Kirby’s Adventure Wii (Wii) – Paluu Unimaahan

Kirby sen tietää: kaikkiruokaisuus on hyväksi.

Golfia, flipperiä, kilpa-ajoja, palikanpyörittelyä... Pian parikymppinen Kirby ei ole ehtinyt kokeilla ihan yhtä monta ammattia kuin Mario, mutta yritys on kehuttava. Ikämittarin lähestyessä pyöreitä vuosia pelinestori palaa juurilleen.

Jo pelin nimi paljastaa asiantuntijalle, että Kirby’s Adventure Wii on valettu samalla muotilla kuin sarjan ensimmäiset pelit. Kirby tasohyppelee seitsemän maailman halki pistellen poskeensa kaiken matkan varrelta löytyvän irtaimiston.

Pure Kirby, pure!

Viholliset ovat purkkapallolle pelkkä suupala, kirjaimellisesti, sillä Kirbyn kitaan mahtuu niin piskuinen lumiukko kuin talonkorkuinen ritari. Säännöllinen ruokailu kannattaa: Kirby saa täyden mahan ja pahiksien erikoisvoimat käyttöönsä. Koko seikkailu perustuukin varastetuilla ominaisuuksilla leikkimiselle, ja hauskaa se onkin. Jokainen kyky auttaa vihollisten harventamisessa, mutta osaa käytetään myös pulmien ratkaisuun: laavakivet sammuvat vesisuihkulla ja hissien kannatinköydet napsitaan miekalla poikki. Oma suosikkini on arvaamattomasti liikkuva tornado-Kirby. Pyörremyrsky liitää vain karkeasti pelaajan osoittamaan suuntaan, mutta vie tielle osuvat örkit auttamatta mukanaan.

Suurin osa kyvyistä on tuttuja aiemmista peleistä, mutta osa toimii nyt hieman eri tavoin. Sähkö-Kirby voi esimerkiksi ampua energiamällejä Wii-kapulaa vemputtamalla. Uutuuksista käyttökelpoisin on keihäs, joka toimii sekä helikopterina että heittoaseena. Kykyvalikoimaan tutustuu vaivattomasti, sillä viholliskattaukset muuttuvat kentittäin.

Perinteinen tasosuunnittelu ei yllätä, mutta runsas vaihtelu paikkaa puutteet. Uintia, kiipeilyä, pimeitä tunneleita ja perushyppelyä yhdistellään näppärästi. Välillä homma vedetään hullutteluksi superkyvyillä. Valtavaa lihakirvestä heiluttavassa söpöpallerossa on sitä jotakin. Jopa laiskasti piilotetut bonuskentät pidetään tuoreina läpi pelin. Niissä paetaan lähestyvää seinää uudelleen ja uudelleen, mutta jokainen karkumatka pyörii eri tempun ympärillä.

Konepellin alla asiat ovat aika hyvin. Pelin ulkoasu on asiallisen ällösokerinen, musiikkikin on yhtä imelää. Kontrollit toimivat muuten napakasti, mutta erikoiskyvyn hylkääminen on karkotettu kapulan miinusnappiin. Miksi, kun helpommin sormeiltava B-nappi lojuu työttömänä?

Höyhensarjalainen

Vaikka kaikki näyttää ja kuulostaa olevan hyvin, Kirby’s Adventure Wii jättää valjun maun. Syy on selvä: Peli on loppuun asti aivan liian helppo. Käytävät ovat väljiä, pääviholliset tippuvat kuin itsestään, ja jos tilanne vaatii tiettyä kykyä, oikeanlainen vihollinen odottelee imuttelua metrin päässä. Kaikki onnistuu ilman mitään yrittämistä. Läpipeluun jälkeen aukeava Extra-moodi lohduttaa hieman, mutta vain hieman. Se tekee vihollisista ilkeämpiä, muttei koske pelin arkkitehtuuriin. Edes pakollista keräilyroinaa edustavia hammasrattaita ei ole liikuteltu. Uusintakierros tasan samoissa tasoissa ei houkuttele.

Jännitteen puute lässäyttää myös moninpelin, sillä ei kaverien kanssa jaksa vipeltää kun tekemistä riittää hädin tuskin yhdelle pelaajalle. Loput lähinnä roikkuvat mukana. Edes ratkiriemukas muiden menon sabotointi New Super Mario Bros. Wiin tyyliin ei onnistu.

Vain aloittelevalle pelaajalle Kirbyn olematon vaikeusaste on edes teoriassa sopiva. On tietysti saavutus ampua Kirbyä polvilumpioihin, joita sillä ei ole, silti minua harmittaa. Lällärihelppouden alla kun piilee toimiva, perinteille kauniisti kumartava tasoloikka. Voi Veijo Nintendo, minkä Kirbylle teit!

78

Lisää aiheesta