Kauhuroolipeli on termi, jonka käytön hyvin ymmärrän, mutta josta en kovasti pidä. Tuo nimi kun turhaan rajaa kauhun ikään kuin vain yhden peliryhmän erikoispiirteeksi.
Niin kutsutut kauhupelit ovat omanlaisensa ryhmä. Niissä seikkailujen tapahtumat keskittyvät erilaisten outojen, yleensä yliluonnollisten ja pelottavien asioiden ilmenemiseen, tutkimiseen ja lopulta poistamiseen.
Pelottavuus, jännitys ja niiden tuoma epävarmuus ovat kiinnostavia elementtejä, jotka voivat liittyä mihin tahansa roolipeliin. Ne kuuluvat moneen seikkailuun tärkeänä osana ja usein pelin kohokohta perustuu niiden käyttöön.
Vaikka maailmassa on paljon roolipelejä ja ropeporukoita, jotka harrastavat hyvinkin realistisia tai 'tylsiä' pelejä, liittyvät jopa niidenkin merkittävimmät tapahtumat monesti jonkinasteiseen jännitykseen tai vaaran kohtaamiseen. Jos ei muuten, niin vaikka Chendyn kylän tämänvuotisen viljasadon odottamiseen tai odenilaisten karhunmetsästyksen onnistumiseen.
Kauhuroolipelin pelaaminen ja pelauttaminen pitemmällä tähtäimellä on haastavaa. Outojen asioiden, olentojen ja salaisuuksien pitäisi olla oleellinen osa peliä. Koska pelaajat kuitenkin epäilemättä tietävät, että "me pelataan nyt Kauhua", on pelinjohtajan mahdottoman vaikeaa luoda oikeaa jännitystä, yllättäviä tilanteita tai jopa jonkinasteista pelkoa pelaajien keskuuteen.
Tietysti pelaajien hyvä eläytyminen hahmojensa kokemuksiin voi auttaa, ainakin hiukan. Aivan aitoa kauhua pelaajissa tuskin kuitenkaan enää herättää törmääminen kahdeksannen kerran Ulottuvuuksien Kamalaan Mustaan Mömmöön, tällä kertaa keltaiseen ja kaksipäiseen.
Koska pelaajat myös tasan tarkkaan tietävät, että vastassa on ennen pitkää joko iso hirviö, monta pientä tai joukko hulluja kultisteja, varautuvat he asianmukaisesti konepistoolein ja räjähtein. Hiukan toisin kuin ehkä tosielämässä enovainajalta peritylle mökille lähdettäessä.
Pelinjohtaja vastaa tähän usein ainoalla mieleen tulevalla tavalla, eli monsterit ovatkin vielä isompia ja vahvempia. Siitä ei tietenkään seuraa aitoa kauhutunnelmaa, vaan joko armoton verilöyly tai lisää dynamiittia.
Mitä asialle sitten voisi tehdä? Mistä apu, kun tutut kauheudet ovat kärsineet pahan inflaation? Erityyppiset kauhuseikkailut ovat kuitenkin monen pelaajan mielestä kiinnostavia ja pelinjohtajallekin ne tarjoavat sekä paljon mahdollisuuksia että hyvää viihdettä.
Arkista kauhua
Ensimmäinen mieleentuleva asia on se, että kauhua ei pitäisi erottaa omaksi asiakseen. Aivan yhtä 'kauheita' asioita kuin Arkhamissa voi tapahtua missä tahansa Forgotten Realmsin kylässä tai Night Cityn esikaupungissa. Ei kauhuefektejä ja outoja otuksia tarvitse kohdata vain juuri niitä varten luoduissa pelimaailmoissa, niitä voi olla ihan missä tahansa. Siitähän se oikea pelko ja jännitys juuri muodostuvat, kun kesken arkipäiväisen askareen törmää johonkiin täysin kummalliseen ja mahdollisesti vaaralliseen asiaan.
Kauhuefekti onkin parhaimmillaan kun sen käyttää ihan missä tahansa tutussa roolipelissä, joko täysin yllättäen tai hitaasti sen vihjailtua tuloa odottaen. Se voi liittyä varsinaisen seikkailun aiheeseen tai olla jokin ihan itsenäinen, satunnainen outo tapahtuma, joka vain sattui kohtaamaan juuri pelihahmot. Pääasia on, että tapahtuma on jotenkin outo, salaperäinen tai kammottava eikä ainakaan ihan heti maalaisjärjellä selitettävissä tai voitettavissa.
Näin saadaan aikaiseksi aidontuntuista ja yllättävää jännitystä ilman, että pelinjohtajalla on pelkoa näennäiskauhun kyllästämästä pelistä, jossa kukaan ei enää järkyty mistään. Kaiken lisäksi tavallisessa seikkailussa käytettävän kauhuosion etuna on se, että pelaajat tai heidän hahmonsa pysyvät ainakin hetken aikaa epävarmoina. He eivät heti tiedä, onko kyseessä jokin pelimaailman 'normaali tapahtuma' vai onko heillä vastassaan jokin yliluonnollinen taho. Perinteistä kauhupeliä pelattaessa pelaajilla on jo oletusarvona tieto siitä, että kummallisia tapahtumia tulee vastaan ennen pitkää.
Omituisia otuksia
Toinen perusseikka on käytettävän kauhun monipuolistaminen tai erilaistaminen pelkän fyysisen/psyykkisen voiman tai koon lisäämisen sijasta. Sääntökirjan hirviöiden EI tarvitse käyttäytyä aina siten kuin kirjassa on kuvailtu eikä myöskään olla aina samanlaisia. Kokeneet pelaajat tuntevat useimmiten kaikki monsterit jo ensimmäisen vihjeen perusteella ja osaavat varautua niiden kohtaamiseen (mikäli se nyt on edes mahdollista). Kun hirviö ei olekaan standardin mukainen olemukseltaan ja kyvyiltään, menee kokeneellakin tutkijalla sormi suuhun, usein kyynärpäätä myöten.
Vastuksen ei myöskään aina tarvitse olla iso ja kammottavan näköinen limainen lonkeronaama. Niitä pelaajat tietävät jo odottaa. Paljon suuremman yllätyksen voi aiheuttaa se, kun puiston söpö orava tarraakin tarjotun pähkinän sijasta ihmisen kurkkuun kiinni. Tai kun lasten metsäpolulta löytämä outo karvapallo avautuukin suureksi kidaksi joka nielaisee sitä silittäneen käden.
Kauhupelissä jos jossakin pelinjohtaja voi ja hänen pitääkin käyttää mielikuvitustaan. Ei pelkästään mitä kammottavimpien hirviöiden suunnitteluun vaan myös kauhutapahtumien ilmenemismuotojen kehittelyyn.
Kaikesta pieninkin maailma tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia kauhuaiheeseen. Mikrobien maailma bakteereineen ja viruksineen avaruudesta tulleista pieneliöistä puhumattakaan muodostaa pelottavan ja vaarallisen haasteen pelaajille. Erityisesti tutkimisesta kiinnostuneille pelaajien hahmoille on näin mahdollisuus tarjota mielenkiintoisia hetkiä mikroskoopin ja tietokoneen ääressä. Hyvin tehdyt handoutit saavat tällaiset pelaajat uppoutumaan peliin viimeisen päälle tosissaan. Koostaan huolimatta nämä viholliset voivat olla niitä kaikkein vaarallisimpia; niitä on jo vaikea havaita kontrolloimisesta puhumattakaan. Eikä rynnäkkökivääristä ja TNT:stä ole paljon apua "bakteerisodankäynnissä".
Kauhuaiheista seikkailua suunnittelevalla pelinjohtajalla on aina edessään mielenkiintoinen haaste: keksiä pelaajien tielle jotakin uudentyyppistä, outoa ja uhkaavaa. Perinteisen fantasiaseikkailun vetäjä voi käyttää aina uudelleen niitä örkkirosvoja, pahoja maageja ja tyhmiä peikkoja, eikä kukaan siitä valita. Kauhuseikkailussa viides Örlmörlmömmön kohtaaminen saa pelaajat varmasti huoahtamaan väsyneesti samalla kun hahmot alkavat kaivaa esiin sinkojaan.
