Knockout Kings 2000 (PSone) – Kokenut kehäkettu kompuroi

Kokenut kehäkettu kompuroi

Odotettu jatko-osa Knockout Kingsiin tipahtaa kanveesiin heti ensimmäisessä erässä. Koneen komentamien ottelijoiden voittamiseen riittää vain yhden lyönnin junnaaminen.

EA:n nyrkkeilypelissä ovat lähes kaikki nykyiset huippunimet ja monia legendoja menneisyydestä, kuten Muhammed Ali, Joe Frazier, Rocky Marciano ja Ingemar Johansson. Raskaaseen sarjaan kaipaisi Mike Tysonia ja aikoinaan reilusti yli nelikymppisenä pappana paluun tehnyttä George Foremania. Alasarjoissa loistaa poissaolollaan Prince Naseem Hamed, mutta kyseinen kevytsarjalainen saa kohta oman nimikkopelinsä Codemasterilta.

Saliin ja pururadalle

Kiinnostavinta on mestaruuden tavoittelu omalla nyrkkeilijällä. Aluksi valitaan painoluokka ja tämän jälkeen päästään rukkaamaan ominaisuuksia. Seuraavaksi pohditaan ruuminrakennetta ja ulkonäköä. Lopuksi päätetään ottelutapa valitsemalla nyrkkeilijän kätisyys ja tyyli, eli joko taito- tai voimanyrkkeily.

Ennen matsia harjoitellaan. Ottelija kohottaa peruskuntoa vaikkapa lenkkeilemällä ja punttisalilla, sillä rautainen kunto pelastaa kehässä monelta pahalta. Korkeimman tason ammattilaiset ottelevatkin vain muutaman kerran vuodessa käyttäen aikaa huolelliseen treenaukseen ja edellisestä matsista toipumiseen.

Salilla voi halutessaan opiskella lyöntejä ja liikkumista säkkiä vastaan. Hyvä säkkisessio palkitaan parantuneilla ominaisuuksilla. Kun hiet on pyyhitty, valitaan vastustaja, joka on joko yhden tai kaksi pykälää paremmalla ranking-sijalla.

Turpiin vaan ja onnea

Ottelijoilla on käytössään kaikki nyrkkeilyn perusaseet, eli etukäden jabi, takakäden suora ja erilaiset koukut. Törkeitäkin temppuja, kuten pääpuskua ja munuaisiin tai vyön alle lyömistä voi käyttää. Torjuminen ja ylävartalolla väistäminen on luonnollisesti mahdollista. Vastustajan voi myös sitoa tai töniä kauemmas _ molemmat ovat hyödyllisiä ajantappokeinoja jos kunto alkaa loppua.

Yksittäisiä iskuja tintataan joko päähän tai vartaloon. Lyödessä voi myös loikata vastustajaa kohti. Peruslyöntejä on siis kuusitoista. Kun tähän lasketaan likaiset ja erikoislyönnit, päästään vaativaakin fania tyydyttäviin määriin. Uran edetessä opitaan muutamia vapaasti valittavia tavallista jykevämpiä iskuja.

Ryntäykset ovat helpoilla kahden näppäimen yhdistelmillä irtoavia nopeita mutta hieman tehottomia sarjoja. Tavanomaisemmat useamman näppäimen naputtamiseen pohjautuvat huitomiset ovat kertaluokkaa järeämpiä. Koko liikearsenaali on animoitu taidolla.

Pelkkä kuntoilu ja lyöntien hallitseminen ei silti takaa menestystä. Iskujen on myös osuttava. Ilmaa huitoessa väsyy turhaan ja lyönnit menettävät tehoaan. Väsyneen miehen kimppuun onkin turvallista heittäytyä, sillä veteliä litsareita ei tarvitse liiemmin pelätä.

Ammattilais-ilta

Matsit päättyvät usein ennen täyttä aikaa tyrmäykseen. Jos kaikki erät tahkotaan läpi, voittaja ratkaistaan tuomariäänestyksellä ja poikkeuksetta enemmän pisteitä kerännyt voi aloittaa juhlinnan. Ammattinyrkkeilyn sääntöjen mukaan erän voittaja saa kymmenen ja häviäjä yhdeksän pistettä. Jokaisesta kanveesin halauksesta vähennetään yksi piste. Kolmas levytys samassa erässä lasketaan tekniseksi tyrmäykseksi.

Hyvää osumaa päähän höystää usein lentävät hikipisarat ja silmäkulman ollessa auki tussahdus on verenpunainen. Hammassuojatkin pomppivat usein vähän minne sattuu. Kamppailun eteneminen on havaittavissa myös miesten kasvoista, sillä mustelmia kertyy naamalle ja silmäkulmat muurautuvat umpeen.

Mittareista ainakin ylempää iskunkestävyyttä kuvaavaa on syytä silmäillä jatkuvasti. Jos se nollautuu, ottava osapuoli rojahtaa komeasti kanveesiin. Tipahdukselle on varattu muutamia erilaisia animaatioita, jotka kaikki ovat samalla näyttäviä ja tiukan asiallisia. Sopivassa tilanteessa navakalla iskulla leukaperiin voi silti pakottaa vastustajan lattiaan vaikka iskunkestoakin vielä olisi.

Toinen mittari kuvaa väsymystä ja lyönnin tehoa. Sen loppuminen merkitsee vain sitä, että vastustajaa on vaikeampi tyrmätä. Ottelut eivät ole kovin todenmukaisia, koska systeemi suosii tauotonta mättämistä.

Uramoodin lisäksi voidaan otella yksittäisiä matseja joko kaveria tai konetta vastaan. Arcademaisessa Slugfest, eli mättöjuhla-vaihtoehdossa huolehditaan vain voimamittarista ja liioitellut liikkeet on höystetty valoefekteillä. Tässä moodissa kanveesi kohdataan reippaan voltin saattelemana.

Tuomariäänestys

Nyrkkeilijät ovat aidon näköisiä _ kuuluisuudet tunnistaa ulkonäöltä. Muutoinkin grafiikka on viimeisteltyä, mutta ei toki täydellistä. Kuuluttajan, kehätuomarin ja avustajien puuttuminen saa olon tuntumaan yksinäiseltä, sillä katsomoissa lojuu vaatimattoman oloisia pahvirivistöjä.

Iskun napsahtaessa perille kuuluu mehevä tussahdus ja kanveesi tömähtää mieltä lämmittävästi kun miehet tipahtavat sinne makailemaan. Yleisön mölinä kiihtyy aidosti läpi menneiden iskusarjojen aikana. Selostusta hoitavien Harry Carpenterin ja itsekin menestyksekkäästi nyrkkeilleen Barry McGuiganin kommentit käyvät valitettavasti hyvin pian tutuiksi.

Nyrkkeilijän ohjaamiseen tarvitaan kaikki padin napit, joten opettelussa menee toinenkin tovi. Liikkeet irtovat silloin kun ottelijan ominaisuudet huomioiden kuuluukin. Jalkatyöskentely on mallinnettu perinteisesti, eli liikkuminen sujuu vain kiertäen tai etäisyysakselilla. Väistötkin ovat jääneet puolitiehen, sillä niiden aikana ei voi lyödä luontevasti.

Yksinpeli on pilattu niin alkeellisella virheellä, ettei moista enää nykyään olisi uskonut näkevänsä. Etukäden alakoukun jatkuvalla takomisella voittaa jokaisen koneen ohjastaman nyrkkeilijän painoluokasta tai tyylistä riippumatta.

Tarjolla on silti vauhdikasta nyrkkeilyä, joten lajista kiinnostuneiden ja normaalisti vain kaveria vastaan pelaavien kannattaa loikata kehään ja nostaa hanskat tanaan.

77