Nyt se on totta. Kolme suurta, Sony, Nintendo ja Microsoft lähtevät kovaan kisaan keskenään.
Nintendo on kerännyt sopivasti tuohta ja tuppuraa Game Boy -markkinoilla. Pokemonien ja Gameboy Advancen pimeäruutuisten pelikoneiden maailmanmestarin menestys ovat kaikille tuttuja. Pankkitilillä riittää hutinaa, vaikka Nintendo huhujen mukaan kuittaakin satojen markkojen tappiot kultakin myydyltä Gamecubelta. Halvempi hinta Xboxiin verrattuna on kuitenkin nannaa.
Taiston ensimmäinen merkittävä päivämäärä oli syyskuun 14. Tuolloin Gamecube tuli kauppoihin Japanissa. Menestys ei ollut täysin odotettu: kaikki kauppoihin toimitetut 500 000 laitetta eivät menneet kaupaksi viiden minuutin aikana, eivätkä edes ensimmäisten päivien aikana. Syyksi on esitetty pelipulaa. Toki Wave Racen uusi tuleminen ja Segan Monkey Ball kiinnostavat, mutta pari huippupeliä ei näytä enää riittävän. Tulevat kuukaudet ovat Nintendon tulevaisuuden kannalta elintärkeitä.
Toinen tärkeä episodi on marraskuu. Tuolloin Yhdysvaltojen kauppoihin tupsahtavat viikon välein sekä Gamecube että XBox. Pohjois-Amerikka on aina ollut Nintendon vahvaa aluetta, joten kohtuuhintainen Nintendo-pelikone menee siellä hyvin kaupaksi. Menestyksen ehto on kuitenkin se, että tavaraa on riittävästi.
Nintendo on luvannut toimittaa Yhdysvaltojen markkinoille vuoden loppuun 1,1 miljoona laitetta. PlayStation 2 -julkaisua jarruttaneeseen koneuupeloon ei ole varaa, sillä Gamecuben ja XBoxin kaksinkamppailu on taatusti yksi pelihistorian odotetuimmista. Molemmat ovat pelikonsoleita, mutta ensin mainittu "tonnin" toista halvempi.
Sony voi seurata tilannetta rauhallisin mielin. Viisitoista miljoonaa myytyä PlayStation 2:ta takaa työrauhan. Hypen sijasta nyt on hyvien pelien aika. Gran Turismon kaltaiset julkaisut vauhdittavat kauppaa juuri sopivasti. Kaikki suuret softatalot (Nintendoa ja RAREa lukuunottamatta) ovat härvelin kimpussa.
Silti muikea hinnan lasku juuri ennen XBoxin markkinoille tuloa tekisi taatusti gutaa, vaikka Sony tekisikin sen pelkästään muita kiusatakseen. Sony on kuitenkin ainoa pelikonsolikauppias, joka pystyy myymään laitteensa tällä hetkellä voitolla.
PlayStation 2:n jouhevan tulevaisuuden uhka on sekava modeemi/ethernet/kiintolevy-kauppa. XBoxissa verkkokortit, modeemi ja kiintolevyt ovat mukana heti kättelyssä, kun taas PlayStation 2 -noviisin täytyy täydentää konettaan heti laitteen hankkimisen jälkeen. Väärä hinnoittelu ja huonosti ajoitettu tai sekava lanseeraus voivat sotkea pelikauppiaat ja ostoskärrysuharit siinä sivussa. Lisukekauppa koitui aikoinaan liki Segan tuhoksi, mutta ainakin Japanissa kyseinen PlayStation 2:n takamuksiin upotettava monitoimipalikka on käynyt kaupaksi kuin kuumille kiville.
Itse en panisi pahitteeksi, jos Sony lopultakin lanseeraisi pelipajoille joululahjaksi sellaiset työkalut, joilla peliä kuin peliä piinaava pikselireunapiiperrys saatettaisiin lopullisesti hautaan. Harvaa moiset värinät edes enää haittaavat, mutta minua kyllä. Osa pelitaloista osaa kyseisen taidon, mutta ilman Sonyn apua oppi näyttää jäävän harvoille.
Gamecuben suosio pelejä pitkään pelanneiden parissa on selviö. Wave Racet, Metroidit ja Shigeru Miyamoton ihmeelliset Pikminit on pakko nähdä eikä RAREn tekosia kukaan vakavasti pelaamiseen suhtautuva voi jättääseuraamatta. Nuorempaa, Nintendon varsinaista kohdeyleisöä voidaan hemmotella puolella kymmenellä Pokemon-virityksellä.
Himopelaajan kodin ainoaksi pelikoneeksi Gamecubesta ei kuitenkaan ole. Huippupelit ovat todennäköisesti harvinaista herkkua, arveluttava sisältö on edelleen haave. Pelipulan ehkäisemiseksi Nintendo on ulkoistanut huippupeliensä jatko-osien tuotannon. Onkin mielenkiintoista nähdä, säilyykö taso entisenä, esimerkiksi Metroidin toteutuksesta vastaa Nintendon ulkopuolinen pelitalo.
XBoxilla on vaikeinta Japanissa. Halolla ja Munch's Oddyseellä ei viekotella japanilaisia. Abe's Exoddusta yritettiin viedä Japaniin isolla haloolla mutta tulos oli katastrofaalinen. Japanilaisten mielestä Abe oli vastenmielinen luikku, johon kukaan ei koskisi ilotikullakaan.
XBoxille luvatut Onimushat ja Residentit saa PlayStation 2:llekin. Dead or Alive 3 toki kiinnostaa japanilaisia, mutta niin kiinnostavat Tekken 4 ja Virtua Fighter 4:kin. Suuri osa XBox-exclusiiveistä ilmestyy taatusti hienoisella viiveellä muillekin koneille, sillä järkevä pelitalo ei jätä miljoonia keräämättä.
XBoxin vastaanottoa Yhdysvalloissa odottaa kuitenkin mielenkiinnolla, ja se on monessa mielessä tulevan kannalta tärkeää. XBoxille on tilaa ja jopa selvä tilaus. Temmellyskenttää Nintendo-söpöilyn ja PC-angstin välimaastossa on muillekin kuin Sonyn mustalle tornille. X-Boxin markkinarako on kaiken järjen mukaan jossakin PlayStation 2- ja PC -pelaamisen välimaastossa.
Jotain on kuitenkin pielessä, jos konsolihullut näkevät pelitarjonnan PC-jäykistelynä ja PC-fanaatikot haukkuvat pelejä konsolipelleilyksi. Syväanalyysi on turhaa ennen kuin itse konsoli ja kymmenen huippupeliä ovat hyppysissä. Varmaa kuitenkin on, ettei pelkkä pikselireunojen puute riitä erottamaan Xboxia PlayStation 2:sta.
Jos joku vielä ihmettelee minkä uusista konsoleista minä valitsen, siihen on vain yksi vastaus: "Kaikki mulle heti tänne nyt!" -periaatteeni pätee näissä asioissa aina. Minä pelaan pelejä enkä pelikoneita, ja ilman pelikonearmadaa jokin erikoisuus saattaisi jäädä näkemättä ja kokematta. En myöskään luovu mistään hinnasta PlayStation 2:sta. Jos ja kun joku ystävällismielinen vielä myisi oman jenkki-PS2:n halvalla, niin olisin otettu. Kolme Sonyn tornia vierekkäin olisi aika turvallinen näky.
Jos tulevaisuuden ennustaminen onkin vaikeaa, yksi asia on sentään varma. Yksikään pelikonsoli ei näivety enää ikina tai koskaan urheilupelien puutteeseen. Pelitalot ovat vielä kilvan vakuutelleet siirtävänsä urheilupelisarjansa pääasiassa konsoleiden yksinoikeudeksi ja kehittävänsä pelisarjoja vielä lisää. Voin jo kuvitella Iltasanomien lööpin: "Urheilupeliarvostelija sairastui vakavaan burn outiin (ja kirjoitti kokemuksistaan kirjan/kolumnin)".
