järkevin valinta korisevakurkkuisille lurittelijoille. Tälläkin vaikeustasolla joudun pinnistelemään saadakseni edes kurjimpaan kultalevyyn oikeuttavat pisteet, mutta muille moinen ei näytä tuottavan vaikeuksia.

Silmissä vilisee

Karaoke Stagen suurin ongelma on kömpelö karaokesysteemi, joka on tuttu sarjan ykkösosasta. Sanat vierittyvät ruudun alaosassa oikealta vasemmalle samoin kuin tavoiteltavaa äänenkorkeutta ja sanojen rytmitystä osoittavat putkilot samalla kun omaa äänenkorkeutta osoittava nuolenkärki hilluu ylös alas kuvan vasemmassa alareunassa. Silmä ei tahdo millään tottua sirpaleisen tiedon etsimiseen.

Lisäksi liikkuvaa tekstiä on vaikeampi tavailla kuin paikoillaan pysyvää ja väriään vaihtavaa, mikä siis on se perinteinen tapaa kertoa laulajalle mitä pitäisi laulaa. Kaiken kukkuraksi 100 Hz:n laajakuvatelkkarissa liikkuva teksti suttaantuu lukemiskelvottomaksi, mutta tavallisesta televisiosta siitä sentään saa kohtuudella selvän.

Toinen iso ongelma on kappalevalikoima. Varmaa, yllätyksetöntä, uudempaa ja vanhempaa huttua, joista iso osa on julkaistu kilpailijan karaoke-peleissä aikaisemmin. Ja niissä esittäjät olivat sentään aidot ja alkuperäiset, videoiden kera, joita on paljon mukavampi katsella kuin nytkiviä stailattuja piirrosukkoja.

Tykkäisin erittäin mielelläni vaihteeksi muistakin karaokepeleistä kuin SingStareista, mutta minkäs teen. Karaoke Stage 2 on pelkkä hyvä yritys yhdistää erilaisia musapeligenrejä, mutta vaikka laulaminen on kivaa, se ei ole lähellekään yhtä kivaa kuin SingStarin kanssa. Sitä puutetta ei tanssimalla paikata.

65