Antakaahan kun kerron menneistä ajoista ja kadonneesta kulttuurista.
Olen kirjaimellisesti kasvanut pelien vieressä. Kun olin pikku koltiainen, asuimme aivan Linnanmäen vieressä, missä äitini ja isoäitini olivat molemmat töissä. Laahustin pienestä pitäen mukana, mutta kaikista huvipuiston paikoista ylivoimaisesti mieluisimpia olivat pelihallit klonksuvine flippereineen ja mitä ihmeellisimpine mekaanisine pelihärveleineen. Sinne piti päästä aina kuin mahdollista, vaikka yleensä piti vain tyytyä rahattomana katsomaan vierestä kun isommat pelasivat.
Parhaiten on jäänyt mieleen valtavan kokoinen sukellusvenepeli. Siinä tiirailtiin ison periskoopin läpi horisontissa lipuvia laivoja. Ei paljon haitannut, että ne olivat vain peltisiä silhuetteja ja torpedo muovisten aaltojen alla liikkuva lamppu. Sain vasta paljon myöhemmin tietää, että kyseessä oli yksi Segan ensimmäisistä kolikkopeleistä.
Eikä pelaaminen jäänyt suinkaan Lintsille, vaan kohtalo oli sinetöity, kun faija nosti minut alakerran baarin seinällä olevan keilapelin luokse. Kaikkien keilojen kaatamisesta sai baaritiskiltä palkinnoksi röökiaskin. Faija pysyi röökeissä ja minä keiloissa. Enpä olisi arvannut mihin se johtaisi.
Luolan asukit
Pelaamista ei tarvinnut lopettaa talvellakaan, sillä Lintsin ulkoseinän liki huomaamattomasta ovesta pääsi Luolaksi kutsuttuun pelihalliin. Sitä eivät tunteneet kuin himopelaajat, vanhat haisevat äijät ja zombien näköisinä hedelmäpelejä nykivät mummelit.
Toinen vähintään yhtä salamyhkäinen paikka oli Helsingissä edelleen Pitkänsillan kupeessa sijaitseva Pilailu-Puoti. Sen takahuoneessa pääsi näkemään ensimmäisiä oikeita videopelejä. Atarin 70-luvun mustavalkoiset ihmeet, kuten autopeli Sprint, tankkisota Tank ja aivan ehdoton länkkäripeli Gun Fight vetivät pikkukundeja. Grafiikka oli karua, mutta autoja ajettiin oikealla ratilla, tankkeja sauvoilla ja Gun Fightissa oli jopa ihka oikea revolverin perä, jolla käännettiin hassusti tepastelevan länkkärin pistoolikättä.
Kulta-aika
Tuli 80-luku ja pankki räjähti. Space Invaders aloitti uuden polven videopelien vyöryn. Sitä seurasi parin vuoden ajan mahtava sarja legendaarisia pelejä. Minun ensikosketukseni oli ruotsinlaivalla. Kun mutsi ja faija istuivat seisovassa pöydässä ja broidi pallomeressä, minä seisoin tuntikaupalla tuijottamassa lumoutuneena outoja loistavia viivoja ruudussa. Peli oli Asteroids. Oikeaa vektorigrafiikkaa nähneet tietävät mistä puhun. Hetken aikaa pelihalleja hallitsivat Gravitarin, Battlezonen ja Tempestin abstrakti viivamaailma.
Parin kesän ajan Linnanmäen Shanghai-pelihalli oli pelaajien paratiisi. Takaseinän komea rivi oli kuin edustava näyttely kolikkopelien kulta-ajasta: Space Invaders, Galaxian, Defender, Donkey Kong, Gorf, Joust ja Tempest seisoivat upeassa rivissä huutaen lisää markkoja. Kaveriporukkamme notkui siellä joka ainoa ilta ja syötti ahnaisiin koneisiin kaikki ensimmäisistä kesäduuneista tulleet rahat.
Samaan aikaan käsiini osui outo mainos. Olin kuvitellut tietokoneiden tarkoittavan suuria huoneen kokoisia masiinoita, mutta Vic-20 olikin kotitietokone. Seuraavan kesän rahat menivät moisen hankkimiseen viimeistä penniä myöten, se kun lupasi, että kuka tahansa oppisi tekemään pelejä itse.
Kuvittelin naiivisti pystyväni tuosta vaan tekemään itselleni ihka oman Defenderin. Sillä voisin treenata niin paljon, että nimeni syöpyisi ikuisesti Lintsin Defenderin arvostettuun voittajien listaan. Tunnukseni seisoisi ylpeänä heti ensimmäisenä kohdassa "All Time Greatest". Eihän siinä ihan niin käynyt. Taisin saada aikaan muutaman hassun sinikäyrän ja pari pomppivaa palloa.
Ensimmäinen kuolinisku oli annettu. Kotikoneiden pelit mitattiin pitkään sillä perusteella, kuinka lähelle ne pääsivät kolikkopelejä. Kestäisi vielä yli kymmenen vuotta siihen, että 3D-korttien tultua PC:lle ja Pleikkarin noustua valtaan kotikoneet ohittivat kolikkopelit.
Pienoinen kolikkopelien renessanssi nähtiin 90-luvun puolivälissä kun Sega intoutui parhaimpaan teräänsä. Virtua Fighterit, Daytonat ja Sega Rallyt osuivat sopivasti samaan aikaan kun Raha-automaattiyhdistys avasi Suomeen sarjan Pelikaani-pelihalleja. Helsingissäkin niitä oli toistakymmentä. Vähän aikaa niihin tulivat kaikki Segan ja Namcon upeimmat pelit lähes heti tuoreeltaan Japanista. Nyt Pelikaaneja on Helsingissä enää kaksi.
Flipperitkään eivät enää ole entisellään. Ne ovat muuttuneet järkyttävän ahtaiksi ramppeja ja digitaalinäyttöjä täyteen tungetuiksi helvetinkoneiksi. Kaikki legendaariset valmistajat: Gottlieb, Williams ja Bally ovat luopuneet leikistä ja flippereitä taitaa tehdä enää yksi valmistaja.
Pelihimoisten mekkana toiminut Luola raivattiin nurin tänä talvena ja tilalle tulee koko perheen akvaariokeskus.
Alennustila
Pelihallien alennustila surettaa minua. Ennen niin upeat pelit ovat jääneet pahasti kotikoneiden jalkoihin. Miksi enää raahautua pelihalliin, kun kotona voi pelata loputtomasti hienompia pelejä. Pelihalleilla menee huonosti, mitä vielä on kiihdyttänyt tapa, jolla kolikkopelien valmistajat ovat peittäneet köyhät ideat mahtipontisiin kabinetteihin. Pelihallien pitäjillä ei sellaisiin ole varaa, eikä niitä oikeasti jaksa pelatakaan paria kertaa enempää.
Tietokonepeleissä ja konsoleissa ei koskaan ole ollut samanlaista taikuutta kuin pelihalleissa. Haluaisin edelleen poiketa tuttuun peliluolaan ostamaan hetkeksi sellaisia kokemuksia, joita ei kotona yksinkertaisesti voi saada. Ero on monella tapaa samanlainen kuin elokuvien katsominen teatterissa tai kotona telkkarista. Leffateattereiden loppuminen olisi hirvittävä menetys. Pelihallien kohtalo ei varmasti hetkauta yhtä monia, mutta minua se harmittaa tavattomasti.
Jos piehtaroisin rahassa, vuokraisin itselleni tilat ja perustaisin kolikkopelimuseon. Pelihalleista vanhat legendapelit ovat kadonneet ajat sitten, eikä niitä voi millään korvata PC:n emulaattoreilla. Onneksi käytettyjä kolikkopelejä myydään maailmalla edelleen eikä niistä välttämättä joudu edes maksamaan itseään kipeäksi.
Suomessa perinnettä pitää yllä Suomen Peliautomaattihistoriallinen Seura Spel ry. Käykäähän osoitteessa www.suomenpeliautomaattihistoriallinenseura.fi katsomassa mihin muut saman taudin saaneet hukkaavat aikansa ja rahansa. Samalla kannattaa käväistä osoitteessa www.klov.com mistä löytyy Killer List of Videogames, eli suurin piirtein kaikki koskaan tehdyt kolikkopelit tarkkoine tietoineen.
Kaikkien aikojen parasta videopeliä voi käydä kokeilemassa osoitteessa www.shockwave.com/sw/content/defender. Flashilla tehty ja netissä toimiva versio Defenderistä on yllättävän tarkka kopio uljaasta esikuvastaan.
Tiedän mistä pelistä aloitan luolani sistustamisen.
