Knack – Pomppiva palapeli

Kameraa ei saa kääntää itse, mutta kuvakulmat näyttävät (mekein) aina kaiken tarpeellisen.

Näkki on seuraavan sukupolven siivousrobotti: romu tarttuu siihen ihan itsestään.

Konsolien julkaisupeleissä on perinteisesti yksi sylkykuppi, jota saa haukkua vapaasti. PS4:llä kyseenalaisen kunnian sai tasoloikkamätkintä Knack. Knack ei ole lähimainkaan huonoin julkaisupeli koskaan, mutta vanhan genren uutena edustajana se on helppo maali hätäisille arvioille.

Knackin sarjismaisessa maailmassa ihmiset ja hiidet ovat nyrkit ja pyssyt vastakkain. Energia tuotetaan muinaisilla reliikeillä, joiden alkuperästä kumpikaan osapuoli ei tiedä mitään. Ihmisiä puolustava Knack on tohtori Vargasin löytämä reliikkiolento, joka kasvattaa kokoaan imemällä itseensä romua ympäristöstä. Pikkuvilpertistä aina kingkongiksi asti paisuva Knack on humanoidimainen esinepilvi.

Tasoloikinta ja tappelu ajoi ajatukset ensin Ratchet & Clankiin, mutta Knack on oikeastaan nuoremmalle kautta kasuaalimmalle yleisölle suunnattu God of War. Knackin helpot tasoloikkajaksot ovat vain mätkintätaisteluita rytmittäviä hengähdystaukoja ja tunnelmapaloja. Seikkailu rymistelee tiukasti elämysjunan raiteilla, niinhän henkinen esikuvakin toimii.

Toisin kuin Kratos, Knack on kulmikkaasta koostumuksestaan huolimatta särmätön persoona ja huumorin hylkäämä tylsimys. Sankarin energiset Hulk murskaa -hetket ovat hahmon viileintä antia, mutta nekään eivät tuo kävelevään romukasaan tippaakaan charmia. Muut hahmot ovat suoraan klisee-kuvaston kannesta: jykeväleukainen seikkailija, tanakka tohtori, ilkeä tehdasparoni... Amatöörimäisesti törmäilevän tarinan suhteen vetoan lex fight clubiin.

Knack murskaa, Knack ei sympaattinen.

Reliikit viuhuvat

Selkeässä mätkintäsysteemissä käytetään vain lyöntiä, tuplahyppyä, neljän suunnan väistöä ja kolmea reliikkispesiaalia: aluevaikutuspommia, ohjattavaa pyörremyrsky-Knackia ja itsehakeutuvia Knack-ammuksia. Erikoishyökkäysten vaatima voima kerätään keltaisista kristalleista. Reliikkien ohella Knack imaisee itseensä muun muassa jääsirpaleita, puuta ja metalliromua, jotka muuttavat sankarin ominaisuuksia, esimerkiksi jääpanssari sulaa auringossa. Knack muuttuu ja kasvaa ainoastaan tarinan sallimissa paikoissa, mikä hukkaa potentiaalia, koska säädettävästä koosta, hetkeksi hylätyistä reliikkiosista ja ominaisuuksista olisi varmasti syntynyt kieroja pulmia.

Knackin rivivastustajat ovat jos jonkinlaisia hiisiä, eläimiä ja robotteja, mutta ne osaavat vain yhden tai korkeintaan kaksi temppua. Ruuvia kiristetään yhdistelemällä erilaisia vastustajia, jolloin pitää olla skarppina, koska Knack ei kestä mahdottomia. Matseissa on vastassa vaivaiset neljä-viisi vihollista, vaikka luulisi PS4:n pystyvän parempaan? Toisaalta vaikeustaso on asiallinen, sillä nujakoista ei selviä rämpyttämällä. Otteluissa tarvitaan väistöjä, hyppyjä, ajoitusta ja vastustajan liikkeiden ennakointia: lyhyesti sanoen taitoa.

Taitoa ei tarvita niin paljon, että pelimiehen hermosäikeet kiristyisivät. Kuka tahansa pääsee ennen pitkään megaiskuilla eteenpäin kiperistä taistelupaikoista. Monivaiheisissa pomomatseissa pelkkä megaisku ei riitä, mutta pomojen hyökkäysten lukeminen ei ole vaikeaa. Matseja helpottavaa kaksinpeliä (kirjaudu toisella käyttäjällä) kokeilin Vitalla: Robo-Knack syntyy aina uudestaan, jos Knack on vielä hengissä. Vaikka käytin Vitaa, molemmissa ruuduissa näkyi sama kuva, mikä oli vähän antikliimaksi.

Lyhyydestä Knackia ei voi syyttää, pikemminkin päinvastoin: kaikki kikat on nähty jo monta tasoa ennen loppua. Muutaman tylsän tehdaskentän leikkaaminen ei olisi ollut lainkaan pahitteeksi, sillä kenttädesignin taso ailahtelee liikaa. Yksityiskohtaiset ja tunnelmaa tihkuvat orgaaniset luolastot ja metsät näyttävät, että tiimi pystyy hienoon jälkeen. Kulmikkaista, harmaista ja itseään toistavista sisätiloista puolestaan paistaa kiire läpi joka metrillä. Kulissien hajoaminen sallitaan vain ennalta määrätyissä paikoissa, mikä vie parasta terää jätti-Knackilla meuhkaamisesta. Knack näyttää ja tuntuu myyttiseltä next-geniltä vain hetkittäin.

Knack ei ole huono, ainakaan siten kuin minä termin ymmärrän. Sen suurimpana ongelmana Kratos ja Ratchet ovat tehneet kaiken monipuolisemmin ja tyylikkäämmin, viime vuosikymmenellä, monta kertaa. Silti halusin vetää Knackin läpi, kun kerran sen aloitin. Seikkailu etenee sukkelasti ja matsit ovat, noh, viihdyttäviä. Tekijöiden kunnianhimon puute vain on harmillisen selvää.

 

PS4

Japan Studio/Sony

Versio: Arvostelu

Moninpeli: 2, vaatii Vitan

Ikäraja: 7

 

75

Lisää aiheesta