Kuka keksi nimen kill.switch virallisen kirjoitusasun? Sille keppiä, painot jalkoihin ja laiturin päästä järveen. Onneksi peli sentään on ihan kelvollinen, joskaan ei yhtään sen enempää.

Kolmannen persoonan näkökulmasta kuvatut, suhteellisen realistiset sotilasräiskinnät ovat muotia. Usein niissä on mukana myös strategisia elementtejä. Tässä mielessä kill.switch (vaadin likaisen työn lisää nimen kirjoittamisesta) kulkee vastavirtaan. Vaikka ulkonäöstä tuleekin mieleen Metal Gear Solid ja Splinter Cell, kill.switch (päätä alkoi särkeä) on paluu vanhaan kunnon tapa kaikki -meininkiin.

Jos pelissä on jokin juonentapainen, se jäi epäselväksi. Jos oikein käsitin, pelihahmo on roisto, jonka tehtävä on saada aikaan kaaosta, keskinäistä syyttelyä ja vihamielisyyttä muualla maailmassa.

Käytännössä pelaajan tehtävä on päästä tason alusta loppuun ja tappaa siinä sivussa kaikki viholliset. Pieni harhailu saattaa monimutkaistaa asioita, mutta sekin vain parin minuutin ajan. Viholliset kuolevat parista kudista. kill.switch ei ole vaikeimmallakaan vaikeusasteella kovin vaikea.

Lisäksi peli on harvinaisen lyhyt. Saman verran aikaa vie Die Hard -trilogian katsominen yhteen putkeen. Kun läpäisemisestä ei saa mitään bonuksia, eivätkä mitkään lisäjipot avaudu, on syytä miettiä, onko kill.switch hintansa arvoinen hankinta.

Peli on kuitenkin kohtalaisen viihdyttävä yhdestä syystä: ympäristön ja suojien käyttöön on kiinnitetty erityistä huomiota. Käytännössä pelaaminen on sitä, että juostaan suojasta toiseen. L1-napilla tyyppi pysyy taatusti suojan takana # pystyssä tai kyykyssä. Sitten tähdätään vihulaiseen, lasketaan lyhyt sarja ja etsitään seuraava suoja. Sama toistetaan tarpeeksi monta kertaa.

Vain 3,5 sekunnin tähden

Hauska lisä on, että suojan takaa voi räiskiä tähtäämättäkin. Näin pysyy itse varmasti turvassa. Ongelma on vain sama kuin tosielämässäkin vastaavassa tilanteessa: summassa räiskimällä ei oikein osu mihinkään.

Oikeastaan kill.switch kestää vain 3,5 sekuntia. Tämä sama 3,5 sekuntia toistuu 1100 kertaa peräkkäin. Tämä ei ole moite, samaa voi sanoa esimerkiksi Halosta. Se on silti hieno peli.

Vihollisten tekoäly on kohtalaista tasoa. Varsinkin kranaatti saa mukavasti liikettä aikaan. Miehet juoksevat pakoon, huutavat ja heittäytyvät maahan. Osaavatpa he itsekin suojautua, mutta kun odottaa hetken, vihollinen kyllä paljastaa itsensä ja hänet on helppo poimia talteen kuin omenat mummolan puutarhasta.

Testattavana oli vain kill.switchin PS2-versio. Isot pojat ovat kertoneet, että Xbox-versio pyörii sujuvammin. Myös PC-käännös on saanut kollegoiltani kohtalaisia arvosanoja.

Jos elämään sattuu yksi vapaapäivä ja paremmat pelit on jo käyty läpi, kill.switch on siedettävä viihdepala tyhjänpäiväisten tuntien täytteeksi. On kuitenkin kovin vaikea kuvitella, että joku kovin suuresti siitä innostuisi.