Ensimmäinen Kinect Sports oli Kinect-julkaisupelien parhaimmistoa. Kuuden urheilulajin paketti sopi hyvin satunnaisiin moninpelisessioihin ja jännittävän uutuustekniikan esittelyyn. Jatko-osalla olisi ollut hyvä sauma todistaa, että kyllä! Kinect pystyy muuhunkin kuin minipelikokoelmiin! Noh, se sauma tuli ja meni, sillä Season Two on sitä samaa kineettistä (mini)urheilua eri lajivalikoimalla.
Uusien lajien huonointa antia edustavat tennis ja hiihto. Tennis on yliyksinkertaisten kontrollien takia todella kuivakka kokemus: kunhan hahmoaan pitää suurin piirtein oikeassa kohdassa, peli pelaa melkein itse itseään. Hiihto taas on sitä samaa mitä nähtiin jo Kinect Adventuresin kumibotskiosuuksissa, eli radalla pysymistä ja satunnaista hyppimistä, eikä innosta ylisanoihin.
Jenkkifutiksessa ja pesäpallossa on vähän enemmän yritystä, mutta niidenkin anti on nähty hetkessä. Ensin lyödään tai heitetään palloa ja sitten juostaan hirrrmuista vauhtia ja toivotaan parasta. Nyanssien puuttuminen aiheuttaa nopeasti puutumista.
Suosikeikseni nousivat lopulta golf ja darts. Eri kentät, tuulen vaihtelu ja tarkka ohjaus tuovat Kinect-golffaukseen sitä kaivattua syvyyttä, jota ei muista lajeista löydy. Dartsissa taas tarvitaan sekä taitoa että tuuria, mikä on aina addiktoivaa. Kontrolleissakaan ei ole valittamista. Tikkaa heitellessä mieleen hiipi tosin ajatus, että yhtä hyvin voisi ostaa parilla kympillä ihan oikeankin tikkataulun...
Viidestä lajista on tarjolla myös höpsö minipelivariantti, josta on iloa etenkin isommille porukoille. Muutenkin on selvää, ettei Kinect Sportsia ole missään nimessä tarkoitettu yksin pelattavaksi.
Kakkoskausi tyytyy olemaan pitkälti samaa kuin ykköskausi, eli kevyttä puuhastelua muun illanvieton lomassa. Ainakin minä kaipaan Kinect-peleiltä jo jotain muuta. Puhumattakaan siitä, että ”uusista” lajeista puolet nähtiin liikeohjattuina Wii Sportsissa jo vuonna papu.
68
