Elämme erikoista aikaa. Markkinoille rynnistää kaksi pelikonsolia peräkkäin.
Microsoftin Xbox ja Nintendon GameCube materialisoituivat omaan pieneen peli-imperiumiini käytännössä samanaikaisesti, Xbox kotoisena PAL-versiona ja GameCube maanosakytkimin somistettuna US/Japani-hybridinä. Vaikka molemmat ovat pelikonsoleita, erojakin on. Xbox on iso musta, huriseva laatikko, GameCube pieni, siro, hiljainen, violetti kuutio.
Jokainen parilla aivosolulla varustettu kansalainen joutuu kummastelemaan konsolibisneksen omituisuuksia. Markkinoilla on oltava jostakin syystä kolme varteenotettavaa pelikonetta, joiden pelejä ei voi pelata kilpailevalla konsolilla. Musiikkibisneksessä moinen ei tulisi kuuloonkaan. Minkä tahansa levy-yhtiön minkä tahansa CD:n voi tuikata minkä merkkiseen levynpyörittäjään tahansa.
Eivätkä edes saman laitteen eri maanosista peräisin olevat pelit toimi toisesta maanosasta ostetun pelikoneen kanssa. Xboxin pelit voisivat teoriassa olla maakoodittomia, mutta käytäntö on toinen. DVD-elokuvien maakoodeja perustellaan sillä, että elokuvat tulevat teatterilevitykseen eri maissa eri aikaan. Pelien maakoodeja ei voi kuitenkaan perustella millään järkevällä tavalla. Suurin osa ostaisi pelinsä lähikaupasta vaikka maakoodijärjestelmä purettaisiin. Netin kautta tilaaminen on hankalaa, import-pelit kalliita ja japaninkieli haaste paatuneimmallekin import-friikille.
Jos kaikki pelit julkaistaisiin aina kaikille laitteille (mikä olisi softatalon kannalta järkevää), yksi pelikone per kotitalous riittäisi. Kaikki hyvät pelit hankkiakseen pelihullun on kuitenkin hankittava kaikki konsolit. Vaikka multiplatform-julkaisupolitiikka tuokin suurimmat menestyspelit lopulta kaikille konsoleille, osa kaikkein makeimmista herkuista jää aina yksinoikeudella-tawaraksi. Miksi?
Suuri osa Sonyn, Microsoftin ja Nintendon tuloista tulee lisenssimaksuista. Toisin sanoen jokaisesta kullekin laitteelle myydystä pelistä kilahtaa lisenssimaksu laitevalmistajan pankkiholviin. Niinpä laitevalinnan täkynä pitää olla megahertsien ja polygonien lisäksi pelikansaa kiihottavia, yksinoikeudella kullekin konsolille julkaistavia pelejä. Kasvava laitekanta takaa jatkossa kasvavat lisenssitulot.
GameCuben julkaisua siivittävät Pikmin, Super Smash Bros. ja Luigi's Mansion ovat värikäs, lempeä ja hassunhauska, mutta samalla väkivahva ja persoonallinen paketti yksinoikeudella-pelejä. Ne ja Segan hilpeä Monkey Ball erottavat GameCuben samantien muista konsoleista ja pakottavat paatuneimmankin pelifriikin pelikonsoliostoksille.
GameCube-ilotulituksen jälkeen Xboxin pelitarjonta tuntuu oudon peeceemäiseltä. Tummanpuhuvat, sameat värit (piuhaongelmako?) ja musta huumori sekä väkivallantäyteiset skenaariot kuvaavat Xboxin yllätyksetöntä ja varman päälle pelaavaa tarjontaa. Multiplatform-pelit ovat molemmilla urheilua, urheilua ja vielä kerran urheilua sekä keskinkertaista bulkkitoimintaa.
Uusien konsolien menestys Japanissa kiinnostaa, koska menestyksekkäimmät konsolihitit tulevat sieltä. GameCube on jäämässä Japanissa marginaaliseen asemaan, mutta Nintendon päämääränä ei välttämättä ollutkaan tällä kertaa maailmanherruus. Nintendon omat huippupelit myyvät siitä huolimatta hyvin, ja se riittää Nintendolle.
Xboxin vastaanotto on ollut Japanissa odotetusti kitsas. Julkaisu olisi saattanut olla todellinen fiasko ilman upeannäköistä Dead or Alive 3 -mätkintää. Xboxin paras peli Halo ei ollut jostain syystä siivittämässä Japanin-julkaisua huolimatta japanilaisten kasvavasta kiinnostuksesta länsimaisiin peleihin. Japanissakin on jo omat import-kauppansa.
Markkinoilla on kuulemma tilaa kolmellekin pelikonsolille. PlayStation 2:lla on turvallinen etumatka niin meillä kuin muuallakin. Sonyn konsolin pelitarjonta on myös vakuuttava, ja ensimmäiset Platinum-pelitkin ovat jo kaupoissa. Toisaalta sekä GameCuben että loppujen lopuksi myös X-Boxin julkaisupelien hyvä (tekninen) laatu lupaa kerrassaan maukasta kilpailua. Siitä hyötyvät kaikki pelaajat.
Suomi on kuitenkin pieni maa, jonka pelimarkkinat ovat kohtuullisen vaatimattomat. Kaiken lisäksi perinteisesti täällä on menestynyt parhaiten se pelikone, jolle on saanut kaikkein sujuvimmin halpoja kopiopelejä. Toivottavasti aika on vihdoin kypsä reilulle taistolle, jossa paras ja innovatiivisin konsoli menestyy - eikä se, jolle saa teetettyä ensimmäisenä muunnostyön.
