Ja kenellä on komeimmat kynnet -kilpailun ylivoimainen voittaja on Wolverine, alkuperäiseltä nimeltään James Howlett ja kutsumanimeltään Logan, on Ryhmä-X:n särmikkäin raakalainen – mutantti ja kuolematon tappokone, vieläpä vasten tahtoaan. Sisäinen ahdistus saakin Ahman poskiparrat aika ajoin villisti väpättämään.
Siisti siviilissä
Marvel-kustantamon Wolverine on vuosien varrella ollut monena. Sympaattisimmillaan hän on Loganina siviilivetimissään, rähjäisissä farkuissa ja t-paidassa, istuu pimeässä baarissa ja synkistelee elämäänsä. Hahmossa on paljon samaa kuin kilpailevan DC-firman John Constantinessa Hellblazer-sarjassa. Mutta pahiksien ilmaantuessa paikalle Loganin rystysistä purskahtavatkin mustan magian sijasta pitkät adamantium-kynnet ja hänestä tulee rikollisia riekaleiksi raateleva villipeto, Wolverine.
Toisin kuin muiden supersankarien, Loganin ei siis tarvitse pyrähtää puhelinkoppiin pukua vaihtamaan työn kutsuessa, vaan hän voi käydä taistoon farkuissakin. Tästä syystä Wolverine on arkipäiväisempi ja uskottavampi sankari kuin monet muut kollegansa.
Mutta trikoot ne on Wolverinellakin. X-miehenä touhutessaan hän vetää ylleen typerännäköiset sinikeltaiset vermeet ja menettää samalla kaiken katu-uskottavuutensa. Puku on samaa komeusluokkaa kuin Suomen jääkiekkomaajoukkueen viimeisimmät edustusasut. Minun mielikuvissani trikooasuisella ja trikoottomalla Wolverinella ei ole muuta yhteistä kuin kynnet. Leijonamiehistöltä nekin puuttuvat.
Alussa oli tuska
Monet ovat Wolverinea kirjoittaneet ja piirtäneet sen jälkeen, kun herrat Wein, Romita ja Trimpe sankarin vuonna 1974 Hulk-lehteen synnyttivät. Englantilaisen Barry Windsor-Smithin (s. 1949 Lontoossa) tarina Ase-X, joka ilmestyi alun perin Yhdysvalloissa lehtisarjana vuonna 1991, on yksi persoonallisimmista. Niinpä se sopiikin vallan mainiosti Egmontin vanhoja sankariklassikoita ylösnostavaan sarjaan. Pehmeäkantisenakin kirja on arvokkaan oloinen ja painojälki on kauttaaltaan komeaa.
Ase-X kertoo, miten Loganista tehtiin Wolverine. Likimain koko tarinan ajan Logan lojuu koe-eläimenä laboratoriossa, jossa hänen kehoonsa pumpataan letkuilla raakaa voimaa. Adamantium peittää luut ja tuska sielun.
Barry Windsor-Smith hankki sarjakuvantekijän kannuksensa piirtämällä vuosina 1970–74 legendaarista Conan Barbaaria. Hänen piirrostyylinsä on yksityiskohtaista ja voimallista – lihaksia riittää, joskus liiankin kanssa. Ase-X:ssäkin Wolverine näyttää hetkittäin Conanilta, mutta annettakoon se Barrylle anteeksi. Etenkin, kun hän vastaa sarjassa kaikesta, tarinasta ja hurjista 60-luvun poptaideväreistäkin.
Windsor-Smithin jälki Ase-X:ssä hakee rajuudessaan vertaa. Aikalaisista lähimmäs taitaa yltää vain toinen Wolverine-tarina: Jon J. Muthin ja Kent Williamsin vuonna 1988–89 maalaama (huom. silloin maalattiin vielä käsin!) Havok & Wolverine -sarja Meltdown, jossa sammutettiin supervoimin venäläistä ydinvoimalaa.
En muista, onko Meltdownia suomeksi julkaistu, mutta jos ei, niin olisiko siinä seuraava suomennettava?
Arvostelu on luettavissa www.pelit.fi:ssä 31.7.2009.
www.tigerwoods10.com
tennis.easports.com
EA:n urheilupelien vuosipäivitykset saapuvat varmasti kuin veroehdotus. Tällä kertaa Wii-versiot ovat uuden ohjaintuen ansiosta entistä kiinnostavampia.
Nintendon Wii ihastuttaa ja vihastuttaa, mutta uudesta MotionPlus-ohjaimesta on vaikea olla pitämättä. Wiin kikkaohjain toimii vihdoinkin niin kuin sen alun perin olisi pitänyt, liikkeet rekisteröityvät paljon aikaisempaa tarkemmin ja pienet kallistelut vaikuttavat peleihin. Wiimoten perään kytkettävän lisäosan voi ostaa erikseen, mutta EA paketoi MotionPlussan uusimpien Wii-urheilupeliensä kanssa samoihin kuoriin. Ohjain toimitetaan ainakin ensimmäisten Tiger Woods PGA Tour 10- ja Grand Slam Tennis -versioiden mukana.
Kaksikosta Tiger Woodsin golf on jo vanha tuttavuus ja sarja on vuosien ajan ollut virtuaaligolfausta parhaimmillaan. Uusimmassa versiossa on muun muassa dynaaminen säätila, joka haluttaessa seuraa valitun radan todellista keliä online-sääpalveluiden avulla. Jos Skotlannissa siis sataa, myös pelissä sataa. Toisena pienenä hienosäätönä radan reunoilla on entistä enemmän yleisöä myös Wii-versiossa.
Merkittävin ero vanhaan on uusi MotionPlus-ohjaus. Jo viime vuoden versiossa lyöminen oli yllättävän realistista, mutta tällä kertaa tarkkuus on aivan eri luokkaa. Liikkeen nopeus ulos ja sisään vedettäessä vaikuttaa lyöntivoimaan ja hienoutena Wiimoten kallistelu sivuille muuttaa mailan kulmaa ja vaikuttaa tarkasti tähtäykseen. Mailalla voi myös seurata palloa iskun jälkeen kokonaan uudella tarkkuudella. Kaikkiaan lyöminen on todella aidon oloista.
Viime vuonna parjattu puttaaminen hyötyy paljon MotionPlussan paremmasta tarkkuudesta. Koska maila reagoi lähes suoraan Wiimoten liikkeisiin, on tuntuma mainio. Pienillä kallistuksilla ja voiman muutoksilla pallo menee juuri sinne minne halutaan – ainakin riittävän treenauksen jälkeen. Pallon seuraaminen putatessa on erityisen mukavaa, nyt pelkkä kosketushetken voima ei enää ole kaikki kaikessa.
Wii-version partypeleistä uusi frisbee-golf hyödyntää MotionPlussaa hienosti. Kiekon viskominen tuntuu niin luonnolliselta kuin muovikapulalla on mahdollista, kiitos kallistusten ja voiman tarkemman huomioimisen.
Koukku takarajalle
Grand Slam Tennis on uusi tulokas EA:n urheilupeliperheeseen, ja aluksi tennistä päästään mätkimään vain Wiillä. Saattaa kuulostaa pelottavalta markkinoiden mielistelyltä, mutta MotionPlus-ohjauksen ansiosta Grand Slam Tennis on ennakko-odotuksia parempaa hupia.
Kaksin- tai nelinpeliä voi pelata samalla koneella tai verkossa ja mukana on Wii-peleille tyypillisiä partypelejä. Koko homman juju on kuitenkin MotionPlus-ohjauksessa, jonka ansiosta Wiimoten heiluttaminen tuntuu hämmästyttävän paljon oikean mailan huitomiselta. Pelaaminen onnistuu myös ilman MotionPlussaa, mutta silloin hommasta katoaa tarkkuus ja lyöntien onnistuminen on kiinni enemmän ajoituksesta ja vähemmän voimasta tai suunnasta.
Suurin uuden ohjauksen tuoma hienous on mahdollisuus kierteen tarkkaan määrittämiseen. Tämä tapahtuu samalla tavalla kuin oikeasti ranteella mailaa kääntämällä. Kallistelemalla pallo lentää intuitiivisesti sinne päin virtuaalikenttää kuin oli tarkoituksin, mikä on yllättävän tyydyttävää puuhaa ajoituksen kanssa säätämisen sijasta.
Graafisesti sekä Tiger Woods PGA Tour 10 että Grand Slam Tennis noudattavat tuttua kymmenen vuoden vanhalta designilta näyttävää Wii-kaavaa. Muodon karuus jäi silti testeissä taka-alalle, sillä MotionPlus-ohjaus todella toimii. Demon jälkeen harkitsin ensimmäistä kertaa Wiin ostamista muuten täyden konepatterin seuraan, mikä kertoo jo aika paljon se.
