Fingerpori maistuu nyt myös kaikilla kielillä.
Parkkiintunut kustantaja tietää, että kun kirjasarja on edennyt kolmanteen osaansa, se ei enää kriitikoita kiinnosta. He ovat ennättäneet sanoa jo kaiken oleellisen kahden ensimmäisen teoksen kritiikeissään, kolmas on parhaimmillaan kuitenkin vain vanhan kertausta. Kirjan julkistamistilaisuutta ei pelasta kirjallisen neitsyytensä menettäneen kirjailijapolon paikalle raahaaminen tai kirjaa kehumaan palkattu julkkis, viihdyttävästä taustamuzak-orkesterista puhumattakaan. Ensi-ihastus on iäksi kadotettu.
Näin armottomasti on asia kolmannen Fingerpori-kirjankin kanssa. Odotettavissa ei ole mitään suurta ja uutta, sarjathan ovat lehdistä tuttuja. Niinpä kaukaa viisas kustantaja Arktinen Banaani onkin jo hyvissä ajoin tehnyt avunanto- ja yhteistyösopimuksen tamperelaisen panimon kanssa ja kutsuu nyt kriitikot – ei suinkaan Fingerpori III -kirjan julkistustilaisuuteen – vaan Fingerpori III -kausioluen maistajaisiin. Ja kriitikothan tulevat. Sankoin joukoin.
Kostea liemi (suomalainen vaalea lager) kirvoittaa mielen ja kielen kannat ja jähmeät kriitikot lämpenevät – minä myös. Mutta sitten mieleeni nousee eräs Fingerpori-strippi. Siinä Jorma pullottaa alushousuissa. Onko tämä sitä Jorman pullottamaa? Laitan lasin pois ja tartun kirjaan. Se naurattaa enemmän.
Keltainen kolmonen
Koko Suomen kansa on Fingerporinsa lukenut ja sen pystyyn kehunut. Eikä syyttä. Sarja on ylivertaisen hauska. Ja hyvin huonosti piirretty.
Pertti Jarlan Karl Barks Stadt voitti Kemissä, ilmestyi Ilta-Sanomissa ja nostettiin sen jälkeen kansakunnan kaapin päälle eli Hesarin sarjakuvasivulle – uudelleen nimettynä – ja sieltä se nyt meitä arkiaamuisin pilke silmäkulmassa tervehtii. Sittemmin sarja on valloittanut myös muita lehdyköitä, ulkomaisiakin ja jopa värillisenä. (Hesari mokoma julkaisee arkisin kaikki värisarjansa ankeina harmaaversioina, miksi?)
Arktisen Banaanin kokoamissa Fingerpori-kirjoissa on puolet sarjoista mustavalkoisia, puolet värillisiä. Huumoriin se ei vaikuta, mutta värit kuuluvat tälle vuosituhannelle, enkä näe mitään syytä niiden puuttumiselle. Ensimmäisessä kirjassa saattoi kyse olla vielä kustantajan epäröinnistä ja säästämisestä, mutta kun kakkonen (ja varmasti jo kohta kolmonenkin) keikkuu myyntitilastojen kärjessä, luulisi rahaa värittäjällekin riittävän. Nelonen sitten kaikilla riemunkirjavilla väreillä, kiitos!
Vitsipuolella väriä riittää. Sana muuntuu ja vääntyy absurdeihin mittoihin, eikä mikään ole pyhää tai koskematonta. Jos Fingerporille etsii esikuvia tai esi-isiä, niin mieleen nousee hakematta Hymyssä pitkään ilmestynyt ja vuonna 1992 Puupää-hatullakin palkittu Jykä & Riken (Jyrki Paavola ja Risto Nurisalo) sarjakuva Puutaheinää. Sekin ammensi huumorinsa suomen kielen monimerkityksisistä sanoista. Mutta siinä missä ”Auran pitäjä” aiheutti oivaltavan ja hillityn Puutaheinää-hörähdyksen, Fingerporissa Jorma pullottaa ja kansa tikahtuu.
Armottoman hauska kirja ja hyvä olut – Fingerpori III.
Arktinen Banaani
Samaan aikaan kolmannen Fingerpori-kirjan kanssa kauppoihin ilmestyi myös lehti nimeltä Arktinen Banaani. Kannen perusteella voisi odottaa Fingerpori-vetoista huumorikavalkadia, mutta mitä vielä. Lehti on maksullinen Arktisen Banaanin uutuusluettelo. Kukin kustantajan tekijöistä on saanut muutaman sivun verran tilaa esitellä omia sarjojaan, eikä näitä sitten mikään muu asia yhdistäkään.
Jarlan Fingerpori-olutmainoksen kanssa sulassa sovussa kirmaavat Ilpo Koskelan Aleks Revel, Anni Nykäsen Mummo, Juban Alien-klooni ja Jarkko Vehniäisen Kamala luonto. Vielä kun samaan soppaan lykätään Timppa Mäkelä, Tuuli Hypén, Ari ja Vesa Koskela ja sellainenkin sarjakuvaveteraani kuin Jope, on juttu kokolailla kaoottinen.
Mitä useampi kokki, sitä No, tuonhan tiedätte.
Fingerpori III, Pertti Jarla, Arktinen Banaani 2010, 64 sivua, 18 euroa
Arktinen Banaani 1, eri tekijöitä, Arktinen Banaani 2010, 48 sivua, 7 euroa
