Konamin päämajasta annettiin uusi, äärimmäisen salainen tehtävä Metal Gear Solidille. "Hiivi Namcon pelisuunnittelijoiden toimistoon ja katso, olisiko siellä jotain meille hyödyllistä", käsky kuului. Kolme päivää myöhemmin MGS palasi takaisin saaliinaan romppu, jonka kannessa luki Tekken 3. "Saiskos tästä jotain irti?", Metallimies kysyi. "Katsotaan", tuumasivat Konamin tytöt ja pojat. Vuotta myöhemmin valmistui Kensei: Sacret Fist.
Edellinen ei ollut virallinen Kensein taustatarina, mutta voisi hyvin olla. Varsinainen syy Kensein taisteluorgioihin on tosin vieläkin kevyempi ja siihen on turha tuhlata lehtitilaa.
Kaikki näyttää niin tutulta, että Kensei suorastaan onnistuu yllättämään sillä, miten se ei yllätä yhtään millään. Missään ei ole suurta vikaakaan, mutta miksi maksaa oikeaa rahaa Kenseistä, kun Tekken 3:n saa samalla hinnalla?
Aluksi tarjolla on yhdeksän pelihahmoa ja tarpeeksi hyvin pelaamalla löytyy 12 lisää. Se kuulostaa aika paljolta, mutta ansaitut lisähahmot ovat kuitenkin vain hieman eri polygoneista koottuja perushahmoja. Pelituntumassa ei eroa ole kuin nimeksi; liikkeissä on ihan pientä viilausta.
Jo pelkästään hahmovalikoiman perusteella Namco voisi laittaa copyright-lakimiehensä asialle. Tekken 3:n saksalainen Paul on nyt lähes samaan tyyliin taisteleva saksalainen Heinz. Kensein suunnittelijat ovat olleet niin laiskoja peittämään kopioinnin jälkiä, että ovat pistäneet mukaan jopa papukaijanaamariin pukeutuneen miehen. Myös naishahmot ovat paljon velkaa Tekkenin virkasisarille.
Potku, isku, torjunta
Pelimoodeja on tarjolla sen verran kuin asiaan kuuluu. On normaali yksinpeli konetta vastaan ja tietenkin myös kaveria vastaan voi ottaa matsin. Time Attackissa kello käy ja voittaja on se, kummalla on enemmän energiaa ajan päättyessä. Survival Modessa taistellaan alussa annetulla energiamäärällä niin pitkälle kuin mahdollista.
Mahdollisuus harjoitteluun on itsestäänselvyys. Mukana on myös Watch Mode, jossa voi katsoa, kun Pleikkari pelaa valituilla hahmoilla itseään vastaan. Täysin turhaa, mutta marginaalisesti hauskaa.
Liikkeitä on tarjolla vähemmän kuin Tekken-sarjan peleissä, joten Kensei ei vaadi kovinkaan paljoa harjoittelua. Nappuloista löytyy isku, potku, puolustus ja pelin ainoa omaperäisyys, catch, jonka avulla vihollisen hyökkäyksen voi suunnata takaisin häntä itseään vastaan. Tämä antaa kieltämättä onnistuessaan runsaasti oppimisen iloa.
Oikeastaan Kensei on muistipeli, joka mittaa sitä, miten paljon erilaisia näppäinyhdistelmiä pelaaja onnistuu mieleensä pistämään. Tosin tämä pätee lähes kaikkiin muihinkin mätkimispeleihin.
Suuntanapeilla areenalla voi liikkua kolmiulotteisesti. Käytännössä areenat ovat erilaisia taustakuvia, joita on vajaa parikymmentä. Niissäkään ei ole mitään omaperäistä, vaan kliseevalikoima alkaa autiomaasta ja päättyy Hongkongiin.
Voittamisesta ei pelaajaa välianimaatioilla palkita, mutta hidastukset ovat aika näyttäviä.
Ihan pelattava mutta...
Grafiikka on riittävän nopeaa ja pelattavuus on suunnilleen kohdallaan, mutta tässäkin kohdassa kriitikon pitää toistaa itseään. Grafiikka ja pelattavuus ovat paremmin kohdallaan Tekken 3:ssa. Musiikki ja äänitehosteet ovat riittäviä, mutta... Hyvä, alatte oppia kupletin juonen.
Yksi pieni fiba pelattavuutta kuitenkin haittaa. Kenties vain kuvittelen, mutta välillä ilmaan osuneet iskut ja potkut menivät perille saakka. Tämä sattumanvaraisuus koskee niin ihmistä kuin konettakin, joten yleensä se ei ottelua ratkaise.
Piilotettuna ekstrana, jota en ehtinyt löytää, mukana pitäisi olla myös juoksukilpailu, jossa hahmot ottavat mittaa toisistaan jalan. Se on kuulemma aivan yhtä tylsä kuin kuulostaakin.
Ei ole vaikeaa tehdä juttua hyvistä tai huonoista peleistä, mutta äärimmäisen keskinkertaisista on. Kensei on juuri sellainen tapaus, jossa hahmosuunnittelu, pelattavuus, grafiikka, äänet, liikkeet ja tekninen toteutus ovat niin mediumia, että jää melkein sanattomaksi. Sitäpaitsi, kaikki osa-alueet on toteutettu jo ainakin vuosi sitten paremmin useammassakin muussa taistelupelissä.
Jos teillä on joku Tekken-sarjan peleistä, Dead or Alive tai Bloody Roar, on vaikea keksiä mitään syytä hankkia vielä Kensei. Ellei sitten jostakin syystä halua omistaa kaikkia tämän tyylilajin tekeleitä.
63
