Koko tiimin tulos

Tuukka Grönholm oli Pelit-lehden avustaja ja Peliaseman toimittaja, kunnes hän lehtien yhdistyessä siirtyi Pelit-toimitukseen kuukkeloimaan. Genreen katsomatta kaikenlainen moninpelaaminen sytyttää aina, istuivat vastustajat sitten sohvan, pöydän tai verkon ääressä.

Urheiluruudussa ottelun ratkaisseet pelaajat hokevat kliseisesti, että voitto oli koko joukkueen saavutus. Urheilupeleissä väite on totta, koska pelaaja on koko joukkue eikä muita pelaajia ole, vaikka ruudulla kirmaa kymmeniä ukkoja. Tämä on huutava vääryys.

Rakastan urheilupelejä, mutta en niistä kirjoittamista. Kuppi meni nurin vuoden 1998 jalkapallon MM-kisojen alla, jolloin kirjoitin joka halvatusta MM-kisafutispelistä ensin Peliasemaan, sitten Pelit-lehteen tai toisin päin. Saman arvostelun naputtaminen tuplana kävi tehokkaasta harjoituksesta, sillä pelistä piti nostaa hieman eri asioita eri näkökulmasta esille. Nykyään urheilupeliä arvostellessa tuntuu kuin nalkuttaisin vuodesta toiseen samoista asioista, mikä ei ole miehen hommaa.

Yksi vakiomarinoista on moninpelin olemattomuus. On arkipäivää, että räiskinnöissä kirmaa parikymmentä pelaajaa lipun perässä yrittäen maalia, mutta urheilupelissä moinen olisi ihmeenomainen näky. Toiveeni olivat korkealla, kun Konami hehkutti ennakkoon, että Pro Evolution Soccer 5:n yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on nettipeli. Japanin-julkaisun jälkeen paljastui karu totuus: verkkopelissä on neljän pelaajan maksimi. Se on siinä ja siinä, voiko puhua moninpelistä vai olisiko tennistermi nelinpeli kuvaavampi.

Koko joukkueurheilun idea on, että kentällä on 5-10 yksilöä, jotka yrittävät toimia joukkueena yhteisen tavoitteen eteen. Joku kenttäpelaajista aina yllättää syötöllä, harhautuksella tai tyrimällä eikä tilanteita voi arvata ennakkoon. Tämä vaihtelevuus puuttuu urheilupeleistä, sillä tilanteet toistuvat lähes samanlaisina ottelusta toiseen. Pelit eivät luo uutta, vaan noudattavat vain koodinsa yksinkertaisia ohjeita, joten tietokoneen pelaaminen muistuttaa aina saksalaista järjestelmäjalkapalloa. Pelkillä ihmispelaajilla käytävä futispeli olisi oiva ratkaisu ongelmaan ja toisi sosiaalisen lisän menoon. Asiassa on kuitenkin useita muttia.

Poikkeus vahvistaa säännön

Urheilupeliä, jossa jokainen kenttäpelaaja on oikea ihminen, on kokeiltu, mutta ei valitettavasti menestyksellä. Microsoft lähti suurin suunnitelmin tekemään Xbox Live -sisällöksi urheilupelisarjoja, joissa suunnittelun lähtökohtana oli nettipelaaminen.

XSN-nettisivuilla organisoitiin pelaajien välisiä kausi- ja turnauspelejä. Systeemi ei edes pakottanut pelaamaan otteluita tiettynä hetkenä, vaan vain määräaikaan mennessä, joten vastustajat saattoivat sopia itselleen sopivan ajankohdan keskenään. Otteluista ja pelaajasuorituksista koottiin yksityiskohtaisia tilastoja, jotka olivat kaikkien ihailtavissa netissä. XSN-sarja jäi kuitenkin vain yhteen osaan.

Vika ei ollut ideassa vaan toteutuksessa. Esimerkiksi NHL Rivals ei muistuttanut jääkiekkoa edes etäisesti, vaan touhu tuntui siltä kuin tekijät olisivat yrittäneet simuloida Stigan pöytälätkää. Maalivahteja ei ollut animoitu, vaan miehet ottivat kaikki kiekot kiinni pystyasennossa. Lisäksi syöttöjä oli mahdoton katkaista, koska kiekot menivät laserin tarkasti kaverilta toiselle. Jos välissä hääri pakki, passi lähti aina lättynä lavan yli.

Pahimpana ongelmana olivat Rivalsin olemattomat taklausanimaatiot. Hyökkääjä imeytyi metrienkin päästä puolustajaan kiinni ja kaatumisanimaation aloituspisteeseen, vaikka mies olisi ollut jo selvässä irtiotossa. Juuri animaatioiden takia ei urheilupeleissä nähdä useamman pelaajan otteluita, sillä urheilupeleissä ei ole alkeellisintakaan fysiikkaa, vaan tapahtumat koostuvat valmiiksi purkitetuista animaatioista. Pallot tai pelaajat eivät reagoi kaatuneeseen mieheen, elleivät pelintekijät ole suunnitelleet kyseistä tilannetta ennakkoon.

Räsynukkefysiikka ratkaisisi homman kertaheitolla. Tapahtumat olisivat satunnaisempia kuin nykypeleissä, sillä kiekot voisivat kimpoilla luistimista tai mailoista ja kaatuneet miehet voisivat kädellä napata kiekon mukaansa. Esimerkiksi EA:n NHL:ssä kymmenen ihmisen moninpeli olisi sikäli mahdottomuus, että kaikkien rynnätessä samaan kulmaan painimaan peli osaisi käsitellä vain kahden miehen kohtaamisen. Laitakahakkaan tuleva neljäs ukko jäisi sutimaan kolmikon ulkopuolelle, koska moista animaatiota ei pelissä ole. Fysiikan uudistaminen tosin vaatisi enemmän aikaa kuin urheilupelien 12 kuukauden julkaisusykli antaa myöten, joten nykysarjoissa räsynukkeja tuskin nähdään.

Kaikki itsensä puolesta

Usean toisilleen ventovieraan ihmisen saaminen pelaamaan yhteisen tavoitteen eteen on vaikeaa, koska pelaajat haluavat saada mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä vaivalla. Ilmiö näkyi EA:n Motor City Onlinessa, joka oli moninpelattava kaahauspeli jenkkiraudoilla. Rassi oli kuin pelihahmo ja raha kokemusta. Voittotaaloilla sai paremman kaaran, moottorin, vaihteiston ja niin edelleen.

Motor Cityssä joutui huolehtimaan oman ajokkinsa kunnosta. Lopputuloksena pelaajat väänsivät vain sponsorikisoja, joissa kaikilla oli samanlaiset menopelit eikä korjauskustannuksia joutunut itse maksamaan. Voitot sai ilman riskiä, joten valtaosa pelaajista vietti aikansa sponsoriradoilla. Päivityksen jälkeen omalla autolla kisaaminen tehtiin kannattavammaksi, jolloin ihmiset siirtyivät ajamaan nopeita parin kierroksen ovaalipyrähdyksiä tai vielä vikkelämpiä kiihdytysajoja. Varsinaiset ratakisat jäivät paitsioon.

Motor City Online olisi tarvinnut koko kauden pituisen kilpasarjan, jonka mestaruuspalkkio olisi ylittänyt yksittäisen kisan ansiot, sillä ihmiset maksimoivat pelatessaankin ajankäyttönsä. Netissä pelattava Kiekko.tk osoittaa, että sarjasysteemi luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jos pelissä pääsee eteenpäin, vaikkapa ylemmälle sarjatasolle vain joukkueena, saadaan ihmiset pelaamaan yhteistyössä pitkäjänteisesti. Pelkkä lähimmäisenrakkaus ei riitä.

Kunnollista urheilumoninpeliä ei ole näkyvissä, vaikka urheilupelejä julkaistaan vuodessa useita kymmeniä. XSN ajettiin valitettavan nopeasti alas eikä urheilusarjoja jatkettu, sillä pelien taso jäi kauas kilpailijoista. Pienenä toivonkipinänä Ubi Soft on ostanut XSN-pelisarjojen raadot itselleen Microsoftilta. Ubin tarkoituksena on käyttää hankintoja siemenenä omissa urheilupeliprojekteissaan. Kiekko.tk:n ja Hattrickin tapaisten moninpelattavien urheilupelien suosio ei sekään ole jäänyt isoilta nimiltä huomaamatta, sillä kilpailussa erottuakseen tarvitaan jo muutakin kuin ajanmukaiset kokoonpanot ja hyvä grafiikka.

Ensi vuoden mahdollinen konsolisukupolvenvaihdos voi parantaa urheilupelien tilannetta. Koko kolmikko Microsoft, Sony ja Nintendo rummuttavat, että seuraavissa konsoleissa moninpelaaminen on arkipäivää, eikä luksusta. Peliteollisuuden isot pomot näkevät konekannan vaihdoksen ennen kaikkea mahdollisuutena lanseerata uusia brändejä. Esimerkiksi Halo on tuorein esimerkki siitä, kuinka onnistuneesta avauspelistä saadaan kasvatettua koko konetta leimaava tuote, joten ehkä FIFA:n tai Pro Evon nettikentällä nähdään tuurilla pelkkiä ihmispelaajia.

Vaikka yhden sohvan kimppapelissä on puolensa, parinkymmenen pelaajan mahduttaminen saman television ja futispelin ääreen on jo fyysinen mahdottomuus. Hartiat varmasti mahtuvat, mutta takapuolista tekee tiukkaa.

Lisää aiheesta

  • Lupausten aika

    Tuukka Grönholm aloitti uransa omassa työhuoneessa. Kohta hänellä ei ole enää edes ikkunaa.

    * * * * *

    Minä, peliteollisuus, lupaan tänä vuonna laskea pelien hintoja ja nostaa niiden tasoa.

    Uuden vuoden voisi aloittaa lupauksilla, mutta palsta-aiheiden lisäksi en äkkiseltään keksi…
  • Vihan hedelmät

    Tuukka Grönholmia ei olisi keskiajalla poltettu noitana ennustajalahjojensa takia.

    * * * * * *

    Se on lama nyt.

    Olen vain kerran ollut pahemmin väärässä kuin tammikuun Pelit-lehdessä, jossa väitin peliteollisuuden selviävän taloustaantumapudotuksesta vähän polvia joustamalla. Yllätyin…
  • Hullut päivät

    Tulevaisuuden pelihistorioitsijat näkevät 2000-luvun latauspelien nousukautena. Toki vain siinä tapauksessa, että nykypäivää edes erotetaan muusta pelihistorian mosaiikkikaudesta.

    Vielä pari vuotta sitten riitti, että nettikauppojen latauspelejä seurasi sivusilmällä ja kokosi pari…