Nyrkkeily on urheilua, mutta samalla myös erinomaista viihdettä. Hyviä muksintapelejä on GameCubelle aivan liian vähän, joten ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua.

Aikaisempia osia pelanneena Knockout Kings 2003 näyttää tutulta kuin Mikko Alatalo saunan lauteilla. Ottelijoita ihmetellessä tuntuu kuin selailisi nyrkkeilyn kuka kukin on -teosta. Kaikki suuruudet Muhammed Alista Lennox Lewisiin ovat mukana, vain eräs korvanpurija on joukosta pois.

Valittavana on neljä ottelumoodia: slugfest, näytösottelu, turnaus ja ura. Näistä slugfest muistuttaa perinteistä mätkintää erikoisliikkeineen. Ottelut käydään putkeen ilman turhia taukoja tyrmäykseen saakka. Osumista saa pisteitä, joita riittävästi keräämällä oma kunto kohenee.

Vastustajaa voi kurittaa erikoislyönneillä, joita saa sitä mukaa kun tuskamittariin tulee kirjaimia. Hauskinta arcade-nyrkkeily on kaveria vastaan, mutta Tekken 4:n tai Dead or Alive 3:n veroinen imu matseista puuttuu. Slugfest jää hyvästä yrityksestä huolimatta hetken hurmaksi.

Jorma, nyrkkeilyn uusi toivo

Itse viihdyin enemmän uramoodissa, jossa luodaan oma hahmo. Nyrkkeilijän luonne määräytyy kykypisteiden mukaan, jotka voi jakaa kuudelle eri ominaisuudelle. Koska arvostan nopeutta yli kaiken, Jormasta tuli vikkelä lasileuka.

Jorman ensimmäinen tulikoe oli kaapata Butterbeanin mestaruusvyö. Sitä ennen hän oli raivannut tiensä huipulle ranking-listalla pykälä kerrallaan. Välillä oli tullut turpaan rankastikin, mutta jokaisesta voitetusta ottelusta Jorma sai lisää tuikitärkeitä kykypisteitä, mikä teki hänestä piimällä käyvän, tatuoidun tappokoneen.

Tätä kirjoittaessa Jorma jatkaa nousujohteista uraansa, vaikka haasteotteluun Lennox Lewisin kanssa on pitkä matka. Piirimestaruuden jälkeen urakehitys hidastui, sillä pykälää alempana olevat vellipöksyt alkoivat kiusata Jormaa nyrkkeilyhanskat kädessä.

Jos oman suojatin kehittäminen tuntuu työläältä, näytösottelu on nopea tie suoraan huipulle. Evander Holyfield vastaan Rocky Marciano on viimeinkin totta – virtuaalisesti. Jokainen nyrkkeilijä ottelee persoonallisella tyylillään ja matseissa noudatetaan oikeita sääntöjä.

Pelityypeistä turnaus sopii erinomaisesti illanistujaisiin, koska siihen voi ottaa osaa jopa 8 pelaajaa. Lauteille pääsee kerrallaan kaksi ottelijaa, ja osan nyrkkeilijöistä voi antaa koneen ohjattavaksi. Nyrkit viuhuvat, kunnes jäljellä on enää kaksi parasta, joiden kesken mestaruus ratkaistaan. Tasaväkisten ottelijoiden kesken kahdeksan hengen turnaus kestää helposti tunnin.

Ei väsyttämällä, vaan väkisin

Komboja ei ole ja kontrollit ovat äärimmilleen pelkistetyt. Oppimiskynnys on matala ja mättämiseen kyllästyy nopeasti. Tilannetta pahentaa se, että uramoodissa pärjää melko pitkälle muutamaa iskua varioimalla. Ehkä juuri tästä syystä aikaisemmissa osissa mukana ollut saliharjoittelu on jätetty kokonaan pois.

Nyrkkeilijät eivät väsy otteluiden aikana, vaan käsi heilahtaa aina yhtä napakasti. Tämä suosii tauotonta napinnatkutusta, mikä yhdistettynä hankalasti hallittaviin väistöliikkeisiin tekee nyrkkeilystä yksiulotteista hakkaamista.

Jabit, koukut, suorat ja muut nyrkkeilyn erikoistermit lähtevät oletusarvoisesti päähän. Jotta osuisi vartaloon, hahmolla pitää ensin kumartua liikuttamalla vasenta tattia varovasti. Se on vaikeaa, sillä tatin rajumpi vääntö liikuttaa hahmoa kehässä, jolloin aiottu liike saattaakin päätyä suoraan vastustajan nyrkkiin.

Suojaus on nyrkkeilyssä kaiken perusta, mutta sen toteutus Knockout Kingsissä ontuu. Suojausnapista hanskat nousevat hetkeksi ylös, mutta laskeutuvat saman tien alas, jolloin vastapuolen on helppo losauttaa leukaan. On ihan hyvä, ettei lapasten takana voi piilotella loputtomiin, mutta asian olisi voinut toteuttaa fiksumminkin.

Läski tummuu

Hahmot liikkuvat kehässä sulavasti ja lihaskimppujen massa on saatu vangittua uskottavasti. Tanner tärähtää ja läski lätsähtää kun urjake pussaa kanveesia. Lukua laskeva tuomarikin näyttää suttuiselta kuin vasta ostettu puku Pelit-gaalan jälkeen.

Ottelun pitkittyessä iho tummuu ja silmät valahtavat poskille. Tyrmäysisku näytetään hidastettuna, jolloin hikipisarat irtoavat ja tyrmätyn naamalle tulee irvokas ilme. Kumeat mossahdukset säestävät loputtoman tuntuista mininäytelmää ja illuusion rikkoo ainoastaan se, että ajoittain iskut näyttävät menevän reippaasti ohi.

Nyrkkeilyareenoja on kymmenen nuhjuisista harjoitussaleista legendaariseen Caesar's Palaceen. Yleisöä esittävät kökösti animoidut pahvikuvat, mutta mestaruusotteluiden tunnelmaa kohottavat hyvin tehdyt sisääntuloanimaatiot ja kuuluttaja Jimmy Lennon nuoremman höpinät.

Selostus toimii, vaikka se jääkin taka-alalle. Tärkeimmät kehätapahtumat ja rikkeet, kuten vyön alle lyömiset, kommentoidaan välittömästi eikä vasta vartin päästä. Uusinnoilla ja erilaisilla kuvakulmilla voi leikkiä vapaasti. Vastustajaa voi katsella vaikka nyrkkeilijän silmin, mikä on hauskaa mutta epäkäytännöllistä.

Soolona Knockout Kings 2003 on käytännössä sama kuin hieman kuivakka uramoodi. Pidot paranevat kaverin kanssa, mutta silloinkin ottelijoiden pitää etukäteen sopia pelaavansa monipuolisesti saman napin hakkaamista vältellen. Jos nämä reunaehdot hyväksyy, GameCuben ensimmäinen nekkailu sopii hyvin kevyeen nyrkkeilynälkään. Jormasta kuullaan vielä.