Knight Rider, a shadowy flight into the dangerous world of a man who does not exist. Michael Knight, a young loner on a crusade to champion the cause of the innocent, the helpless, the powerless, in a world of criminals who operate above the law...

Lapsuuden sankarit kummittelevat jälleen. SubTV:llä teutaroiva Ritari Ässä on saanut toisen oman nimikkopelinsä, joskin se kuusneloselle tehty ensimmäinen lienee huonoin lisenssipeli koskaan. K.I.T.T.-ihmeauto tuo kaahauksen rinnalle ripauksen tasohyppelyn taikaa. Turbo Boost eli suomeksi turbotehostus ponkauttaa auton ohikiitäväksi hetkeksi ilmojen teille.

Äpäräautoja ja sukukalleuksia

Knight Rider on ajopeliksi oikeastaan melko vaihteleva. Kampanjapelin juoni polveilee televisiosarjan henkeen yllätyksestä toiseen. Jopa Ritari Ässän kuolleeksi luultu veli herää henkiin kesken kaiken ja kuin bonuksena K.I.T.T.-auton paha puolisko K.A.R.R. kaivetaan sekin naftaliinista kaiken kansan ihmeteltäväksi. Huimaa!

Välillä ajetaan kilpaa ihan oikealla kilparadalla, välillä seurataan taivaalla pöristelevää helikopteria kanjonin kutsun soidessa taustalla. Joskus etsitään ja skannataan epäilyttäviä rakennuksia K.I.T.T:in ihmevempaimilla. Toisinaan kello tikittää tiukan aikarajan merkkinä, toisinaan nähtävyyksiin voi tutustua kaikessa rauhassa. Tasohyppelyn kylmä koura kurittaa teollisuusalueen rakennusten katolta toiselle leiskauteltaessa. Eteneepä ihmeauto takanappeja näpräämällä sutjakkaasti kahdella pyörälläkin tarpeen niin vaatiessa.

Knight Rider on tehty televisiosarjan hulvattomassa ja hellyttävässä hengessä. Jos voisi puhua elokuvien tapaan B-luokan peleistä, Knight Riderin voisi ilman muuta lykätä siihen kastiin.

Kuvallinen toteutus on sekosekosisältöön suhteutettuna yllättävän siisti. Näkymät rullaavat siivosti ja onpa mukana muutama käypä erikoisefektikin. Ajotuntuma on mukavan rento, mutta kaukana hienostuneesta. Komeimpien hyppyjen ajaksi kuvakulma siirtyy sivumyötäiseksi kuten toimintaelokuvissa konsanaan.

Niin kauas kuin silmä kantaa

Kovin pitkäikäinen ei Knight Rider ole. Tunnin-parin istunnon jälkeen kampanjapeli on jo loppusuoralla normaalilla vaikeustasolla pelattuna. Vaikka kampanjan mukana avautuvia tehtäviä voi kahlata halutessaan uudemman kerran, monta päivää pelin kimpussa ei kukaan viihdy, sen verran heppoiseksi ja hölmöksi pelin anti jää.

Knight Rider on jälleen yksi esimerkki pelistä, jota ei voi suositella täysihintaisena, ei edes kovimmalle Ritari Ässä -fanille. Pelifirmojen täytyisi tajuta, että tietyt pelit (ja jos ollaan rehellisiä – suurin osa peleistä!) ovat kuin luotuja halpapeleiksi. Yhden illan vuokrapeliksi Knight Rider olisi myös omiaan, jos nyt pelejä jossakin vuokrattaisiin.