Kung Fu Rider (PS3) – Tuoliralli

Kaahailukohelluksen idea on lennokas: yksityisetsivä Tobin ja hänen pirtsakka avustajansa Karin pakenevat kiinalaisia triadeja. Niin, millä? Ta-daa, toimistotuoleilla, imureilla, vauvan syöttötuoleilla, kaikki kelpaa, kunhan laite liukuu alamäkeen.

Tobin ja Karin laskettelevat tuoleilla jyrkkiä katuja pitkin pakoautolle, joka päättää kentän. Matkan varrella sankarit keräävät värikkäitä rahabonuksia ja väistelevät liikennettä, esteitä ja triadien jäseniä. Pelkkä maalin tavoittaminen ei riitä, sillä kerätyt rahat, jäljelle jäänyt aika ja kaatumiset pisteytetään. Jos potti on tarpeeksi suuri, seuraava kenttä aukeaa.

Tasamaalla vauhtia kiihdyttävät juoksuspurtit ja esteitä murskaavat ryntäykset. Huippunopeudet ja ohjattavuus riippuvat ajoneuvon ominaisuuksista. Parhaimmillaan härvelit syöksyvät kapeissa katukanjoneissa skootterimaista haipakkaa. Taaksepäin nojaamalla suhautetaan muun muassa varoituskylttien ja työmiesten kantamien tikapuiden ali. Kevyet esteet ja aggressiivisesti hyökkäävät roistot teilataan potkimalla.

Pakoreitti jakautuu useissa paikoissa, joten uusintayrityksillä voi kokeilla jotain ihan muuta. Betoniporsaiden ja muiden esteiden ohella sankarien edessä pyörii jalankulkijoita, henkilöautoja, pakuja ja ratikoita. Kaikki liikkuva on potentiaalisesti vaarallista, nopeudesta, koosta ja aikomuksista riippuen. Tapahtumat ovat käsikirjoitettuja, joten yllätykset yllättävät vain ensimmäisellä kierroksella.

Kung Fu Rider on viihdyttävä, lyhytikäinen paketti. Parikymmentä lyhyttä rataa ajaa läpi muutamassa tunnissa. Pakoreittien läpäisyn jälkeen käteen jää vain parempien arvosanojen ja kätkettyjen salapoliisimitalien metsästystä. S-arvosanat eivät ole vaikeita nakkeja, mutta mitalien eteen joutuu tekemään (tylsää) työtä. Useimpien mitalien sijainti pitää muistaa ennakkoon, muuten niitä ei ehdi kerätä.

Pöhkön Kung Fu Riderin suurin ongelma on, että Move ei ole sille paras mahdollinen ohjain. Peruspadilla pärjäisi paremmin nopeita reaktioita vaativissa paikoissa, sillä hädässä hosuu kaikenlaista. Voisin tietysti väittää, että epävarma ohjaus sopii aiheeseen, sillä konttorituoli ei ole ketterä ajoneuvo, mutta en saanut itseänikään asiasta vakuuttuneeksi. Lopputulos: Kung Fu Riderin pelaamisen katseleminen on hauskempaa kuin itse pelaaminen.

30