Kravun kääntöpiiri: Japanilaiset outomätkinnät

Lehdessäsi ei ole mitään vikaa. Älä yritä säätää istuma-asentoa. Tulet kokemaan oivalluksia ja mysteerejä jotka alkavat mielestäsi ja ylettyvät – pelaamisen äärirajoille.

Drakengard 3 - Alta nollan

Arvosteltu: PS3

Saatavilla: EU:ssa vain digiversio

Access Games / Square Enix

Versio: USA-myynti

Ikäraja: 18

Ovatko videopelit liian väkivaltaisia?

Drakengard 3:n päähenkilö Zero on kaukana nollasta. Valtava miekka heiluu ja lohikäärme saa piiskasta, kun valkohiuksinen kaunotar pilkkoo Ruotsin reserviläisarmeijan verran ihmisiä ja demoneita. Veristä fantasiajumppaa jalostetaan hahmonkehityksellä ja aseiden keräilyllä.

Zeron raivolta eivät säästy myöskään sukulaiset tai kaverit. Tappolistan kärjestä löytyvät Zeron viisi siskoa, jotka ovat pelin kovimpia pomovastustajia. Hengen lisäksi Zero kaappaa siskoiltaan poikaystävät, jotka jatkossa toimivat Zeron avustajina. Pelillisesti hyödyttömien miesten osaksi jää sadistisen ja seksuaalisen läpän heittely.

Mutta vaikka dialogi aluksi piristää hävyttömyydellään, jää nauha päälle jo aivan liian aikaisin. Misuttelua jaksaa tasan sen yhden minuutin, ja sen jälkeen toivoisi miesten huuteluun jo jotakin sisältöä.

Massamurhaajaa auttava Mikhail-lohikäärme saa oman osansa pilkasta ja alistuksesta, tosin syystäkin: kesken taistelun Mikhail saattaa rynnätä vaikka pissaamaan. Lapsenmielinen lohhari ei ymmärrä Zeron lahtausintoa ja toivoo, että Zero voisi olla kaikkien kaveri. Tosin toivo on turhaa. Japanilaisittain Zero on hyvin stereotyyppinen tsundere, suomalaisittain: vaikea nainen.

Unettava diashow

Sotiminen on karua kuin Syvärillä, mutta tekniikka paukkuu ja pahasti. Pelin ohjattavuudessa ei sinänsä ole vikaa, siinä on oma, japanilainen logiikkansa. Ongelmaksi muodostuu surkea grafiikkamoottori, joka täyttää olohuoneen eltaantuneella löyhkällä PS2-ajalta. Työfiiliksiä ei pääse karkuun vapaa-aikanakaan, sillä ruudunpäivitys jumittaa joukkotaistelut kuolettaviksi Powerpoint-esityksiksi.

Grafiikan heikkous luo peliin toisaalta omaa, erikoista tunnelmaansa. Drakengard 3 ei muistuta millään tavalla todellisuutta, vaan etenee oman, unenomaisen tunnelmansa mukaan. Zero kulkee tarkkaan rajatussa putkessa, jonka tekstuurit vaihtavat väriä rantakentän, metsäkentän tai aavikkokentän mukaan.

Myös Zero itse kommentoi pelin yksitoikkoisuutta hermostuneena. Aluksi se huvittaa, mutta sitten ärsyttää. Miksi tekijät sitten ovat tehneet pelistä näin tylsän, jos he itse tiedostavat sen? Pelin sivutehtävät eivät tuo vaihtelua, vaan toimivat grindausareenoina, joissa kerätään rahaa ja kokemuspisteitä. Pelin musiikki on kuin suoraan hautajaisista, mikä vahvistaa Zeron taivalluksen melodramaattisuutta.

Ohjaaja Taro Yokon edellinen iso julkaisu länsimaissa oli kulttihitti Nier, jossa suorastaan velloi samankaltainen kohtalokas unitunnelma. Nieriin Yoko haki inspiraatiota WTC-iskuista, mutta Drakengard 3:n ideaksi hän on kertonut peliväkivallan alleviivaamisen. Satiirista on tosin unohtunut yhteiskunnallinen kritiikki, joten jäljelle jää vain seksihuumoria ja väkivaltaa.

Pyramidihuijaus

Drakengard 3 vaikuttaa omaperäiseltä, mutta sen pinnan alla odottaa kylmä ponzi-kusetus. Pelin suurin ongelma on siinä, että lupaavan alun jälkeen se ei lunasta yhtään asetettuja odotuksia. Erinomaisesti alkava tarina ei kehity yhtään ennen loppuratkaisua, vaan polkee kymmenien tuntien ajan alkutekijöissään.

Myös taistelu kyllästyttää, vaikka Zero saa käyttöönsä monia erilaisia aseita, kuten keihään ja raapimisnyrkin. Uusista nirhausvälineistä huolimatta miekka pysyy silti hyödyllisimpänä työkaluna. Välillä lennetään lohikäärmeellä Panzer Dragoon -tunnelmissa, ja se yllättää realistisuudellaan: lohikäärmeen ohjaaminen on varmaan oikeastikin juuri näin hankalaa!

PS2:lle julkaistut aiemmat Drakengardit yllättivät tarinan ja grafiikan karuudella. Vuonna 2015 pelin koukuksi ei enää riitä hillitön törkytykitys, vaan tarinankerronnan intensiteetin on noustava jatkuvasti, jotta pelaajan mielenkiinto säilyy. Kehno, itseään toistava pelattavuus ei riitä kantamaan Zeron tragediaa sen viimeiseen loppuratkaisuun asti.

Uskomattomalla potentiaalilla latautunut mätkintäseikkailu pettää lähes jokaisella osa-alueella.

68