Lasta, nuorta ja – joka päivä yhä harvemmin – aikuista, joka ei harrastaisi lainkaan pelaamista, on vaikea löytää. Paitsi tv-sarjoista.
Elämä tv-sarjoissa ei ole sama juttu kuin elämä reaalimaailmassa. Telkkarissa ei käydä vessassa tai katsota telkkaria, sillä ne eivät ole visuaalisesti mielenkiintoista toimintaa. Toisaalta, ei sitä ole kännykkään puhuminenkaan tai tietokoneen näpyttely, mutta kumpaakin harrastetaan tv:ssä ja elokuvissa kyllästymiseen saakka.
Yleensä videopelaaminen on säästetty nuorison edustajalle. Isän tai äidin nalkuttaessa hän pelaa kapinallisesti konsolillaan, koska hän on... niin, ilmeisesti siksi, että hän on nuorison edustaja. Eikä ole harvinaista, että käytettävä ohjain ja pelin äänet eivät sovi yhteen, vaan ovat eri laitteista, ja peliä ei aina ole edes olemassa. Tv-sarjoissa nähtyjä mielikuvituspelejä ei yksikään pelifirma varmasti julkaisisi.
Ohjelmia tekevät vanhat kävyt tietävät nykynuorisosta tasan kaksi asiaa.
1) He kuuntelevat kovaäänistä rock'n'roll-musiikkia.
2) Vanhempien nalkuttaessa he pelaavat videopelejä.
Onneksi edes jotkut ovat ajan tasalla, esimerkiksi kulttianimaatiosarjan South Park luoneet ja sitä yhä tekevät Trey Parker ja Matt Stone. Vielä 11. esityskaudellaankin South Park on yhä hauskinta, mitä nykytelkkari pystyy tarjoamaan. Lisäksi sarja on härskin pintansa alla harvinaisen älykästä viihdettä eikä pelkää ottaa poliittista kantaa. On ironista, että poliittisesti räväkin amerikkalainen tv-sarja on teknisesti kömpelö animaatio, jonka pääroolissa ovat pikkulapset.
South Parkin neljä päähenkilöä pelaavat videopelejä suunnilleen siinä määrin kuin heidän ikätoverinsa normaalistikin sitä tekevät. Pelaamisesta ei yleensä tehdä suurta numeroa, paitsi toisinaan. Kuten neljännen esityskauden jaksossa The Tooth Fairy's TATS 2000, jossa Cartman tarvitsi rahaa Segan pelikonsoliin. Sitä hän yrittää hankkia trokaamalla lapsilta irronneita hampaita kaupungin köyhältä alueelta rikkaiden asuinseudulle. Rikkaiden perheiden hammaskeijun maksama hinta hampaasta on paljon parempi kuin köyhien.
Kennykivaa
Kolme kertaa South Park on omistanut kokonaisen jakson pelaamiselle. Kaikki tapaukset ovat pitkäikäisessä sarjassa suhteellisen tuoreita. Yhdeksännellä kaudella esitetty 129. episodi Best Friends Forever pyöri Sony PSP:n ympärillä. Kenny on saanut käsiinsä ensimmäisenä lapsena South Parkissa uuden PSP:n. Kenny osoittautuu mestariksi Heaven vs. Hell -toimintapelissä. Mutta kyseessä ei olekaan oikeasti peli, vaan testi, jolla taivaan armeija etsii johtajaa taisteluun helvetin ylivoimaisesti suurempaa sotajoukkoa vastaan.
PSP-jakso palkittiin Emmyllä, ja sitä pidetään yleisesti modernina South Park -klassikkona. Monet epäilivät, että jakso olisi syntynyt Sonyn sponsoroinnin ansiosta mutta tämä ei ole totta: South Park ei harrasta maksettua product placementia lainkaan. Parker ja Stone vakuuttavat, että kyse on vain ja ainoastaan yhdestä asiasta: he pelaavat ahkerasti videopelejä ja rakastavat niitä.
PC-pelaamisen suurin tähtihetki niin elokuvissa kuin tv-sarjoissakin on luultavasti South Parkin jakso Make Love, Not Warcraft (147. episodi, 10. kausi), joka on samanaikaisesti sekä mainio parodia maailman suosituimmasta nettiroolipelistä että kunnianosoitus sille. Cartman, Kyle, Stan ja Kenny eivät voi pelata rauhassa World of Warcrafia, koska joku tavoittamattoman tason tavoittanut ilkeä WoW-nörtti tappaa heitä yhtenään. Kukaan ei voi häirikölle mitään, hän on liian voimakas. Jopa World of Warcraftin tehnyt Blizzard Entertainment on hyvin huolissaan. "This can mean the end of the world... of Warcraft."
Jakso on erittäin WoW-uskottava, koska se on tehty yhteistyössä Blizzardin kanssa. Pelijaksot eivät ole suoraan WoW:ista mutta ne on tehty samoilla työkaluilla kuin kaupassa myytävä versio. World of Warcraft -hahmot eivät esimerkiksi oikeasti puhu ääneen. South Parkin WoW-näkemykseen on myös lisätty verta ja väkivaltaa, koska se on hauskempaa.
Blizzardin mukanaolosta huolimatta Make Love, Not Warcraft ei ole WoW-mainos. South Parkin lapset muun muassa lihovat finninaamaisiksi läskikasoiksi viikkokausia kestävän grindaamisen vuoksi. Kaksi Blizzardin pomoa myöntää, että heillä ei ole tunnuksia WoW:iin. Sen sijaan heillä on elämä.
Jos PSP:lle ja WoW:lle on omistettu kokonainen South Parkin jakso, Nintendo Wii on innoittanut Parkerin ja Stonen peräti tuplajaksoon. 10. esityskauden jakso Go God Go (151. episodi) alkaa, kun Wiin julkaisuun on kolme viikkoa aikaa. Cartman pyörii kaupan edessä malttamattomana edestakaisin ja tajuaa että hän ei kestä kolmen viikon odotusta. Cartman syväjäädyttää itsensä, mutta sulattaminen ei tapahdukaan Wiin julkaisupäivänä kuten piti, vaan vasta 540 vuotta myöhemmin. Silloin maailmaa hallitsevat tieteisiin ja logiikkaan uskovat ateistit, jotka eivät ole vallanpitäjinä kiihkouskovaisia kummempia. Cartmania huolestuttaa eniten se, että tulevaisuuden ihmiset eivät pelaa videopelejä. Lopulta Wii löytyy tekniikan museosta, mutta sillä pelaaminen ei niin vain onnistukaan. Tarina jatkui vielä jaksossa Go God Go XII.
Nintendolla ei ollut mitään tekemistä jakson kanssa eikä heiltä lupaa kysyttykään. Nintendon Yhdysvaltain toimintojen johtaja Reggie Fils-Aime vakuutti, että firmassa rakastettiin jaksoa. Pian Nintendo.comiin muun muassa ilmestyi mielipidekysely, jossa tiedusteltiin, miten kovasti ihmiset halusivat saada Wiin näppeihinsä. Vaihtoehdot olivat: bad, way bad ja worse than Cartman. Viimeinen vaihtoehto keräsi yli 80 prosenttia äänistä.
South Park vinoilee ja piruilee tasapuolisesti jokaiseen suuntaan. Pelaaminen on saanut satiirista osansa, mutta edes fanaattisimmille pelaajille siitä ei ole jäänyt pahaa makua suuhun. Päinvastoin. Kun pelaaminen kelpaa naurun aiheeksi, se pääsee samalle listalle esimerkiksi Bush Juniorin hallinnon ja homojen oikeuksien kanssa. Moinen kunnia suodaan vain todella tärkeille asioille.
