Kino
Kevät koittaa Hitlerille
Huhtikuussa tähtilaiva on lastattu kuunatseilla.
Saksalaiset kansallissosialistit sytyttivät noin 70 vuotta sitten Euroopan liekkeihin. Vaikka yleisesti uskotaan, natsivalta ei päättynyt Berliinin miehitykseen ja Hitlerin itsemurhaan. Tappion hetkellä osa arjalaisista pakeni Kuun pimeälle puolelle. Vuonna 2018 hakaristilippu nousee jälleen salkoon ja uudessa maailmanpalossa liekit nielevät muutakin kuin Lapin.
Kuuden vuoden pitkä odotus on päättynyt, kun miljoonabudjetilla kasattu Iron Sky saapuu huhtikuussa elokuvateattereihin. ”Olotila on aika surrealistinen. On vieläkin vaikea uskoa, että elokuva on oikeasti paketissa”, kertoo elokuvan erikoistehosteista vastannut Samuli Torssonen. Myös tuottaja Tero Kaukomaa myöntää, että fiilikset ovat hemmetin hyvät, kun vaikeiden vaiheiden jälkeen Iron Sky on vihdoin teatterissa.
Suomalaisvoimin taottu natsiparodia on ensimmäinen oikea kotimainen tieteiselokuva. Se on huikean komea spektaakkeli, jonka sisältö ei kuitenkaan pysty kannattelemaan kaunista runkoa.
Kuuden vuoden kuuliaisuus
Star Wreck: in the Pirkinning -harrasteleffan perinnön päälle rakentava Iron Sky täyttää kaikki kansainvälisen elokuvan kriteerit. Tampereen murteen sijaan valkokankaalla solkataan englantia ja saksaa, Nääsvillen tilalla kuvauspaikkoina on käytetty New Yorkia ja Australiaa. Siniseksi värjätyn lakanan sijaan digitaalista taustaa vaatineet kohtaukset on kuvattu ihka oikeassa studiossa.
Torssonen paljastaa, että Iron Sky on oikea unelmaprojekti, sillä vain mielikuvitus asetti rajat, eikä kuvastoa suunnitellessa mietitty hintalappua. Vaikka suomalaisittain jättimäinen budjetti on vain murusia oikeista Hollywood-leffoista, Iron Sky näyttää siltä, että se olisi tuotettu huomattavasti kovemmalla rahalla. ”Kuunatsien johtajaa esittävä Udo Kier totesi Berliinin maailmanensi-illassa, että elokuva ei häpeile yhtään Spielbergin ja Lucasin tuotosten rinnalla”, kehuskelee Pekka Ollula, elokuvan tuottaneen Blind Spot Pictures Oy:n Head of Social Media. Mutta tarkoittiko herr Kier esimerkiksi Phantom Menacea?
Natsien steampunk-henkiset alusmallit ovat todella komeita ilmestyksiä. Avaruutta kyntävät zeppeliinit ovat vaikuttava näky ja etenkin taistelukosketuksessa suomalainen tehosteosaaminen pääsee oikeuksiinsa. Iron Sky on täysin omannäköisensä.
Komealla kuvastolla oli hintansa, sillä tehostepuolella riitti sarkaa. Torsssonen kertoo, että Iron Sky oli huomattavasti työläämpi projekti kuin Star Wreck. Silloin Torssonen teki tehosteet yksin, mutta nyt hänellä oli komennettavaan parhaimmillaan 20-päinen tekijäjoukko. Silti hän myöntää, että hieman harmittaa, kun ei itse päässyt tekemään niin paljon kuin olisin halunnut.
”Keisari Pirkillä oli käskytettävänään väkeä, jotka ovat aikaisemmin tehneet Star Trekiä”, Ollula veistelee.
Das Raumfahrzeug
Star Wreck oli komeilla tehosteilla ryyditettyä amatöörihömppää, jonka harrasteprojektimaista käsikirjoitusta oli helppo katsoa läpi sormien. Iron Sky puolestaan on teatterilevitykseen tarkoitettu oikea elokuva, jolla tavoitellaan jalansijaa myös kansainvälisillä markkinoilla. Se on pakko arvioida samoilla kriteereillä kuin muut jättituotannot. Tarinan puolesta natsikorttipakka ei pysy kasassa, vaikka idea onkin suorastaan erinomainen.
Elokuvaa varten työstettyä käsikirjoitusta hiottiin pitkään ja hartaasti. Kaukomaa paljastaa, että Johanna Sinisalon kirjoittamaan tarinaan tehtiin muutoksia vielä hetkeä ennen kuin elokuva saatiin lopulliseen kuosiinsa.
Myös erilaisia lähestymistapoja aiheeseen mietittiin pitkään. Elokuvan ohjanneen Timo Vuorensolan mukaan käsikirjoitukselle oli tasan kaksi vaihtoehtoa: joko puhdas b-elokuva tai pyrkimys tuoda mukaan jotain pelkkää pintakerrosta syvempää. Leffan tyylilajiksi valikoitui lopulta poliittinen satiiri. ”Emme halunneet mennä sieltä, mistä aita on matalin. Ideologioiden ympärille rakennettu satiiri tarjosi hyvät lähtökohdat hieman syvemmän tarinan kertomiselle”, Vuorensola valottaa.
Satiiri on äärimmäisen vaikea tyylilaji, josta Iron Sky ei valitettavasti selviä puhtain paperein. Yksiulotteiset hahmot ja huonosti pelatut ideologiakortit eivät onnistu nostamaan elokuvaa sellaiselle tasolle kuin häikäisevän upea visuaalinen kuvasto antaisi olettaa. Esimerkkinä on käytetty Starship Troopersia, mutta ötökkäsodan isänmaallinen pönötys ei ole siirtynyt samassa muodossa rautataivaalle. Natsit ajautuvat mottiin.
Erityisesti minua ärsytti paperinohueksi Sarah Palin -karikatyyriksi generoitunut Yhdysvaltain presidentti (Stephanie Paul), jonka varaan kasataan kerronnan peruskiviä. Maailmanpoliisia leikkivä suuri johtaja on kuin naispuolinen Hitler, jonka vanavedessä jenkit leimataan natseiksi, kun taas kuussa asuvat arjalaiset kuvataan aavistuksen yksinkertaisina, ajastaan unohtuneina muinaisjäänteinä.
Elokuvan komeimman roolisuorituksen puolestaan tekee saksalaiskonkari Udo Kier. Sudensilmäinen vanha herra on suorastaan kylmäävä kuu-Führer. Kier saa ikävän vähän ruutuaikaa, sillä ukon touhuja olisi mielellään seurannut enemmänkin.
Elokuvan tapahtumat käynnistyvät, kun yhdysvaltalaisastronautti Isaac Washington (Christopher Kirby) jää kuunatsien vangiksi. Musta astronautti on lähetetty kuun pimeälle puolelle osana Yhdysvaltain presidentin vaalikampanjaa. Rotukortti pelataan jo ensimmäisen puolituntisen aikana, kun natsit muuttavat vangiksi jääneen ”ali-ihmisen” arjalaiseksi. Tuottaja Kaukomaa valottaa, että hahmon tarina muuttui moneen otteeseen, kun käsikirjoitusta työstettiin.
”Washingtonin valkaisu ei ole vitsi. Sen on tarkoitus kertoa, että tietyt umpimieliset ihmiset uskovat, että ihonväri määrittelee ihmisen ominaisuuksia. Elokuvan perimmäinen sanoma on, että olemme kaikki samanlaisia, univormuun tai ihonväriin katsomatta”, Vuorensola selvittää.
Natsit saavat Washingtonilta haltuunsa modernia tekniikkaa, jonka avulla he pystyvät herättämään jättimäisen sotakoneensa, mutta arjalaisten pakastimen kokoiseen laskukoneeseen liitetystä kännykästä loppuu virta. Renate Richter (Julia Dietze) ja Klaus Adler (Götz Otto) lähetetään maahan hankkimaan lisää älypuhelimia. Perille päästyään natsit joutuvat muutaman välikäden kautta Yhdysvaltain presidentin vaalikoneiston pelinappuloiksi.
Blitzkrieg Bop
Poliittisen sanoman kyytipojaksi tarjoillaan aimo annos komiikkaa. Suurin osa vitseistä revitään pullossa asuneista natseista, joille nykypäivän maailma näyttäytyy tyystin erilaisena kuin propaganda antaisi olettaa. Mukana on myös vähintäänkin riittävästi alatyylin läppää, joka puree yllättävän hyvin. Torssonen onkin tyytyväinen huomattuaan, että Berliinin ensi-illassa ihmiset edelleen nauroivat vanhoille vitseille.
Nykyaikaista pornolehteä ihmettelevät rivinatsit ja uudelleensovitus Perikadon klassisesta Hitler-avautumisesta ovat ehdottomasti elokuvan hauskinta antia. Yhdysvaltain presidentin ääriraskas kampanjapäällikkö Vivian Wagner (Peta Sergeant) loistaa kohtauksessa, vaikka muuten australialaisnäyttelijättären roolihahmo hokeekin pelkkää bannisanaa.
Iron Sky olisi ehdottomasti hyötynyt kovemmasta revittelystä. Nyt kokonaisuus jää irtovitsien varassa roikkuvaksi, pintapuoliseksi satiiriksi, jossa poliittinen sanoma on mukana vain ideologian vuoksi. Harraste-elokuvana Rautataivas olisi suorastaan erinomainen, mutta miljoonabudjetilla rakennetussa teatterileffassa ylilyödyt näyttelijäsuoritukset ja paperinohut satiiri eivät onnistu vakuuttamaan.
Puhtaana tieteisspektaakkelina Iron Skyllä on hetkensä. Se on kiistatta historian komein suomalaisvoimin työstetty elokuva, mutta upeimmatkaan erikoistehosteet ja muutamat hauskat vitsit eivät onnistu kätkemään keskinkertaista käsikirjoitusta.
Suomen Star Trek
Natsitematiikkaa aineistonaan käyttävä tieteisparodia ei ole se poliittisesti korrektein elokuva-aihio. Kaukomaa myöntääkin, että rahoituksen ja Saksan levityssopimuksen kanssa sai taistella. Iron Sky on kirvoittanut Saksanmaalta myös kiitosta.
”Toistaiseksi eräs isoimmista kiitoksista tuli saksalaismedialta, kun Berliinin ensi-illan jälkeen eräässä sanomalehdessä kirjoitettiin, että tarvittiin suomalaisia, jotta saksalaiset pystyvät nauramaan natseille”, hän opastaa. Elokuva tulee taatusti jakamaan mielipiteitä, sillä se liikkuu paikoin hyvän maun rajalla. Etenkin rotuoppia käsittelevät kohtaukset saavat taatusti pakastehernepussin moneen sieraimeen.
Kaukomaalle elokuvan saama vastaanotto ei ollut yllätys. He olivat varautuneita mielipiteiden jakautumiseen. Kaukomaan mielestä kritiikillä ei sinänsä ole väliä, sillä heille riittää, että yleisö pitää elokuvasta. Vuorensolan mukaan elokuvia ei tehdä kriitikoille. Torssonen säestää: ”Tämä on Star Wreckin tapaan meidän näköisemme leffa.”
Natsi-ideologialle irvailu on edelleen monelle punainen vaate. Vuorensola kertoo, että käsikirjoitusta työstettäessä tiettyjä asioita jätettiin pois lopullisesta versiosta. Elokuva seilaa monessa kohdassa hyvän maun rajoilla, mutta kaikki on tehty tarkoituksella. Vuorensolan mukaan muutamaa ratkaisua mietittiin todella pitkään. Hän on kuitenkin sitä mieltä, että mitä tahansa aihepiiriä voi käsitellä, kunhan lähestymistapa on oikea.
Iron Skyn yleisötavoitteet ovat maailmanlaajuisesti miljoonissa, kotimaista yleisöä pitäisi teattereihin saada noin 150 000. Kaukomaa kertoo, että leffan rahoituksesta noin kaksi kolmannesta on peräisin yksityisiltä, joten rahalle toivotaan tuottoa.
Kuunatsien varalle on jo työstetty jatkosuunnitelmia, sillä brändiä ei jätetä roikkumaan pelkästään elokuvan varaan. Kaukomaa paljastaa, että tarkoituksena on rakentaa sisällöllinen universumi, jota voi laajentaa. ”Iron Sky on Suomen Star Trek ja Euroopan Star Wars”, kertoo puolestaan Ollula.
Elokuvan vanavedessä markkinoille putkahtaa täppäri- ja kännykkäpelejä, sarjakuva ja lautapeli. Veikkaus taas tarjoaa Iron Sky -brändättyä nettiarpaa. Ollula toivoo yhteydenottoja tekijöiltä, sillä lisenssipeli isoille konsoleille kiinnostaisi myös.
Myös Vuorensola valottaa hieman jatkosuunnitelmia. ”Haaveissa olisi kansainvälisille markkinoille suunnattu tieteissarja. Kaikenlaista tässä on jo suunniteltu.” Torssonen taas kertoo, että tieteisteemalla jatketaan. Star Wreckin jatkokaan ei ole poissuljettu vaihtoehto, jos he vain keksivät toimivan käsikirjoituksen.
Puutteistaan huolimatta toivon Rautataivaalle vilpittömästi menestystä, sillä tällaista tuotosta ei ole aikaisemmin tästä maasta tullut. Lukuisten Pekko aikamiespoikien ja Uunojen jälkeen on hienoa nähdä, että uuden polven tekijäkaarti uskaltaa venyttää kotimaisen elokuvan käsitettä. Iron Sky on täysin omanlaisensa elokuva ja tämä on nykyajan leffabisneksessä melkoinen saavutus.
Suomalaisten genre-elokuvien taisteluosastoon Iron Sky istuu erinomaisesti. Relanderin Rare Exports ja A-J Annilan tuotokset saavat kuunatseista vertaisensa aisaparin.
Toivottavasti tekijöiden puheet pitävät paikkansa ja rautaesirippu nousee tulevaisuudessa uudelleen. Kolmannesta kuuvaltakunnasta riittää taatusti tarinoita kerrottavaksi.
Juho Kuorikoski
Iron Sky
www.ironsky.net
Ohjaus: Timo Vuorensola
Tuottajat: Samuli Torssonen, Tero Kaukomaa, Oliver Damian, Cathy Overett ja Mark Overett
Käsikirjoitus: Johanna Sinisalo ja Jarkko Puskala
Pääosissa: Julia Dietze, Christopher Kirby, Götz Otto, Peta Sergeant, Stephanie Paul, Udo Kier.
Suomalainen tieteisspektaakkeli on komea katsoa, mutta käsikirjoitus ei lunasta potentiaaliaan. Tehoste-elokuvana Rautataivas on salamasotaa, mutta poliittisena satiirina se ajautuu mottiin.
Kaksi tähteä
