Knockout Kings '99 (PSone) – Korvat pois

Vaikka Lewisin ja Holyfieldin ottelu päättyikin ratkaisemattomaan tasapeliin, ei PlayStation-kehien kuninkaasta ole enää epäselvyyttä. EA Sportsin Knockout Kings ottaa Victory Boxingista tylyn tyrmäysvoiton, ja kyseessä on ehdottomasti hauskin nujakointi sitten PC:n ikivanhan 4D Sports Boxingin.

Nyrkkeilypelit ovat harvinaista herkkua. Viimeksi kehään yritti JVC:n Victory Boxing kakkonen, ja tulos oli kieltämättä ala-arvoinen. EA Sportsin tytöt ja pojat onnistuvat paremmin, sillä Knockout Kings ysiysistä puuttuu vain nyrkkeilyn musta lammas Mike Tyson. Kaikki muu on kohdallaan, ja pelattavaa riittää aamun pikkutunneille asti.

Tyyli on tärkeintä

Nyrkkeily on urheilulajina varsin aggressiivinen ja vauhdikas, mutta vastoin yleisiä luuloja, kyseessä on myös taktiikkalaji. Vaikka tavallisen ihmisen silmissä touhu saattaa näyttää silmittömältä hakkaamiselta ja hikoilulta, käydään kehässä fyysisen kamppailun lisäksi myös strategista ja psyykkistä sodankäyntiä. Pelkkä lyöntivoima ja huippukunto ei riitä, sillä voittoon vaaditaan vastustajakohtainen ottelusuunnitelma sekä käsittämättömän paljon harjoittelua. Knockout Kings onnistuu tässä paremmin kuin kaikki kilpailijansa.

Peli kannattaa aloittaa kehittämällä itselleen mieleinen nyrkkeilijä. Aluksi valitaan urheilijan painoluokka, joka määrittää nyrkkisankarin joko kevyeen, keskiraskaaseen tai raskaaseen sarjaan. Jotta ottelijoiden erot näkyisivät kehässä paremmin, seuraavaksi hahmolle valitaan nyrkkeilytyyli. Slugger-tyyppinen urheilija edustaa Tony Halmeen kaltaisia voimanpesiä, joiden taito on puutteellinen mutta lyöntien voima sitäkin vakuuttavampi. Omat pelikokemukseni ja lajin tuntemus pakottivat kuitenkin valitsemaan klassisemman, taitopohjaisen ottelutyylin. Taitonyrkkeilijän valinta vaikuttaa urheilijan liikkuvuuteen myönteisesti, mutta iskujen tehokkuus kieltämättä tuntui aluksi olemattomalta.

Oman bokserisankarin vahvemman käden valinta onkin sitten pitkälti makukysymys, mutta päätös vaikuttaa jonkin verran tiukempien taistojen tuloksiin. Jos esimerkiksi oma nyrkkeilijäsi on vasenkätinen ja vastustajasi ottelee paremmin oikealta puolelta, voi matsi olla arvaamattomampi ja jopa hieman tapahtumarikkaampi kuin kahden samalta puolelta lyövien miesten koitos. Etukättä voi toki vaihdella otteluiden aikana vastustajan hämäämiseksi.

Lopuksi valitaan miehelle sopiva ulkonäkö. Hiustenvärin, kasvonpiirteiden ja karvoituksen lisäksi voi kaverin ylle sovittaa tyylikkään väriset ottelutamineet. Sitten vain korvasuojukset paikoilleen ja nyrkkeilyn uusi Muhammad Ali onkin valmis ensimmäiseen koitokseensa.

Taitoa ja voimaa

Aloittelevan nyrkkeilijän uratie on karu ja armoton. Kovasti hypetetty lupaus aloittaa nousunsa ranking-listan viimeiseltä sijalta. Otteluiden välissä urheilija treenaa harjoitussaleilla. Pelaaja ei valitettavasti pääse takomaan säkkejä itse, mutta ottelijan kehityksen kannalta harjoittelu on erittäin tärkeää. Raskaalla säkillä kerätään raakaa lyöntivoimaa, ja kevyt säkki lisää nopeutta ja kestävyyttä. Vielä kun harjoittelulistalta löytyisi optio lenkkeilylle ja hyppynarulle, olisi homma täysin hanskassa.

Tärkein osa-alue, eli itse ottelut toimivat niin kuin pitääkin. Nyrkkeilijät ottelevat erät suurin piirtein oikeiden sääntöjen mukaan, vaikkapa vyön alle lyömisestä ja liiallisesta nojailusta sakotetaan. Jos laittomia iskuja tulee viljeltyä liikaa, saattaa tuomari Mills Lane hylätä fuskaavan urheilijan. Pyyhkeen voi tietenkin heittää kehään, jos oma suojatti tuntuu olevan aina se ottava osapuoli. Ja sitten vain takaisin salille treenaamaan.

Kun ottelut alkavat sujua paremmin, pelin yksinkertaisia ja toimivia kontrolleja oppii arvostamaan. Liikkuminen on tietenkin nyrkkeilijän ominaisuuksista riippuen joko vaivalloista tai suorastaan tanssimaista, lyönnit joko murhaavan tehokkaita tai kevyitä litsareita ja torjunnat väistöliikkeineen ottelun voiton kannalta tarpeellisia. Taisteluista muodostuu entistäkin värikkäämpiä kun lyöntiyhdistelmät ja erikoisemmat iskut alkavat löytää tiensä perille. Kuten oikeassakin nyrkkeilyssä, onnistuneet blokit, taitavat jalat, liikkuva yläkroppa ja hyvin ajoitetut pommit tuovat usein voiton kotiin.

Urheilijan kuntoa tarkkaillaan ruudun yläosan palkeista, jotka kertovat kestävyyden ja iskujen voimakkuuden tason. Liian hyökkäävä ottelutyyli johtaa tilanteeseen, jossa horkkamaisesti iskujaan takova nyrkkeilijä menettää lyöntiensä voimakkuuden kokonaan. Iske lyönti silloin, toinen tällöin, ja hyvän paikan tullen voimakkaasti ja yhdistellen. Erityyppisiä lyöntejä kun on ihan riittävästi. Ja nappulanhakkaajille tiedoksi, tässä pelissä ei pärjää tuurilla.

Uusi mestari

Oman nyrkkeilijän Career-option lisäksi Knockout Kings tarjoaa oksat pois -tyyppisen Slugfestin ja klassiset näytösottelut. Mikä hienointa, valmiiden nyrkkeilijöiden listoilta löytyy muun muassa Alin lisäksi Evander Holyfield, Sonny Liston, Rocky Marciano, Floyd Patterson, Lennox Lewis ja kaikki muutkin nyrkkeilymaailman legendat. Poislukien tosin Mike Tyson, joka kärsii ilmeisesti Jacques Villeneuven keksimästä Driver X -syndroomasta. Miehet vieläpä näyttävät todella esikuviltaan, mutta en huomannut josko nyrkkeilytyylissä olisi ollut selkeitä eroja. Jostain syystä kuitenkin Rocky Marcianon iskuvoima hupenee nolliin parin kolmen suoran jälkeen. Kieltämättä outoa.

Urheilijoiden sulava ja todenmukainen liikehdintä on kaapattu omalta suosikiltani Sugar Ray Leonardilta, joka oli oman aikansa taitavin keskiraskaansarjan ottelija. Mainitsemisen arvoinen ominaisuus on kaksinpeli, joka toimii kuin unelma, ja varsinkin silloin, kun omatekoiset nyrkkipukarit mittaavat taitonsa Las Vegasin suurimman kasinon nyrkkeilyareenalla. Ottelut mitelläänkin usein juuri kuuluisimmilla paikoilla, ja sekin osaltaan kohottaa tunnelmaa.

Pelin tekninen runko tarjoaa ne tärkeimmät kamerakulmat, jotta kamppailua olisi helppo seurata. Parhaiten toimii pelin oletuskamerakulma, mutta kevyemmät Slugfest-ottelut (lue: arcade) hoituvat myös hauskalla, nyrkkeilijän omista silmistä kuvatulla kameralla. Ottelun aikana liha tummuu ja miesten naamoilta näkyvät otetut niitit, mutta näyttävyyden lisäämiseksi olisivat kunnon verevät tehosteet toimineet satunnaista hienostelua paremmin. Pelin äänitehosteet kuulostavat pahasti liioitelluilta kuten elokuvissa ikään. Pikku yksityiskohtia kaipaisi otteluihin lisää, sillä ainoana mieleen jäi hammassuojien lentely kovimmissa tilanteissa.

Toinenkin vähän vakavampi puute Knockout Kingsissä on: kaksinpeliseuraa on kohtuullisen vaikea löytää, sillä harva PlayStation-peluri innostuu tosissaan nyrkkeilystä. Syytä olisi, koska tämä peli on paitsi riittävän todentuntuinen, myös erittäin hauska. Ehkäpä useimpien tavallisten mätkintäpelifriikkien mielestä nyrkkeilyottelut ovat tylsiä, ja Tekkenissä kun on niitä kivoja erikoisliikkeitä.

No niin on.

88