Lentosimuissa tarjonta on kaventunut eikä uusia lento-ohjaimiakaan ole tullut pitkään aikaan. Nyt tilanne on dramaattisesti muuttunut.
Hävittäjien muuttuessa jatkuvasti Spitfireä monimutkaisemmiksi lentäjille piti keksiä konstit helpottamaan satojen vipstaakien aiheuttamaa työtaakkaa. Syntyi HOTAS, joka ei viittaa kuumiin pakaroihin, vaan on lyhenne sanoista Hands On Throttle And Stick. HOTAS tarkoittaa, että kaikki tärkeät toiminnot keskitetään sinne, missä pilotti käsiään muutenkin pitää: ohjainsauvalle ja kaasukahvalle.
Lentosimuohjaimissa noudatetaan aivan samaa periaatetta. Ideana on tehdä näppäimistö mahdollisimman tarpeettomaksi ja siirtää kaikki toiminnot peliohjaimille niin, että pilotti voi keskittyä lentämiseen ja taisteluun. Hyvissä HOTAS-ohjaimissa täytyy olla pitkät ja tarkat liikeradat ja riittävästi nappeja, ja niille täytyy voida ohjelmoida eri toimintoja simulaattorin ja kuskin mieltymysten mukaan.
Otimme koelennolle kolme erihintaista ja suhteellisen tuoretta PC:n HOTAS-ohjainta. Tähtiä en halunnut antaa, sillä kolmen näin erihintaisen ohjaimen vertaaminen olisi epäreilua.
Thrustmaster HOTAS Cougar
Kahdeksan kiloa rautaa
Thrustmaster on nimi, jota vanhat simuveteraanit pitävät synonyyminä ainoille oikeille lento-ohjaimille. Vuosia kestäneen näennäisen hiljaiselon taustalla on muhinut kunnianhimoinen tehtävä: täydellisen lento-ohjaimen luominen. Hintaan mihin hyvänsä.
Thrustmaster HOTAS Cougarin luomiskertomuksesta ei puutu värikkäitä vaiheita. Maineikkaan firman tarun luultiin jo loppuneen, kun sen perustaja Buzz Hoffman siirtyi pari vuotta sitten taivaalliseen laivueeseen. Firman rippeet ja nimi siirtyivät siihen aikaan suhteellisen tuntemattoman ranskalaisen Guillemotin haltuun.
Vastoin kaikkia odotuksia Guillemot kehitteli Thrustmasterin parasta F22-ohjainta ja TQS-kaasukahvaa edelleen. Se antoi niille tekohengitystä paremmilla ohjelmointisoftilla ja digitaalisilla sisuskaluilla.
Nyt on syntynyt ohjain, jota ei kaiken järjen mukaan pitäisi edes olla olemassa. Tuntuu taloudellisesti järjettömältä tehdä jo muutenkin pienen porukan kovimmalle hardcore-porukalle ennen näkemättömän kallis ohjain, varsinkin kun lentosimut ovat lajityyppi, jonka kaikki suuret julkaisijat ovat haudanneet. Ehkäpä ranskalaiset halusivat nostaa Thrustmasterin profiilia tai näyttää millaiseen tuotekehitykseen he pystyvät. Pitää nostaa hattua poikkeukselliselle rohkeudelle aikana, jolloin yksikään laitevalmistaja tai pelien julkaisija ei halua ottaa yhtään ylimääräistä riskiä.
HOTSHIT, maaan
Cougarin kahvoihin tarttuminen ensimmäistä kertaa on lähes uskonnollinen kokemus. Kylmä ja sileä metalli tuntuu mahdottoman hyvältä kädessä. Hurmioitunutta amerikkalaista kollegaa lainaten: onneksi joystickin varren saa helposti irti alustastaan. Sitä kun ei tahdo päästä kädestä silloinkaan kun ei lennä.
Muovia Cougarissa ei taida olla kuin piuhojen eristeissä. Joka ainoa nappi ja kytkin on umpirautaa. Joystick ja kaasukahva on muotoiltu kopioiksi oikean F-16:n ohjaimista. Molemmilla on painon lisäksi kokoa siinä määrin, että meikäläisen lapioilla sormet eivät tunnu ylettyvän kaikkiin vipstaakeihin. Paino tulee tarpeeseen, sillä tikun jouset ovat niin jäykät, että tunnin lentämisen jälkeen käsi tuntui siltä kuin olisi juuri nostellut tunnin puntteja.
Napit ovat jämäkät. Liekö sitten uutuuden jäykkyyttä, mutta jotkut napit ovat liiankin kankeita. Pienenä yllätyksenä kaksivaiheinen liipaisin naksahtaa vain ensimmäisessä vaiheessa, kakkosvaiheen kuittaaminen tuntuu hieman epämääräiseltä. Samoin yksi tikun napeista tuntuu olevan jatkuvasti pohjassa. Tiedä sitten, vaativatko metalliset namiskat ja jäykät palautusjouset kunnon sisäänajoa loksahtaakseen kohdilleen.
Täyteen ahdetussa kaasukahvassa on kahden pyörösäätimen lisäksi kaksi- ja kolmiasentoiset kytkimet, nelisuuntainen hattu ja peukalolla ohjattava mikrotikku. Sen pääasiallinen tarkoitus on emuloida hiirtä, mistä se suoriutuu moitteetta. Kaasun ääripäissä on turhankin voimakkaasti naksahtavat pykälät. Liikeradan jäykkyyttä voi säätää portaattomasti. Kerrankin säätövaraa on riittävästi, tosin ihan löysää kaasusta ei saa.
Cougarissa ei ole lainkaan ohjaimia peräsimiä varten. Enemmän kuin tervetulleena korvauksena tikun jalustassa on oma liitäntä joystick-porttia käyttäville polkimille. Idea on nerokas, koska sen ansiosta PC näkee Cougarin pedaaleineen vain yhtenä, monella akselilla varustettuna peliohjaimena. Systeemi ratkaisee kertaheitolla Windowsin rajoituksen, joka ei salli USB- ja joystick-portteja käyttävien peliohjainten käyttöä samaan aikaan.
Yllättäen Cougarissa ei ole tarkempana ja kehittyneempänä pidettyä optista teknologiaa, vaan vanhan malliset, tosin äärimmäisen tarkoiksi luvatut, mutta myös iän myötä kuluvat potentiometrit. Kaikki potentiometrien signaalit käsitellään digitaalisesti ennen kuin ne lähetetään PC:lle, jolloin niistä voidaan suodattaa pois tyypilliset signaalipiikit ja epämääräisyydet. Toinen hyöty digitaalisuudesta on se, että syntyvää dataa voi muokata, jolloin esimerkiksi voi määritellä millintarkasti, missä kaasukahvan asennoissa pamautetaan jälkipolttimen eri asteet päälle.
Koodausta ja konffausta
Cougaria voi käyttää kuin mitä tahansa peliohjainta. Se näkyy Windowsille ja peleille ohjaimena, jossa vain sattuu olemaan helkutisti nappeja ja akseleita. Se olisi kuitenkin itsensä pettämistä: Cougar on puhdasverinen lento-ohjain, jonka täysi hyödyntäminen vaatii ohjelmointia. Vaikka mukana tulee leegio erilaisia graafisia apuohjelmia, pohjimmiltaan Cougarin hallinta on ohjelmien koodausta käsipelinä.
Komentokielen ja ohjelmointikalujen käyttö opastetaan 180-sivuisessa käyttöoppaassa, eikä niiden syvimpään olemukseen kannata perehtyä paria esimerkkiä enempää. Kuvitellaanpa tilanne, jossa ollaan väistämässä kohti tulevaa ohjusta. Cougarilla ei ole temppu eikä mikään luoda yhdelle napille makro, joka käynnistää tutkahäirinnän, siirtää kuvakulman vilkaisemaan ohjusta, tiputtaa ajastetusti sekunnin välein nipun metallisilppua ja soihtuja ja vielä lopuksi siirtää kuvakulman seuraamaan, josko ohjus meni halpaan. Koska analogiset ohjausliikkeet käsitellään digitaalisesti, voi esimerkiksi joystickin liikeradan lineaarisuutta ja herkkyyttä säätää kesken lennon, vaikka sen mukaan kuinka lähelle kohdetta kuvakulma on zoomattu.
Eksoottisemmatkin kommervenkit onnistuvat, kuten kaasukahvan jakaminen eri sektoreihin. Tällöin osa liikeradasta toimii tavalliseen tapaan kaasun säätönä, mutta tietyn pisteen yli kahvaa käännettäessä se alkaa lähettää digitaalista tietoa, kuten näppäinkomentoja.
Kaikki Cougarin nappien ja akseleiden toiminnot ovat vaihdettavissa keskenään, joten esimerkiksi yhden hatuista voi määritellä näkymään Windowsille joystickin pysty- ja vaaka-akseleina.
Väittämä siitä, että helppokäyttöisyys ja tehokkuus ovat toistensa vastakohtia, pitää tismalleen kutinsa Cougarin kohdalla. Siitä kaiken ilon irti saaminen vaatii opettelua ja paneutumista, mutta se kuuluu asiaan.
Tuntuu hurjalta, että Cougarin 300 euron hinnalla saa viisi useimmille aivan riittävää Thrustmaster Afterburner II -ohjainta. Lentosimuja tosissaan harrastavan käsissä Cougarista on kuitenkin iloa seuraavat kymmenen vuotta. Minulle Cougarista tuli testailun jälkeen kapistus, josta kerta kaikkiaan ei voi enää luopua.
Kaikki on rautaa!
Jäykkä, mutta tarkka tuntuma.
Ei luistele pöydällä.
Kaikki on ohjelmoitavissa.
Raju hinta.
Mistä kehitän aikaa ohjelmoinnin opetteluun?
Thrustmaster HOTAS Cougar
Valmistaja: Thrustmaster/Guillemot
www.thrustmaster.com
Toiminnot: 7 nappia, 5 hattukytkintä, kolmiasentoinen kytkin, 2 analogista pyörösäädintä, hiiriohjain ja kaksivaiheinen liipaisin.
Liitännät: USB ja erillinen joystick-liitäntä pedaaleita varten
Muuta: Kaikki Cougarista osoitteessa http://cougar.frugalsworld.com/
Hinta: 330 euroa
Testikappale: Thrustmaster/Guillemot
Saitek X45 Flight Controller
Valoshow
Saitek on kantanut lento-ohjainten lippua sillä aikaa kun vanhat mestarit Thrustmaster ja CH ovat sekoilleet mallistonsa ja saatavuuden kanssa. Saitek X36 (Pelit 9/2000) oli mainio satsi sopivaan hintaan. Toiminnot, tuntuma ja ohjelmoitavuus riittivät vaativallekin pilotille. Ongelmia oli ainoastaan ohjelmoinnin lievässä sekavuudessa ja laadun epätasaisuudessa. Nyt Saitek on uudistanut ohjainsettinsä uudella X45-mallilla.
Ulkoisesti X45 on samaan aikaan tutun ja vieraan näköinen. Muotoilu on liki identtinen X36:n kanssa, mutta väritys on muuttunut tyylikkäästä mattamustasta futuristiseen hopeaan ja turkoosiin metallipintaan ja valaistuihin oranssisiin nappeihin. Uusi ilme on ainakin rohkea. Kirkkaat värit ja valot eivät ensimmäisenä tuo mieleen miehekästä militarismia.
Toiminnoiltaan X45 on liki identtinen X36:n kanssa. Liian velttoa tuntumaa on kiristetty hieman, mutta ei tarpeeksi minun makuuni. Varmistusläpän alla oleva kakkosnappi on tehty vielä pöljemmäksi. Nyt luukku pitää napsauttaa peukalolla auki ennen kuin nappia voi painaa.
Pikkurillille tarkoitetun napin päälle on laitettu tukipala, jolloin pienempi käsi lepää sen päällä. Vaihtoehtoisesti tukipalan voi ottaa pois, jolloin nappi on perinteisempi ja isommalle kädelle jää enemmän tilaa. Valinnanvara on tarpeen, koska koko tikun vartta komistaa eräänlainen miekan kahvaa muistuttava rystysten suoja. Sillä ei ole mitään käytännön merkitystä, mutta se antaa tikulle omaa ilmettä. Hyvänä puolena tikku on edelleen päällystetty miellyttävän sileällä, mutta samalla nihkeällä muovilla.
Pienehköt kolmos- ja nelosnappi on keskitetty tikun päähän hyvin peukalon ulottuville yhdessä kahden kahdeksansuuntaisen hatun kanssa. Napit tuntuvat täsmällisiltä ja hattujen muotoilu on onnistunut niin hyvin, ettei väli-ilmansuuntia tarvitse hapuilla.
Ympyrän kaaren muotoisesti liikkuva kaasu on käytännössä sama kuin X36:ssa. Liikerata on pitkä, mutta samalla hieman huteramman oloinen. Ala- ja yläpäähän on tehty pykälät tyhjäkäyntiä ja jälkipoltinta varten ja ne voi myös ohjelmoida kohdalleen pelikohtaisesti.
Lisää nappeja
Kaasukahvassa saisi olla enemmän ihan tavallisia nappeja. Nyt siinä on kaksi analogista pyöritettävää säädintä, hattukytkin, mikrotikku hiiren ohjausta varten, hiirinappi ja yksi tavallinen nappi sekä kaksi kolmiasentoista kytkintä. Niistä toisella voi valita kolme eri toimintosettiä muille napeille. Kun myös tikun pikkurillinapin voi ohjelmoida vaihtonapiksi, voi kullekin napille määrätä kuusi eri toimintoa, mikä on varmasti useimmille enemmän kuin tarpeeksi. Käytössä olevan toimintosetin voi tarkistaa kaasun alustan valoista.
Peräsin hoituu etusormilla kaasukahvan keinukytkimestä. Ratkaisu toimii, jos ei ole ehtinyt tottumaan oikeisiin pedaaleihin, mutta kovin tarkasta peräsimen kontrolloinnista ei voi puhua. Tikun kiertoa ei X45:ssä ole lainkaan, enkä osaa sellaista edes kaivata.
Koska kyseessä ei ole mikään halpiskeppi, olisi Saitek voinut kehittää jonkun tavan kytkeä tavalliset jalkapedaalit mukaan. Nyt se onnistuu vain, jos pedaalit kytketään USB-väylään, mikä on hankala juttu, koska toistaiseksi kaikki markkinoilla olevan pedaalit toimivat vain vanhan joystick-portin kautta.
Ohjaintuntumaa leimaa löysyys. X45 on aivan riittävän tarkka, mutta ohjaimet ovat turhan kevyet eivätkä ne oikein tahdo pysyä pöydässä. Tikku ei voisi olla yhtään jäykempi tai sen kanssa olisi oikeasti ongelmia.
Ohjelmointi on hoidettu hiirivetoisesti graafisella käyttöliittymällä. Juuri ilmestynyt Saitekin SST-softa toimii muidenkin Saitekin ohjainten kanssa, mutta täysiverisesti vain jos käyttiksenä on Windows 98 tai ME. Windows XP:n ja 2000:n käyttäjät joutuvat toistaiseksi tyytymään rajoitetumpiin toimintoihin.
SST ei ole mikään intuitiivisuuden riemuvoitto, mutta ainakin sillä saa määriteltyä nappien ja akseleiden toiminnot monipuolisesti. Näppäinmakrot, akseleiden uudelleen määrittely ja jopa nettisivujen availu tietyillä napeilla onnistuu, ja akseleiden eri sektoreille saa määriteltyä omia toimintoja. Sekavuuteen voi käydä hakemassa selvennystä SimHQ:n ylläpitämillä Saitekin opastussivuilla osoitteessa http://saitekhelp.simhq.com/. Samoilla sivuilla piileksii epävirallinen softa, jolla saa erilliset pedaalit toimimaan X45:n kanssa.
X45:ttä voi hyvällä syyllä kutsua järkevän pilotin valinnaksi. Toimintoihin ja tarkkuuteen nähden sen saa yllättävän sopuisaan hintaan, eikä kitinän aiheita juurikaan ole. Minun käteeni X45:n joystickin muotoilu ei edes totuttelun jälkeen istunut, mutta taitaa olla kyse makuasioista.
Hinta houkuttelee.
Hulppeasti toimintoja.
Pitkäliikkeinen ja tarkka tuntuma.
Sekavahko ja huonosti ohjeistettu ohjelmointi.
Turhan kevyt.
Joystick saisi olla jämäkämpi.
Saitek X45 Flight Controller
Valmistaja: Saitek
www.saitek.com
Toiminnot: 7 nappia, 2 hattukytkintä, 2 kolmiasentoista kytkintä, 2 pyörösäädintä, hiiriohjain ja keinukytkin peräsimelle.
Liitännät: USB
Hinta: 110 euroa
Testikappale: Sanura-Suomi, puh. (09) 512 3850
Thrustmaster Top Gun Afterburner II
Sunnuntaipilotille
Thrustmasterin vaatimattomin ohjainsetti kumoaa luulon siitä, että lentäminen vaatisi paksun lompakon. Top Gun Afterburner II:ssa on kaikki mitä lentämiseen vaaditaan, kunhan ei vaadi pilkuntarkkaa ohjelmointia eikä viimeisen päälle tarkkaa ohjattavuutta.
Afterburner II saattaa olla noviisille helpommin hanskattava kuin täysveriset isoveljensä. Sen lyhyet ja kevyet liikeradat ja pienempi koko muistuttavat enemmän tavallista joystickia kuin suuria ja raskasliikkeisiä lentotikkuja. Avaruusräiskinnöihin ja toiminnallisempiin lentopeleihin se sopii mainiosti. Silti siinä on riittävä määrä nappeja ja vipstaakeja useimpien lentosimujen perustoimintoihin.
Joystick on yllättävän hyvin käteen istuva. Tikun alapään helma tukee hyvin kättä, eikä tikkua tarvitse turhaan puristella. Kaikki neljä nappia on keskitetty tikun päähän ja ne ovat riittävän suuria mämmikourillekin. Sen sijaan tuikitärkeä kahdeksansuuntainen hattu on aivan liian pieni, mutta sentään hyvin peukalon ulottuvilla. Suuremmille käsille tiukasti muotoiltu tikku saattaa olla liian ahdas.
IL-2 Sturmovikissa osuminen vaatii erityistä tarkkuutta, eikä se oikein Afterburnerilla tahdo onnistua. Löysyyden takia liikkeet ovat herkästi liian räväköitä, eikä lyhyt liikerata anna varaa millintarkkoihin ohjausliikkeisiin. Modernien hävittäjien simuissa ei vaadita samanlaista täsmällisyyttä ja niihin Afterburnerin epämääräinen tuntuma riittää. Jäykkyyttä voi säätää, mutta vaihtoehdot ovat joko löysä tai vielä löysempi.
Kaasukahvan liikerata on mukavan pitkä ja sen alku- ja loppupäässä on pienet pykälät tyhjäkäyntiä ja jälkipoltinta varten. Se, osuvatko ne simuissa kohdalleen, on arpapeliä. Kolme kahvan neljästä napista on sijoitettu riviksi peukalon tuntumaan ja yksi etusormen alle. Napit naksahtavat mukavan jämäkästi ja ne ovat riittävän suuria tumppukäsillekin. Sekä tikku että kaasukahva on päällystetty osittain kumilla estämään käsien liukumista.
Vaikka Afterburner II on lentotikkujen karvalakkimalli, on siihen viritelty pari erikoisempaa ominaisuutta. Tikkua ja kahvaa voi pitää joko yhtenäisenä toisiinsa liitettyinä mötikkänä tai sitten tavalliseen tapaan erillä toisistaan. En vain keksi mitään järkevää syytä, miksi kukaan haluaisi pitää ohjaimet kiinni toisissaan.
Paljon hyödyllisempi juttu on peräsimen ohjaaminen joko Microsoftin keksimään tapaan kiertämällä joystickia tai paljon fiksummin kaasukahvan takareunassa olevalla suurella keinukytkimellä. Kumpikaan ei tietenkään ole sama asia kuin täysiveriset jalkapedaalit, eikä sellaisia Afterburner II:een edes voi liittää.
Afterburner II oli kokeiltavana tavallista pidempään odotellessani muiden vertailun ohjainten saapumista. Aluksi kaikki toimi hyvin, mutta muutaman kuukauden käytön jälkeen tikku alkoi oireilla. Liikeradan keskialueella alkoi näkyä ja tuntua ikävää "piikkittelyä", eli tikku kehitti omia pikku ohjausliikkeitä. Se näkyy esimerkiksi autopilotin kytkeytymisenä pois päältä kun simu luulee pelaajan liikuttavan tikkua. Piikittely johtuu yleensä kuluneista potentiometreistä. Paha sanoa oliko kyseessä yksilövika, mutta jos vika johtuu huonolaatuisista potentiometreistä, ei Afterburner II:lle voi ennustaa pitkää ikää.
Yhteinen ohjelmointi
Ohjelmointi hoituu Thrustmasterin kaikille peliohjaimille yhteisellä Thrustmapper-softalla. Se piti päivittää välittömästi, koska mukana tuleva vanhentunut versio ei toiminut Windows XP:n kanssa. Tuorein versio toimi, mutta kaatuili ajoittain. Thrustmapperilla hoituvat perusasiat, eli yksinkertaisten näppäinkomentojen määrittely ohjaimen napeille ja liikeakseleiden lineaarisuuden säätäminen. Toiminnot voi liki tuplata, jos uhraa yhden napin vaihtonapiksi, jolloin sen avulla saa muille napeille toiset toiminnot.
Tikun ja kaasukahvan yhteensä kahdeksan nappia riittävät nippanappa simujen perustoimintoihin, mutta eivät sen enempään. Mitään kovin hienoja virityksiä Thrustmapperilla ei edes saa tehtyä, mutta eivät sellaiset sopisikaan Afterburner II:n luonteeseen. Vaikka Thrustmapperin mukana tulee rutkasti valmiiksi tehtyjä asetuksia eri peleille, ikävänä yllärinä läheskään kaikki eivät toimi Afterburner II:n kanssa, koska monet asetuksista on tehty muille Thrustmasterin ohjaimille.
Afterburner II on kohtalainen valinta ensimmäiseksi kunnolliseksi lento-ohjaimeksi satunnaiselle sunnuntaipilotille. Sillä pääsee hyvin alkuun, kunhan ei haaveile mistään täsmäohjauksesta eikä simujen kaikkien hienouksien ohjaamisesta kahvoilta. Näppistä tarvitaan edelleen, mutta ei sentään läheskään niin usein kuin pelkällä perustikulla. Jo pelkästään kaasun ja peräsimen hallinta ohjaimilta tekee simulentelyn reippaasti miellyttävämmäksi.
Kokeneelle simukuskille lyhyet ja epämääräiset liikeradat ja rajalliset toiminnot tuskin riittävät, mutta onneksi tällä hetkellä kaupoissa on varaa valita ohjain tarpeiden mukaan.
Kaikki tarpeellinen sopivaan hintaan.
Peräsimen ohjaus kaasukahvalta.
Tikku tuntuu lepsulta.
Tarkkuus kärsii iän myötä.
Thrustmaster Top Gun Afterburner II
Valmistaja: Thrustmaster/Guillemot
www.thrustmaster.com
Toiminnot: 8 nappia, hattu, peräsin joko tikkua kiertämällä tai keinukytkimellä.
Liitännät: USB
Hinta: 60 euroa
Testikappale: Thrustmaster/Guillemot
