Rockstarilla on huomattu Mafia II:n erinomaisuus: firman seuraava peli sijoittuu 1940-luvun lopun hämyiseen Los Angelesiin.
Toisen maailmansodan jälkeisessä Amerikassa elintaso kohosi ja rikos rehotti. Los Angelesissa unelman molemmat puolet korostuivat samaan tapaan kuin nykyään: kauniit ja rohkeat rikastuivat, köyhät köyhtyivät. Ajanjakso on kaupungin historian vaarallisin, joten se sopii loistavasti Rockstarin uuden seikkailun taustaksi.
L.A. Noire on rokkitähtien ensimmäinen peli, jossa ei liikuta lain nurjalla puolella. Sodassa hopeatähdellä palkittu Cole Phelps on tehtävänsä vakavasti ottava LAPD:n tuore etsivä. Päivittäin kohtaamistaan houkutuksista huolimatta mies on kaikkien äitien suosikkivävy, sillä hän uskoo velvollisuuksiinsa ja aikoo hoitaa ne tunnollisesti.
Etsivän arkea
Odotan mielenkiinnolla, miten Mafia II:n avointa maailmaa haukkuneet arvostelijat suhtautuvat L.A. Noireen. 40-luvun Los Angeles on nimittäin täysin samanlainen paikka kuin Viton kotikaupunki: avointa ympäristöä riittää kilometrikaupalla, mutta sitä ei ole tarkoitettu GTA-tyyliseksi hiekkalaatikoksi.
Aidoista kartoista ja kuvista mallinnettu maisema on luotu puhtaasti immersiota varten, eikä sitä ole täytetty sivutehtävillä. Kohtaamisten väliset autoilut olisi voitu hoitaa pelkillä latausruuduilla, mutta silloin kokemus ja ennen kaikkea ajankuva jäisi vaillinaiseksi. Siirtymät muistuttavat isommasta maailmasta ja rytmittävät tapahtumia. Ajelua ei ole edes pakko hoitaa itse, sillä Phelpsin työpari istuu haluttaessa ratin taakse.
Toinen GTA-kaavaan jumiutuneita jääriä järkyttävä asia on vanhoista hyvän ajan seikkailupeleistä muistuttava etenemistahti, joka keskittyy enemmän keskusteluun kuin toimintaan. Peli rakentuu yksittäisistä jutuista, jotka eivät välttämättä liity mitenkään toisiinsa. Poliisin arkipäivä alkaa asemalla kapteenin vetämällä käskynjaolla kuin Hill Street Bluesissa ikään. Sitten jalkaudutaan kaupungille tutkimaan kulloista juttua ja edetään esiin kaivettavien johtolankojen perusteella.
Isompi taustalla kulkeva juoni vie Phelpsiä asemapaikasta toiseen. Vihreänä aloittelijana hän joutuu liikennepuolen nakkihommiin ja vasta myöhemmin ura urkenee huolto- ja murhaosastojen tehtäviin. Kaikissa jutuissa ei siis ole taustalla mitään suurta salaliittoa tai takaluukkuun piilotettua ruumista, osa voi olla vain tavallisia liikenneonnettomuuksia tai kännisiä kuskeja.
Toimintaa ei toki ole unohdettu kokonaan, mutta se ei ole pääroolissa. Sotaveteraanina Phelps ei pelkää tarttua tarpeen tullen kättä pitempään. Demon perusteella räiskintä on hyvin samanlaista kuin Red Dead Redemptionissa, eli vasenta liipaisinta painettaessa tähtäin liimautuu ruudun keskustaa lähimpänä olevaan viholliseen, mutta osumakohtaa voi hienosäätää tatilla. Systeemi toimi hyvin villissä lännessä ja se sopii myös villissä Los Angelesissa.
Pokerinaama pitää
Ennen tietokoneita, DNA-analyysiä ja Horatio Cainea etsivän parhaita kavereita olivat uskollinen muistikirja ja kyky lukea ihmisiä. Kuulustelut ovat L.A. Noiren pääantia, joten niihin on panostettu sen mukaisesti. Tavallisen liiketallennuksen lisäksi pelissä käytetään uutta kasvoskannausta, joka siirtää näyttelijöiden ilmeet digitaaliseen muotoon todella tarkasti. Tämän ansiosta ihmisten reaktioiden lukeminen on voitu nostaa merkittävään rooliin. Jos vastaus tuntuu rehelliseltä, voi siihen uskoa, mutta epäilyttävää tyyppiä voi hiillostaa lisää. Puhtaasta valehtelusta syyttäminen ei kuitenkaan toimi ilman todisteita, joten puskasta huutelu ei aiheuta kuin takapakkia tutkimukselle.
Todisteita saadaan keskusteluista ja maailmaa tutkimalla. Jos rikospaikalla on jotain löytämisen arvoista, soi taustalla hienovarainen 40-luvun musiikki. Moinen tuntuu ajatuksena turhalta, mutta pelissä tehoste toimii hyvin. Vaikeustasoa nostamalla ympäristöön ilmestyy enemmän roinaa, mutta vain osalla on oikeaa merkitystä. On sankarin omista hoksottimista kiinni, mitkä esineet kelpaavat todistusaineistoksi ja mitkä eivät.
Aikaisessa demossa jäi vielä epäselväksi, kuinka monin eri tavoin ongelmat voi ratkaista. Tekijöiden mukaan keskusteluissa voi missata tärkeitä koukkuja, jolloin asioita täytyy ratkoa todistusaineistoa etsimällä ja toisin päin. Liiallisen mokailun jälkeen juttu menee mönkään, jolloin peli palaa automaattisesti aikaisempaan tilanteeseen. Yksittäisiä juttuja voi myös pelata myöhemmin uudestaan ja yrittää ratkoa niitä eri tavoilla.
Raskasta sadetta
Demon perusteella L.A. Noire on jotain ihan muuta kuin mitä markkinoilla on tähän mennessä nähty. Ihmisten reaktioiden lukemiseen keskittyvä pelityyli on rohkea valinta, sillä kaikki eivät osaa tulkita ilmeitä yhtä hyvin. Toisaalta uusi tekniikka toistaa näyttelijöiden kasvot niin tarkkaan, että esittäjät tunnistaa itsekseen välittömästi. Pääosaan Phelpsin rooliin on valittu Mad Menistä tuttu Aaron Staton, jonka maneerit näkyvät digitaalisena yhtä selvästi kuin televisiossa. Ehkä se vain kertoo, kuinka hyvin tekniikka todella toimii. Kokonaan toinen asia on, pitääkö Statonista vai ei.
L.A. Noire on yhdistelmä Heavy Rainia, Mafia II:ta ja vanhoja seikkailupelejä. Moisella sukutaululla ei voi mennä pitkälle metsään, etenkin kun ruorissa on Rockstarin tarkka laadunvalvontatiimi. 2011 näyttää koko ajan vain paremmalta pelivuodelta.
Pelit ilmestyy tänä vuonna vasta joka kuukauden 10. päivän tienoilla alkukuun asemasta. Tähän on syynsä.
Pelitaloilla on taipumus yrittää vaikuttaa siihen, milloin peliarvostelun saa julkaista. Yleensä saamme peleistä arvostelukappaleet jo ennakkoon, mutta se, milloin arvostelun saa tehdä, on tarkoin määritelty ja päätoimittajan allekirjoituksella vahvistettava. Nämä niin sanotut embargot määräävät viime kädessä sen, mitä arvosteluja lehdessä on.
Viime vuonna osa pelitaloista keksi määritellä embargon kuun alkuun, esimerkiksi 5. päivään, jolloin suuri osa alkukuusta ilmestyvistä lehdistä ei voi arvostelua julkaista. Pelien julkaisupäivät taas alkoivat painottua kuun loppuun. Tällä ilmeisesti pyritään siihen, että mahdolliset negatiiviset arvostelut eivät pääse vaikuttamaan pelin myyntiin. Lehden ilmestymisaikataulut ovat yleensä jo ajoissa lukkoon lyötyjä, ja harva lehti pystyy siirtelemään ilmestymispäiväänsä lyhyellä varoitusajalla.
Niinpä me siirsimme Pelit-lehden ilmestymispäivää koko vuoden osalta myöhäisemmäksi, jotta peliarvostelut ilmestyvät silloin kun pelikin. Taka-ajatuksena ei suinkaan ole kiusata pelitaloja, vaan palvella lukijoita.
Embargot ovat kiveen kirjoitettuja, ja joka pelillä on omansa. Kun laskee, kuinka paljon käsiemme läpi kulkee vuosittain pelejä, on oikeastaan aika ihme, että olemme lipsuneet vain pari kertaa. Toinen oli tietoinen riski, koska peli oli täysin valmis ja embargo meidän kannaltamme parin päivän päässä, toinen oli puhdas vahinko. Pelejä tai pelitaloja en viitsi mainita.
Vahingon seurauksena olemme erään pelitalon mustalla listalla, emmekä enää saa pelejä ennakkoon. Syy oli kyllä pelitalon itsensä: pelilevyn päällä ei lukenut mitään. Ei sitä, oliko kyseessä ennakko- vai valmis versio, eikä minkäänlaisia päivämääriä. Embargo tuli emaililla päiviä myöhemmin kuin itse peli.
Miksi sitten suostumme aikataulupelleilyyn? Emme me oikeastaan muutakaan voi. Pelit-lehden tekeminen on yhteistyötä kansainvälisten toimijoiden kanssa, joilla on eri intressit kuin meillä. Pelitalo tietysti haluaa mahdollisimman hyvän arvostelun, koska se vaikuttaa myyntiin. Me taas haluamme kertoa lukijoille, kannattaako peli ostaa. Joskus intressit kohtaavat, joskus eivät.
Toiset pelitalot viis veisaavat embargoista ja toimittavat arvostelukappaleet ajoissa. Toisilla taas embargo saattaa olla pitkällä pelin oman ilmestymispäivän jälkeen, joka on jo naurettavaa. Jos peli on kerran ilmestynyt, siitä täytyy saada kertoa, koska se on silloin julkista tavaraa.
Pelitin siirtämisellä myöhempään ilmestymisajankohtaan voittaa ainakin sen, että saamme tarpeeksi aikaa Pelit-lehden standardien mukaisen arvostelun kirjoittamiseen. Esimerkiksi Gran Turismo 5 olisi joulukuun lehdessä jäänyt huitaisuksi, ilman moninpelin arviointia ja 1.03-päivityksen merkittäviä parannuksia, paitsi jos aikaa olisi ollut viikko lisää. Niinpä julkaisemme arvostelun nyt tammikuun lehdessä.
Koskaan aikataulut eivät voi täysin kohdata. Voihan sitä kuitenkin yrittää.
