Konsolisota 2.0

Tuomas Honkala nauttii kesähelteistä ja laitevalmistajien markkinaosuuksien seuraamisesta.

* * * * *

Uudet konsolit, missä lienette?

Videopelien virallisen historiankirjoituksen mukaan pelaamme tätä nykyä seitsemännen sukupolven pelikonsoleilla. Konsoleiden ensimmäistä sukupolvea ei siis edustanut alkuperäinen PlayStation, vaan mustavalkotelevisioissa piippailleet Atari 2600 ja Mattel Intellivision.

Nykykonsoleista Xbox 360 täyttää syksyllä viisi vuotta. Sen kilpailijat PlayStation 3 ja Wii ovat silloin nelivuotiaita. Normaalioloissa nämä laitevanhukset olisivat jo elinkaarensa lopussa ja pelaavalle rahvaalle markkinoitaisiin täyttä päätä uusia parempia konsoleita. Seuraavaa konsolisukupolvea ei kuitenkaan näy eikä kuulu. Päinvastoin, näyttäisi siltä, että PlayStation 3, Wii ja Xbox 360 ovat seuranamme vielä pitkään.

Veteraani puhisee

Kolme vuotta sitten kirjoitin Don Daglow'sta ja hänen käsityksistään pelialan sykleistä (Kolmikymmenvuotinen konsolisota, Pelit 6/2007). Daglow ei ole mikään eilisen teeren poika, sillä 57-vuotiaana hän on ollut mukana videopelibisneksessä niin kauan kuin sitä on ylipäätään voinut kutsua bisnekseksi. Don Daglowilla oli lusikkansa sopassa jo ensimmäisessä konsolisodassa, jonka teknisesti kehittyneempi Mattel Intellivision hävisi railakkaasti alkeellisemmalle Atari 2600:lle. Kirvelevä tappio ei unohdu Intellivisionin mieheltä.

Vaikka ensimmäisestä, amerikkalaisten lelukauppojen hyllyillä käydystä konsolisodasta on aikaa jo 30 vuotta, sodankäynnin opit ovat yhä päteviä. Atarin koneen ja Intellivisionin kilpailua voi hyvin verrata tämän päivän Wiin ja Xbox 360:n asetelmiin. Intellivisionia markkinoitiin aggressiivisesti ja sen edistyksellistä peligrafiikkaa vertailtiin estottomasti Atarin näennäiseen surkeuteen. Kuuluisassa mainoksessa vertailtiin Intellivisionin Major League Baseballia Atarin Home Run -pesikseen. Jälkimmäistä ei kuvan perusteella edes tunnistanut urheilupeliksi.

Voidaan perustellusti väittää, että Intellivision oli sukupolvensa paras pelikonsoli. Kuluttajia perustelut eivät kuitenkaan vakuuttaneet, sillä markkinaosuudet ratkaistiin hinnan mukaan. Sata dollaria kalliimmalla Intellivisionilla ei ollut mitään mahdollisuuksia 199 dollarin hintaista Atari 2600:aa vastaan.

Daglow'n mukaan konsolisodan tulos ei riippunut amerikkalaisten maksukyvystä sinänsä, vaan kulutuspsykologiasta. Kuluttajat heräävät heti, kun jokin asia maksaa alle kaksi sataa. Vaikka rahan arvo on muuttunut, ilmiö pätee kuulemma vielä nykyäänkin ja Wiin eduksi.

Lainalaisuuksia

Konsolisodat ovat täynnä epävarmuustekijöitä. Teknisesti kehittynein konsoli ei automaattisesti voita. Selkeä markkinajohtaja ei voi luottaa menestykseen seuraavalla sukupolvella. Varaslähtö uuteen sukupolveen ei takaa edullisia asemia kilpailijoihin nähden. Vikaherkkä rauta voi pilata hyvänkin konsolin mahdollisuudet.

Konsolisukupolvesta toiseen säilyneet epävarmuustekijät on helppo nähdä lainalaisuuksina, jotka pätevät nykyisessäkin kilpailutilanteessa. Teknisesti kehittynein konsoli, piti sellaisena sitten Pleikkaria tai Xboxia, ei totisesti johda myyntitilastoja. Edellisten sukupolvien ylivoimainen markkinajohtaja PlayStation on pudonnut nolosti kolmossijalle. Vuoden etumatka ei taannut Xbox 360:lle muuta kuin epävarman kakkospaikan. Vikaherkkä rauta oli pudottaa Xboxin ulos kilpailusta, mutta Microsoft tajusi pelastaa kasvonsa syytämällä miljardi dollaria Red Ring of Death -ongelmiensa ratkaisuun.

Peli näyttää myyntilukujen valossa pelatulta. Wiitä on myyty suurin piirtein yhtä paljon kuin PlayStation 3- ja Xbox 360 -konsoleita yhteensä. Vaikka Wiin myynti on hiipumaan päin, kymmenien miljoonien konsoleiden mittainen etumatka vaikuttaa tämän sukupolven aikana saavuttamattomalta.

Eikö Microsoftin ja Sonyn kannattaisi jo myöntää tappionsa ja valmistautua paremmalla menestyksellä seuraavaan konsolisukupolveen? Miksi saamme uusien konsoleiden sijaan vain Wiitä matkivia liiketunnistusohjaimia? Mikä tätä alaa oikein vaivaa?

Raha tietysti.

Mitä jää käteen?

Don Daglow'n mukaan seitsemäs konsolisukupolvi jatkuu siitä yksinkertaisesta syystä, että ainoastaan Nintendo on ehtinyt lyödä kunnolla rahoiksi koneellaan. Microsoft ja Sony haluavat saada osansa, ennen kuin ne ovat valmiita seuraavaan konesotaan. Uudet liikeohjaimet eli Xboxin Kinect ja PlayStationin Move ovat käteviä tapoja pidentää kannattavuuden rajoilla kamppailevien konsoleiden elinkaarta. Tämä siis olettaen, että kuluttajat tarttuvat syöttiin.

Laitevalmistajina Sonyn ja Microsoftin tilannetta mutkistaa entisestään se, ettei kumpikaan firma tee erityisemmin voittoa varsinaisten pelikonsoleiden myynnillä. Aikaisemmin Pleikkarin ja Xboxin jälleenmyyntihinta ei edes kattanut koneiden valmistuskuluja. Molempien bisnesmallissa voittomarginaalit on piilotettu pelimyyntiin. Daglow arvioi, että konsolivalmistajan osuus täysihintaisen pelin myyntihinnasta on melkein kympin luokkaa.

Tällainen bisnes muuttuu toden teolla kannattavaksi vasta sitten, kun laitekanta on kasvanut riittävän suureksi. Mikä sitten on riittävän suuri laitekanta, sen osaavat sanoa vain konsolifirmojen pavunlaskijat.

Mitä markkinajohtaja Nintendoon tulee, Daglow on muotoillut helposti muistettavan nyrkkisäännön: Markkinajohtajat eivät aloita konsolisotia! Laitevalmistajan kannattaa rientää uuteen sukupolveen vain, jos se uskoo saavuttavansa suuremman markkinaosuuden seuraavalla kierroksella ja pystyy sietämään vuosien tappiollisen jakson, kun uusi pelikone vakiinnuttaa asemaansa.

Don Daglow on viisas mies, jota kannattaa kuunnella. Seitsemäs konsolisukupolvi täyttää pian viisi vuotta, eikä kukaan halua ottaa aloitetta alan tulevaisuudesta. Konsolivalmistajien kyttäillessä toistensa siirtoja, pelaavan kansan käteen jää vain liiketunnistusohjain, jota en ainakaan itse ole koskaan kaivannut olohuoneeseeni.

Lisää aiheesta

  • Tuomas: Matka sinne ja takaisin

    Amerikassa kaikki on tunnetusti suurta, niin myös lentokenttädraama.
    Toimitukseemme iski melkein viikon kestänyt sähköpostikatkos juuri ennen kuin olin lähdössä Game Developers Conferenceen San Franciscoon. Kaltaiselleni sähköpostineurootikolle tilanne olisi ollut jo ihan riittävän…
  • Tuomas: P2P

    Tietokonepelaamisen ylivertaisuudesta vakuuttunut pc-herrarotu tunnetaan dogmaattisuudestaan. Asiat ovat joko tai ja konsoleilla yleensä huonommin. Eräs opinkappale koskee verkkopelaamista ja dedikoituja servereitä. Dedikoidulla serverillä tarkoitetaan konetta, joka on omistettu verkkopelin…
  • X:ynä

    X Rebirth on kipeä muistutus pelien ennakkotilaamisen vaaroista.