Kengo: Master of Bushido (PS2) – Mielen ja miekan tasapaino

Kun Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme keräsi kultaiset patsaat Hollywoodin miljardielokuvien nenän edestä, oli maailma ihmeissään. Elokuvasta ei ymmärtänyt sanaakaan, eikä siinä edes räjäytetty taloja tai jahdattu venäläisiä. Kuitenkin outo viehätys veti teatterit täyteen, nyt Kengossa sama iloinen ilmiö ilostuttaa pelikansaa.

Kengon lähtökohta on tosin hieman toinen, sillä miekkataiturit pysyvät tiukasti maan kamaralla, eikä romantiikasta näy pätkääkään. Pikemminkin päinvastoin, sillä Kengo on yllättävän raaka peli. Verta pulppuaa valtimoista ja silpominen on välttämätön pakko.

Kengo viiltää tiensä läpi genren uudella lähestymistavallaan. Erikoisen ja poikkeavan pelistä tekee miekan ja mielen tasapaino, minkä löytäminen ei ole niin helppoa kuin uskoisi.

Halki, poikki ja pinoon

Japanilainen kunniakäsitys bushido pitää huolta siitä, että taistelut ovat reiluja ja parempi mies voittaa. Ilkeyksiä ei pääse tekemään vaikka haluaisi, ja ainoa miekaton kontakti vastustajaan tehdään potkimalla pois liian lähelle eksynyt miekkamestari. Kärsivällisyys, kuri ja kunnia, siinä eväät eloonjääntiin.

Kontrollit ovat näppärät ja toimivat todella hyvin. Päätön hyökkäily johtaa varmaan tappioon, joten ajoitus ja vastustajan lukeminen ovat merkittävä osa kamppailua.

Realistisuuden miekanterällä tasapainoileva Kengo saa ensimmäisen ja syvimmän haavansa energiamittareista. Kun 100-vuotias henkisesti valaistunut samurai seisoo vastassa, yksi isku veisi manan manoille. Niin ei kuitenkaan ole Kengossa, sillä perinteisistä mätkinnöistä tutuiksi tulleet energiapylväät on ympätty väkisin mukaan. Isku terällä kaulaan väräyttää pylvästä vain hieman, sarja enemmän.

Realistisuus on unohdettu, mutta onpa pylväissä myös erikoisuutensa. Ki on taistelijan henkinen voima, sisäinen elämänvalo, jonka nouseminen tai laskeminen vaikuttaa samurain suoritukseen. Kun Ki on tapissa, alkaa pylväs liekehtiä, jolloin voi huitaista erikoiskombon.

Kombot riippuvat kulloinkin käytettävästä miekasta, joita saa voittamalla miekkailukouluja eli dojoja. Miekoista uusin ei aina ole paras ja miekan valinnasta tuleekin pieni strateginen vivahde, sillä miekka vaikuttaa hahmon kaikkiin liikkeisiin. Jokainen taistelee tyylillään, ja lyhyen miekan tiukat pistot sopivat toisille paremmin kuin pitkän katanan luonnonvoimia uhmaava salamaisku.

Harjoitus tekee masterin

Tavoitteena on kouluttaa hahmosta kauko-idän kuuluisin ja mahtavin miekkasankari. Alussa kolmen joukosta valittu samurai pitää kouluttaa henkisesti ja fyysisesti paremmaksi yksilöksi, bushidon mestariksi.

Harjoitukset ovat kaikki omia näppäinnaputus-minipelejään ja hahmon kouluttaminen on pelin parasta antia. Hikeä vuodatetaan bambuja katkomalla, pylväitä iskemällä, vesiputouksessa seisten ja kypäriä halkomalla. Henkistä tasapainoa haetaan keskittymis- ja balanssiharjoituksilla.

Hahmon maksimiarvot nousevat riippuen harjoituksesta, mutta varsinaisia ominaisuuksien arvoja nostetaan voittamalla eri koulujen mestareita ja turnauksia.

Hahmoaan voi treenata loputtomasti, mutta harjoittelu käy nopeasti tylsän mekaaniseksi. Myös taisteluareenat ovat turhan pieniä. Liikkumatilaa ei ole kuin muutaman askeleen verran, mutta toisaalta pakoilu ei onnistu ja taistelut päättyvät suhteellisen nopeasti.

Suurin osa koulutuksesta tapahtuu puumiekoilla. Koska miekkailun liikemallinnus on sama teräs- ja puumiekoilla, on paksun puukepin sujahdus vartalon läpi hieman hämmentävää. Teräksen kalketta kuullaan vasta keisarillisessa turnauksessa, jonne kutsu tulee pelaajan kukistettua Japanin kaikki kuuluisat dojot. Turnauksessa vastus on sitä luokkaa, että tie nousee pystyyn kerran ja toisenkin, mutta voittamisen himo auttaa jaksamaan harjoitteluradalla bambuja pilkotessa.

Kengo on toistuvia harjoitushetkiä lukuunottamatta tarpeeksi haasteellinen ja pitkä. Liikkeiden oppiminen ja hallinta, tarvittavien miekkojen voittaminen, harjoitukset ja ominaisuuksien parantaminen tuovat kaikki monipuolisuutta ja laajuttaa yksinpeliin. Vaikka pääpaino on poikkeuksellisesti yksinpelissä, kaksinpelissä hahmoina on 12 erilaista miekkaballerinaa ja lisää on lukittuina otettavaksi käyttöön myöhemmin. Muistikortilta voi mittaa ottaa kaverin omasta hahmosta.

Ei ihan Miyamoto Musashin tasoa

Visuaalinen ilme on hyvä aina liikemallinnusta myöten. Itämaisuus ja feodaalinen ympäristö antavat oman harmaan, mutta näyttävän ilmeensä ja nousevan auringon hehku lämmittää välillä aidosti. Musiikkia ei pahemmin ole muutamaa ajankohtaan sopivaa pimputusta lukuunottamatta.

Ainoat tatamilla kaikaavat äänet ovat miekkojen kalke ja jännityksestä kireiden ottelijoiden ähinä. Ilahduttavasti samurait puhuvat selvää japania ja tekstin voi lukea englanniksi.

Kengo: Master of Bushido on todella piristävä ilmestys uusien ideoiden puutteesta kärsivässä pelimaailmassa. Tunnelma ja viehätys tempaa mukaansa, vaikka peli muuttuukin nopeasti monotoniseksi samojen kuvioiden toistamiseksi. Kokonaisuutena Kengo on paitsi genrensä, myös koko PS2:n tämänhetkisen tarjonnan ehdotonta huippua. Ainutlaatuinen idea ja ehdoton menestys kavereiden kanssa.

85